Päästyäni Tieteiden yössä vauhtiin aloitin perjantaina Tieteen päivien annin nautinnan sessiosta Suomalaiset merimiehet maailman merillä ja satamissa. Suomalaiset 1700-luvun Ruotsin Itä-Intian kauppakomppanian purjehduksilla Erja Kettunen-Matilaisen esittämänä oli osin tuttua, sillä kaivelinhan mainitsemaansa tietokantaa jo 8 vuotta sitten ja pari vuotta sitten nuohosin Sjöhistoriska museetin näyttelyä varsin huolellisesti.
Mutta yllärinä tuli, että on olemassa suomalaisen Israel Reiniuksen päiväkirja Kiinassa käynnistä 1746–48 ja hän teki Kiinasta sittemmin myös akateemisen opinnäytteen. Toinen kävijä, josta Kettunen-Matilainen oli löytänyt enemmän tietoa on P. J. Bladh, joka 1780-luvulla asui Kantonissa 6 vuotta ja vaikutti sittemmin Kaskisissa.
Laika Nevalaisen esityksessä merimiesten elinoloista runsas sata vuosi sitten jäi mietittymään merimiesarkkuun liittyvät käytännöt. Louis Clerc on tutkinut Suomen konsuleita Ranskassa ja kertoi näiden katsoneen kieroon lähes kaikkia muita matkailijoita kuin liikemiehiä.
Sitten hyppäsin toiselle puolelle yliopiston päärakennusta kuuntelemaan, miten blogistaan tuttu Otto Aura puolusti väitöskirjaansa Työvelvollisia, toipilaita ja sotavankeja : Työvoiman sotilaallinen käyttö Suomessa toisen maailmansodan aikana. Selvisi, että innoitteena ja aineistona oli ollut Auran isoisän muistelma. Tämä olisi kyllä näkynyt itse tutkimuksesta ja sen tiedotteestakin. Vastaväittäjän puheesta opin, että teoriattomia historiantutkimuksia saa tehdä ja niitä voi kutsua empiirisiksi.
Väitöstilaisuus kestää mitä kestää, joten Tieteen päivien sessiosta Pioneeritutkijat Suomen tiedeinstituuttien menneisyydessä ja nykyisyydessä jäi ensimmäinen eli Elise Garritzenin esitys kuulematta, mutta tämän salin esitykset tallennettiin, joten sen voin kuunnella myöhemmin. Hänen jälkeensä puhui Patricia Berg Hilma Granqvistin antropologisesta pioneerityöstä Palestiinassa 1920- ja 1930-luvulla. Samasta aiheesta oli aiemmin päivällä puhunut på svenska SLS:n seminaarissa Modiga kvinnor Sofia Häggman. Valitettavasti ihminen ei voi olla useassa paikassa, mutta kunhan tartun silitysurakkaan otan seminaarin tallenteen kuunteluun.
Berg mainitsi, että Granqvistin arkistoa digitoidaan ja julkaistaan vaiheittain verkossa. Käytäntö nimien ja asiasanojen poimimisesta kuullosti hyvältä.
Julkaisua tuntui kaipaavan myös Björn Forsénin esittelemät Wilhelm Lagusin matkapäiväkirjat ja -kirjeet. Tämä historiantutkijoille tutumman W. G. Lagusin poika oli vuosina 1850-54 tehnyt vaimonsa kanssa kiertomatkan Odessa-Ateena-Wien. Odessassa hän oli mietiskellyt skyyttejä, mutta myös käynyt Benderissä jäljittäen Kaarle XII:n reittiä. Kyseinen pätkä on SSH-käsiksessä edelleen tekemättä (vaikka päiväkirjat löytyivät digitoituina elokuussa), joten höristin korviani.
Selvisi, että Lagus oli julkaissut tuloksensa jossain Odessan paikallisessa sarjassa venäjäksi (tai mahdollisesti ukrainaksi) eikä artikkelia ole tutkijat löytäneet. Suomen ainoa kappale on Åbo Akademissa. Mutta mahdollisesti siitä on versio ruotsiksi tai jotain pohjamateriaalia Laguksen arkistossa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti