Häistä oli kulunut juhlavat 50 vuotta jouluna 1798, mutta kultahäiden merkkipäivän huomiointi jätettiin loppiaiseen eli seuraavan vuoden puolelle. Tuolloin kirkkoon jäivät jumalanpalveluksen jälkeen kirkkoherra vaimoineen, heidän lapsiaan, lapsenlapsiaan ja yksi lapsenlapsen lapsi. Sekä juhlahetkestä kiinnostuneita seurakuntalaisia.
Itsekin kirkkoherraksi ehtinyt parin vanhin poika Aron sai kunnian pitää alttarin edestä puheen, jonka teemaksi hän oli valinnut psalmin 118 säkeen 24, nykykäännöksenä "Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä!". Suomeksi pidetyn puheen kuunneltuaan kuorissa istunut juhlapari polvistui alttarille ehtoolliselle. Herran siunaus ja virsi päättivät tilaisuuden kirkossa.
Pappilassa juhlinta jatkui sukulaisten ja seurakunnan säätyläisten kesken aterioiden ja nuoriso tanssi pitkälle yöhön.
Jo samana päivänä tai myöhemmin sen päiväystä käyttäen joku kirjoitti tästä kaikesta pitkähkön raportin, jossa kerrottiin tarkasti niin lapsien, lastenlapsien kuin näiden puolisoidenkin määrä ja paikallaolo. Tämä kaikki nähtiin valtakunnallisesti kiinnostavaksi, sillä teksti julkaistiin Inrikes Tidnngarissa 8.3.1799.
Kirkkoherra Molander kuoli 27.5.1799
Joitakin vuosikymmeniä myöhemmin juhlittiin kultahäitä Pietarsaaressa ja selostus lähetettiin Finlands Allmänna Tidningiin, joka julkaisi sen 11.10.1831. Juttu katsottiin Oulussa niin kiinnostavaksi, että se suomennettiin Oulun Wiikko-Sanomiin 12.11.1831:
Ulosveto Pietarsaaren kaupungista 27:ntenä päivänä Syyskuuta v. 1831 lähetetystä kirjasta
-- Sunnuntaina 11:ntenä p. Syys-kuusa olin minä täällä saapuvilla niin kauniisa ja sydäntä liikuttavasa juhlallisuudesa, etten saata olla antamatta siitä lyhykäistä selitystä. Meidän Kauppamieskuntamme kunnioitettava vanhin, CommerceRaadi Adolf Lindskog, 80 vuotta vanha, ja hänen Frouvansa Anna Catharina Malm, 69 vuoden ijäsä, pitivät, elettyänsä 50 vuotta avio-liitosansa, kultahäitänsä.
Aamulla tervehtivät heitä heidän lapsensa ja lastensa lapset värsyillä; josa tilasa myös ensimmäinen Opettaja siinä Opetus-laitoksesa, jonka het täällä ovat toimeen saattaneet, oppilaistensa puolesta edestoi muutamia värsyjä.
Puolipäiväselle oli kututtu 130 henkiä. Näitten kokouttua astui tämä kunnioitettava parikunta, seurattuna lapsiltansa ja lastensa lapsilta, jotka kulkivat parittain, viuluin soidesa, sisälle saliin, josa he terveytettiin erinomaisesti kauniilla puheella Seurakunnan Kirkkoherralta Provasti Höckertiltä, jonka lopetettua valituilta ääniltä veisattiin N:o 339 Uudesa Ruottalaisesa virsikirjasa. Parikunnan vanhin Poika, joka asuu Stockholmisa, ja ei ollut saattanut tänne tulla tälle juhlallisuudelle, oli lähettänyt muutamia präntätyitä värsyjä, jotka yksi hänen täällä oleva tyttärensä edestoi Isänsä Vanhemmille. Kuin sitten rualla istuisa juotiin näitten Vanhain terveyden maljaa, veisasivat heidän lapsensa taas muutamia värsyjä.
Kello 6 alettiin tanssata suurella ilolla, joka huvitus loppu vasta kello 3:en aikana seuraavana aamuna.
Maanantaina oli tämän vanhan parikunnan suuri heimokunta ja muutamia ystäviä taas kututtu puolipäiväselle, ja myöskin sinä iltana tanssattiin, vaikka ei kauvemmin kuin puoli-yöhön saakka; ja kaikki vieraat erosivat, kukin kotiinsa, ilosimmin mielin.
2 kommenttia:
”Häistä oli kulunut juhlavat 50 vuotta jouluna 1798, mutta kultahäiden merkkipäivän huomiointi jätettiin loppiaiseen eli seuraavan vuoden puolelle.” Eikös tuossa välissä tapahtunut ajanlaskun muutos - ehkä hyvinkin halusivat ajatella oikeasti kulunutta aikaa eikä vain sitä, että jouluna se oli.
Hyvä pointti, joka ei tullut itselleni mieleen.
Lähetä kommentti