Kylliälän kasvatuslaitoksen äitirouva

Ulrika Katarina syntyi 13.7.1846 Rantasalmella Ahvensalmen kylässä talonpojan pojan Matts Henrik Partasen (s. 1821) ja Brita Caisa Immosen (s. 20.12.1820) tyttäreksi. Hän lähti kotitalostaan 1865, kun sai muuttokirjan Kontiolahdelle, jossa meni naimisiin.

Ilmeisesti avioliitto ei kestänyt kovin kauaa, sillä Lastensuojelulehdessä 11/1929 julkaistussa muistokirjoituksessa kerrotaan Ulrika Katarinan toimineen taloudenhoitajana useissa suurissa säätyläisperheissä ennenkuin solmittuaan avioliiton tehtailijan ja kauppiaan N. Tschirkinin kanssa "joutui liikkumaan monenlaisissa yhteiskuntapiireissä". Tschirkinin kuoltua Helsingin osoitekalenteiden perusteella Ulrika Katarina asui Sörnäisten huvilassa Vallgård 6 vuosina 1899-1902 ja sitten lyhyen aikaa Bulevardi 28:ssa.

Helmikuussa 1903 hänestä tuli emännöitsijä lähellä Viipuria sijainneeseen Kylliälän kasvatuslaitokseen. "Heti toimeen ryhdyttyään hän pyysi oppilasten nimittämään itseään äidiksi, sillä se hän tahtoi koettaa heille olla, eikä oppilaat hänestä milloinkaan muuta nimeä käyttäneetkään kuin Äitirouva." Lastesuojelulehdessa 12/1929 "Kylliälän kasvatuslaitoksen kasvatti n:o" muistelee

Sekä kasvattien, että koko laitoksen henkilökunnan sydämet valloitti vastustamattomasti rakkaudellaan laitoksen emännöitsijä, rouva N. Tschirkin, jota yleisesti puhuteltiin kunnianimellä "äiti". Jos vielä voisin häntä puhutella, niin liittäisin aina häntä tarkoittaessani "äiti"-sanan edelle sanan hyvä, sillä tosiaan hän oli hyvä äiti. Äidillisellä hellyydellä ja rakkaudella hän meitä kaikkia kohteli. Häneen turvauduimmekin kuin konsanaan lapset äitiinsä, hänelle putteemme ensiksi esitimme, huolemme kerroimme ja salaiset murheemme uskoimme, ja hän se oli aina valmis äidillisellä ymmärtämyksellä meitä auttamaan, lohduttamaan ja rohkaisemaan.

Milloin vahingossa tai pikkukahakoissa itsemme haavoitimme, kiiruhdimme oitis itkukurkussa äidille valittamaan. Ja — aina oli apu valmiina — haavat hän sitoi sekä lempeällä puheellaan ja kauneilla neuvoillaan ehdytti kyyneltulvan sekä tyrskyävän rintamme tyynnytti. Sairaana ollessamme hän meille rohdokset ja herkut kantoi ja vuoteemme ääressä ilonamme viipyi. Hän huolehti puhtaudestamme, vaatetuksestamme ja ruuastamme. Kaikessa hän meidän parastamme valvoi. 

"Runsaan 15 vuotta jaksoi hän hoitaa tointaan ilman kesälomia taikka virkistysmatkoja. Alituisessa työssä aamuvarhaisesta iltamyöhään kului hänen aikansa. Vielä senkin jälkeen, kun oli emännöitsi jän toimesta luopunut, jatkoi hän työskentelyään laitoksessa. Ei näön hämärtyminen eikä sormien vapiseminen saanut häntä luopumaan rakkaasta ompelukoneestaan ja sukkakoristaan." Ulrika Katarina Tschirkin, o.s. Partanen kuoli 16.4.1926 Kylliälässä.