Torpparin pojasta vaprikööri

Johan Wilhelmin syntyessä 4.4.1818 isänsä Erkki Erkinpoika oli torppari Tyrvään Vatajan Haapaniemessä. Neljä vuotta myöhemmin hän ja vaimonsa Liisa Juhantytär muuttivat lapsineen Karkkuun, Suoniemen kappelin Tyrisevän kylän Anttilaan. Myöhemmän muistelun mukaan Isojoelta kotoisin ollut Erkki oli "luja ja jäykkä mies" ja Suoniemestä lähtöisin ollut Liisa "hellä Jumalaa pelkääväinen vaimo".

Johan Wilhem oli 18-vuotias lähtiessään lapsuuden kodistaan. "Hän joutui Porin kaupunkiin, jossa ensi palveli assessori Arrheniusta ja sitte pääsi oppiin puuseppä Ramstedtille. [...] Opin käytyä ja jonkun ajan työtä tehtyä myöskin Turussa, Alander antausi menemään Pietariin, jossa hän täydensi oppinsa ja teki työtä yksityisille mestareille, työjohtajana valtion tehtaissa, Isakin kirkossa j.n.e. vuosien 1849-1852 välillä. Palattuansa takasin kotimaahansa hän sijottui Helsingin kaupunkiin, jossa sai mestarin nimen ja oikeudet v. 1853 ja huonekalutehtaan oikeuden v. 1860." Vuoden 1862 osoitekalenterin mukaan puuseppämestari Alander asui omistamallaan tontilla Pikku-Roballa.

Yritystoimintansa ohella Alander oli vuosina 1864-1876 vaivaishoitojohtokunnan jäsen, 1872 palotoimituskunnassa ja vuosina 1872-1880 Helsingin seurakunnan kirkkoraadissa. Hän oli Helsingin käsityö- ja tehdasyhdistyksen valtuuskunnassa yhdistyksen perustamisesta eli vuodesta 1868 alkaen ja vuodesta 1880 valtuuskunnan esimies. Vuonna 1869 Alander valittiin Helsingin suomalaisen yksityislukion johtokunnan jäseneksi.

Kirkkoraadin jäsenyydestä huolimatta Alander oli perustamassa Luterilais-evankelista yhdistystä ja uskonnollinen elämänsä keskittyi rukoushuoneeseen, jossa hän

luki elikkä puhui usein suomen kielellä yhteiseksi kehoitukseksi ja oli siten hyvin tuttu niille, jotka ovat ottaneet osaa hartaushetkien rukoushuoneessa. Myöskin ruotsiksi puhui Alander joskus, mutta se ei tahtonut häneltä oikein sujua; sillä hänellä oli kankea suomalainen kieli. [...] Alander ei ollut mikään aivan lahjakas ja viehättavä puhuja, ei hän voinut aina saada oikein selvillekään, mitä hän tarkoitti; mutta joka totuutta rakasti, kuunteli häntä kuitenkin mielellään; sillä hänellä oli hyvä raamatun taito, syvä käsitys uskon asioissa, tarkka tieto ihmishengen tarpeista ja todenperäinen, vakainen ja teeskentelemätön esitystapa. 

Kuollessaan 1883 Johan Vilhelm Alander "jätti jälkeensä rakkaan puolison Amanda Maria Martin'in, jonka kanssa oli ollut naimisissa 26 wuotta, ja neljä lasta, joista yksi oli poika." Amanda Marian sukunimi on muissa lähteissä, kuten Ulrika Juseliuksen keräämissä tiedoissa, Thunberg,

Daniel Nyblinin valokuva vuodelta 1890
Museovirasto CC BY 4.0

Alanderin lapsista näkyvimmän jäljen on tehnyt tytär Elisabet (Betty), joka on vilahtanut tällä blogissakin lastentarhamuseon yhteydessä. Jorma Virtasen mukaan

Lapsuuskodissaan Elisabeth Alander ja hänen kolme sisarustaan olivat saaneet voimakkaan uskonnollisen kasvatuksen. Vuosina 1868–-1875 Elisabeth Alander kävi Helsingin ruotsalaisen tyttökoulun. Isän kuoltua vuonna 1883 Elisabeth Alander vieraantui hengellisistä harrastuksista ja hänen kiinnostuksensa kohdistui ajankohtaiseen naisasiaan. Vuonna 1884 hän liittyi juuri toimintansa aloittaneen Suomen Naisyhdistyksen jäseneksi, toimien vuodesta 1886 lähtien yhdistyksen perustaman työnvälitystoimiston johtajana. Jo keväällä 1883 hän tutustui Hanna Rothmanin lastentarhaan ja ystävystyi entisen koulutoverinsa kanssa. Vuonna 1890 hän teki valintansa ja vaihtoi työnvälityksen lastentarhatyöhön. 

Elisabeth Alander opiskeli Berliinin Pestalozzi-Fröbel-Hausissa lukuvuoden 1891–-1892. Hän asui äitinsä kanssa Pikku-Roba 12:ssa ja saman osoitteen ilmoittanut taideyhdistyksen piirrustuskoulussa ja Hjalmar Munsterhjelmin luona kouluttautunut maalauksen opettaja Mia Alander lienee sisarensa ja vuonna 1890 samassa osoitteessa 22-vuotiaana kuollut Johan Werner veljensä. Elisabet ja Mia omistivat Pikku-Roban 12-14 vuonna 1906.

Lähteet:
Tyrvään kastetut
Suoniemen rippikirja 1822-1829 s. 92
Karkun rippikirjat 1829-1835 s. 139, 1837-1844 s. 346
K. J. N. : Johan Vilhelm Alander. Kotimatkalla 1/1894
Adresskalender för Helsingfors stad 1862, Adresskalender för Helsingfors stad 1896, Adressbok och yrkeskalender för Helsingfors 1897, Adress- och yrkeskalender för Helsingfors jämte förorter 1906
Hufvudstadsbladet 12.10.1894, Folkwännen 24.04.1890

Jorma Virtanen: Elisabeth Alander, Aukusti Salo ja suomalaisen lastentarhan idea. Kasvatus & Aika 2009