Luottaako muistiin vai kiveen?

Kun teen verkkohaun "William Archibald Cramp" on ensimmäinen osuma Turun Sanomien juttuun Pieniä haudattuja tarinoita, jossa kerrotaan värikkäästi, että

William Archibald Cramp oli matkalla Pietarista Turkuun. Suurin osa mutkaisista teistä oli jo takana - Piikkiöstä oli enää hujaus Turkuun.
Cramp ei kuitenkaan päässyt ehjänä perille. Piikkiössä hevoset pillastuivat, kyyti kaatui ja matkustaja loukkaantui. Cramp kuljetettiin Turkuun sairaalaan, mutta turhaan. Oli toukokuu vuonna 1806, kun englantilainen kuoli.

Juttuun viitaten on Wikipediaan tiivistetty, että Cramp kuoli "matkallaan Pietarista Turkuun". Samaisella sivulla on kuitenkin selkeä otos Crampin hautakivestä.

Lax, Wikipedia, CC BY 4.0

Suomessa yleisesti ymmärretyllä englannin kielellä paadessa lukee, että William Archibald Cramp kuoli Turussa matkallaan Englannista Pietariin, eikä päinvastoin. Lisäksi voi todeta, että Götheborgs Tidningar kertoi 7.11.1805 Pietarista tulleesta W. Crampista ja Dagligt Allehanda 30.4.1806 Göteborgista Tukholmaan tulleesta William Archibald Crampista, mikä mahdollistaa käynnin talvella 1805-06 Englannissa.

Turun kirkonkirjojen mukaan tukkukauppias William Archibald Cramp kuoli 27-vuotiaana kuumeeseen ja haudattiin 13.6.1806. Hautakiven kanssa lähes samanaikainen Åbo Tidning 11.11.1807 kertoo kuolemaa edeltäneen nopean sairastumisen eikä siis liikenneonnettomuuden, joka lienee myöhemmin muodostunutta kertomusperintöä.

Samaisen sanomalehden mukaan vanhempansa teettivät hautamerkin Pietarissa, josta se tuotiin Turun tuolloin upouuden hautausmaan komistukseksi. Hautamuistomerkin osat olivat Carraran marmoria, joka tunnetusti ei Suomen säätä kestä, joten korjaustarpeesta puhuttiin hautausmaan laajennussunnitelman yhteydessä syksyllä 1861 (Åbo Underrättelser 1.10.1861). Mitään ei tapahtunut ja neljä vuotta myöhemmin päätettiin kuuluttaa Times-sanomalehdessä sukulaisia työn maksajiksi (ÅU 11.4.1865). Yritys ei onnistunut ja lopulta varat lahjoitti kauppias J. Scharlin ja kivenhakkaaja Forström muokkasi graniitista hautamuistomerkin kopion, johon vanha laatta kiinnitettiin (ÅU 31.8.1867, 26.11.1867). Se ei siis nykymuodossaan tarkasti otettuna ole hautausmaan vanhin muistomerkki, kuten esim. Emil Nervander kirjassaan På skansen: till hågkomst af bortgångna och till vägledning bland deras grafvar på begrafningsplatserna i Åbo (1888) esittää.

Oliko Crampilla vuonna 1865 eläviä sukulaisia? Selvää vastausta ei verkkosivuilta löydy. Kirjan The United States and Russia : the beginning of relations, 1765-1815 mukaan Pietarissa oli entiteetti

"Cramp and Cazalet (William Archibald Cramp and Noah Cazalet), St. Petersburg merchant house; became William Archibald Cramp & Co., 1786." 

Eurooppalaiseen tapaan voi kuvitella kauppiaan nimenneen poikansa kaimakseen ja verkon sukutauluista (esim. täältä) löytyykin Pietarissa eläneen William Crampin ja vaimonsa Jeanne Cazaletin vuonna 23.6.1778 syntynyt poika William Archibald. Harmillisesti (tämän harjoituksen näkökulmasta) häneen on kuitenkin yhdistetty avioliitto vuonna 1838. Jos tieto on virheellinen ja kyseessä Turussa kuollut mies, niin 1860-luvulla ainakin tämän äidin veljen lapsia olisi ollut elossa Pietarissa ja isän sisaren jälkeläisistä yksi Skotlannissa. Turkulaiset taisivat valita väärän sanomalehden.