 |
| Kuva vuoden 1922 Kihlauksesta. Elonet |
Sitten kipitin kulman taakse ensivierailulle (upea porraskäytävä!) Kulttuurikeskus Studium Catholicumiin, jossa Anita Geritz kertoi Alsassiin vuonna 1492 iskeytyneen meteoriitin herättämistä ajatuksista vuosisatojen varrella. Kivi itsessään oli pitkään esillä paikallisessa kirkossa, vaikka siihen ei jumalallisuutta liitetty. Paitsi tietenkin tulkittiin tuoreeltaan enteeksi. Minulle tuli mieleen Sofia Gustafssonin kirjaesittely Järtecken på 1500-talet. Aiemmin paikalla puhuneelle Osmo Pekoselle puolestaan Bembölen meteoriitti, joka vuonna 1899 muokattiin Suomessa osaksi sortovuosien vastustusta ja jopa roudatiin Pariisin maailmannäyttelyyn Suomen osastolla. (Enkö ole aiemmin kuullut moisesta? Olisinko voinut unohtaa?)
Sitten Tieteiden talolle oli kaikenlaista. Tieteellisten yhdistysten pisteiden toiminnallisuus osoittautui kirjalliseksi. Suomen Historiallisen Seuran ständillä olisi voinut veikata Vuoden historiateosta, kuolemantutkimuksen ständillä kirjoittaa kysymyksiä. Minulle uudella entiteetillä, mutta kuulemma jo 50 vuotta toimineella ICOMOSin Suomen osastolla, oli tietokilpailu maailmanperintökohteista. Poppoo menetti kredibiliteettinsä oitis, sillä esittelijä selitti Sammallahdenmäen kivikautiseksi. (Muistan edelleen jotain Suomen arkeologian kurssilta!)
Asiallisempaa tietoa arkeologiasta oli tarjolla yläkerrassa, johon osuin sopivasti kun Ninni Närväinen arvuutteli maalaiskohteen kaivaukselta löytynyttä esinettä ja paljasti sen 1700-luvun lopun hammasharjan jämiksi. Mahdollisesti olin sen FB-sivulla Muistojen ja tarinoiden Kangasniemi tuoreeltaan nähnyt, mutta oli unohtunut.
Närväisen mukaan hammasharjat ovat harvinaisia löytöjä ja myös kirjalliset maininnat olemattomia. Kansalliskirjaston käsikirjoituskokoelmissa käsittelin 1700-luvun viimeisten vuosien tilikirjoja (joista blogipostaus aikanaan), mutta ei ollut kyllä niissäkään puhetta hammasharjoista. Sen sijaan sitä, miten puinen hammasharja on tehty, ei tarvitse ihmetellä. Sillä internet: Pig Hair Toothbrush, Sand, and Hooves: Teeth Cleaning from Scratch.
1 kommentti:
Liikkeellä yössä, minäkin. Eivät kysyneet papereita, kunnianarvoisuutta eikä asunkaan perään katsottu.
Hyvin oli tilaa, liiankin. Paitsi divari Sofiassa klo 17 eli aluksi. Karkasin kaupungille kirjakauppaan ostin Capitalism in America by Alan Greenspan ja yks toinen. Tämä Greenspan on Se Greenspan FEDin pääjohtaja, Reaganin nimittämä ja eläkkeelle 2006.
lllan päätteeksi Sofiassa puhuttaisiin Kainuusta ja tervasta ja laivanvarustajista Oulussa. Hyvä ettei Oulun koulusta. En olisi mahtunut sisään, nyt pääsin ja kyllä oli riemastuttavan henkevää, juurevaa, inspiroivaa ja fiilikseni ihan kuin Braudelleita lukiessa -tai Kuismaa ensimmäistä kertaa Metsäteollisuuden maa. Noistahan ei enää rauhaan eikä kapakkaankaan päässyt.
Toivasen kirja ehkä sovittaa vahvaa asiaansa alan gurujen käsitteistöön liikakiltisti mutta olin myyty kun Toivanen täräytti että miksi olisin penkonut Karibian merirosvoja kun Oulujärveä purjehti ja souti 1860-luvulla Kiveksen kylän rosvot 10 - 20 miestä (paikallisten suojelemina).
He olivat sen maankulman häijyjä. Sama Häijyily kuin Alkion kertoma isonjaon häätämistä ja rahan alaisiksi joutuneista, Amerikkaan pelastautuneista. Siellä heitä pantiin sortuviin kaivoskäytäviin, nälänalaisia ja rahanalaisia. Raatajat rahananalaiset av Järnefeltkö.
Kainuun / Oulun terva"kukoistus" tuli Wiipurin 1600 luvulta ja Kokkolaan 1700 luvulle. Kokkolan porvariskultuurista hienosta tavoista ja soitannollisista ja teatterillisista juhlista ja ITE runoilemisista laulamisista ja näyttelemisistä on ihania kirjoja ja muisteluksia.
Nyt saatiin tervareitin perällä väkevää globaalin hännänhuipun huiskutusta ja mitä se lakaisikaan pois. Toivanen kuvasi isoa maailman edistystä, prosessia Paltamo Amsterdam ja valtiomahdin Helsinki-Pietari raskasta jalanjälkeä kaskivaaroilla ja tervahaudoilla ja korpien syvyyksissä rautaruukki yrityksiä. Kiannon romaani Patriarkka jykevästi kuohuu Ämmänkosken ärjyä ja liikuttavasti metsiin ajettuja/pesiytyneitä säätyläisperheiden ja persoonien sitkeätä halua ja kykyä ylläpitää säällistä sosieteettiaan. (Enää ei onnistu edes Helsingissä. Jos niin ottaisin matkiakseni.)
Toivanen kuvaa monipolvisen muotoutuvan ja sammaltuvan polkuverkon ja risteämät. Iki-ihana aihe ja terävä jäsennys ja linkkejä läpi aikain ja mannerten. Ja kaikki käsitettävää kaupallis intressiä minullekin. Yhden jos arvaisi sanoa: lähteiden puute -paitsi kansanrunojen- lienee ankara -tuhottukin kai sopimattomina. Mutta että eivätkö kirkkovaltiaat kuten Kiannon useapolviset Calamniukset panneet asiota ylös ja paperille, myös seurakuntalaisten ja kirkkoväärttien kertomaa. Varmastikin, eikö niitä löytyisi suntiosukujen jäjiltä. Tulisi historiatiede lähemmäs historiantekijöiden tasoa mitä tahtoon ja taitoon tulee.Jukka Sjöstedt
Lähetä kommentti