Wikipedian avulla löysin sentään Liisa Lindgrenin asiallisen kirjan Monumentum, muistomerkkien aatteita ja aikaa. Aleksanteri II:n patsas on siinä sivuosassa, mutta kävi selväksi, että alustava päätös oli tehty valtiopäivillä keväällä 1882, vuosi Aleksanteri II:n salamurhan jälkeen.
Näin päädyin ensimmäistä kertaa eläissäni painettujen valtiopäiväasiakirjojen ääreen. Niiden käyttö ei osoittautunut suoraviivaiseksi, mutta sain vahvistuksen sille, että aloite oli tullut pappissäädyltä.
Tutummista lähteistä eli digitoiduista sanomalehdistä kävi ilmi, että tuskin 2 viikkoa oli kulunut keisarin kuolemasta, kun suomalaiset sanomalehdet kertoivat, että duuma oli päättänyt pystyttää Aleksanteri II:lle patsaan Kremliin (Keski-Suomi 26.3.1881). Eikä kuolemasta ollut kuukautta, kun Östra Finland julkaisi 11.4.1881 "maalta" saamansa kirjoituksen, jossa ehdotettin patsasta myös Suomeen. Kirjoitus sai kannatusta ainakin siten, että se julkaistiin suomeksi useissa sanomalehdissä suopealla saatteella. (Uusi Suometar 13.4.1881, Ilmarinen 16.4.1881 Uusi Suometar 19.4.1881)
Nimettömän kirjoittajan idea, että tarkoitusta varten kerättäisiin rahaa toukokuun lopun surujumalanpalveluksissa, meni myös läpi ja toteutettiin ainakin Turun hiippakunnassa. Mutta muutamat seurakunnat olivat rynnänneet keräämään rahaa jo tätä ennen.
Oliko Östra Finlandiin oikeasti kirjoittanut joku vai oliko juttu toimituksen tuotosta? Patsasidean nopeaan läpimenoon varmasti vaikutti se, että samaan aikaan oli käynnissä Agricolan ja Runebergin patsashanke. Mutta oliko kansan karttuisan käden takana masinointia, joka ei julkisissa ja virallisissa lähteissä näy? Keksikö Walter Runeberg 1863-painotuksen itse, oliko se kilpailuohjeessa vai "ilmassa"?
Olisi pitänyt arvata, että simppeliltä näyttävä ei sitä ole.
1 kommentti:
Aleksanteri II:ta pidettiin uudistusmielisenä ja suomimyönteisenä hallitsijana, joten patsas haluttiin pystyttää mielenosoituksena orastavien venäläistämispyrkimysten torjumiseksi. Se kai oli yleinen syy patsaan pystytykselle.
Lähetä kommentti