Schildtit ja Spolstadin Hohenthalit oli tehty tarkoituksellisesti rennolla kädellä ja se näkyi paikottain lukukelvottomana rakenteena. Olin kirjoittanut proosatekstiksi sivukaupalla perheitä, joista ei ollut asuinpaikkoja ja päivämääriä kummempaa sanottavaa. Lisäksi koska olin seurannut mitä haaroja sattui huvittamaan, lukiessa olin nyt aivan hukassa siinä missä mennään ja miksi jotain oli tutkittu ja toista ei.
Eli aloitin uudelleenrajauksella: pääluvut esittelevät esivanhemmat; alaluvut yhden lapsen, lyhyesti tämän lapset ja lisäksi mahdollisesti pitkälle maailmalle lähteneen jälkeläisen, jonka elämästä kerron laveammin, paperia säästämättä. Näin - toivottavasti - lukijalla on mahdollisuus pysyä kärryillä väkimäärässä ja saada välillä pidempiä pätkiä aidosti yhtenäistä kertomusta.
Ja minä voin kohdentaa aikani ensisijaisesti tekstin paranteluun enkä "vielä yhden" sukututkimushännän keräämiseen.
Tiedon haulle on tälläkin rajauksella tarvetta ja mahdollisuuksia. Jo kahdessa päivässä käsikirjoituksen pariin palattuani löysin nanoserkun omakuvasta valokuvan, jota yritin turhaan hakea viime vuonna. Ja hiffasin, että Tukholmassa asuneesta neiti-ihmisestä löytyi osoitekalentereista enemmänkin tietoa kuin ammattinimike ja osoite. Stockholmskällan esittää osoitekalenterit niin monessa pätkässä, että en ollut klikkaillut loppuja auki ja näin oli jäänyt huomaamatta, että niissä on tietoja m.m. kouluista opettajineen ja yhdistysten vastuuhenkilöistä. Jokseenkin älyvapaasti olin tulkinnut opettajaksi esittäytyvän neidin olevan yksityisopettaja, mutta selvisi, että olikin ollut arvostetussa tyttökoulussa maikkana. Yhdistystiedoista sain puolestaan täydennystä jo aiemmin näkyvyydeltään päättyville digitoiduille sanomalehtitiedoille.
ArkivDigitalin tilauskautta on toivottavasti jäljellä projektiin vaadittava aika. Sen kätevä käyttö rekistereineen on saanut unohtamaan muun ja lähes sattumalta huomasin 1800-luvun lopulla liikkuvien etsimiseen hyödylliset väestölaskennat, joita voi hakea nimellä Riksarkivetin sivuilla vuosilta 1860, 1870, 1880, 1890, 1900, 1910 ja 1930. Sattumalta myös yksi perukirja löytyi Riksarkivetin haulla, mutta ei ArkivDigitalissa, jossa kyseinen asiakirja oli digitoituna käytettävissä.
Haastavaa etsittävää riittää, joten eilisiltainen FB-päivitys kuului:
No niin, illan lopuksi lähti sähköpostia Gävlen kirkkoherralle yli kymmenen vuotta sitten valmistuneen väitöskirjansa tiimoilta. Onneksi nainen jäi kakkoseksi Uppsalan piispan vaalissa viime marraskuussa, muuten olisi voinut tulla herranpelkokynnys vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti