Ksylografeista

Tekniikan museon blogista huomasin tiedon pienoisnäyttelyn Anton Nordgrenin kaivertamista puisisista kuvalaatoista. Kun olen jo yli vuosikymmenen kierrättänyt 1800-luvun kuvalehtien kuvituksia oli tietenkin syytä lähteä oppimaan niistä lisää. Sama näyttely oli viime vuonna Päivälehden museossa mennyt täysin ohi.

Näyttely oli aika pieni, mutta huomattavan informatiivinen. Ehkäpä siksi, että se perustui Nordgrenin sukututkimuksesta innostuneen pojanpojan selvitystyöhön? Stig Nordgren oli selannut tuhansia digitoituja lehtisivuja hakien Anton Nordgrenin nimikirjaimillaan merkitsemiä painokuvia. Näitä oli näyttelyn kuvituksena ja esineinä Tekniikan museon kokoelmiin kuuluvat muutamat laatat. 

Näyttelyteksteistä opin, että omien ammattilaisten puuttuessa ensimmäiset kotimaiset kuvat lehtiin piti teettää Tukholmassa. Sanomalehtihakujen perusteella muutamia ksylografeja maassa kyllä oli, mutta ehkä he työllistyivät muuten. Aikakauslehtien kuvitus kotimaisin puulaatoin alkoi näyttelyn mukaan 1880-luvun alussa, mutta jo 1890-luvun alussa kuvalaattoja alettiin tehdä syövyttämällä. (Seinällä olleiden tekstien lisäksi luettavana oli pieni vihkonen, joka on saatavilla verkostakin (pdf).)

Nordgreniin keskittyvässä näyttelyssä mainitaan muutamia muitakin ksylografeja, mutta kokonaismäärä jäi epäselväksi. Eikä Stig Nordgren ollut ilmeisesti kovin kiinnostunut isoisänsä ensimmäisestä vaimosta, joka oli myös alalla.

Alexandran tausta ja tyttönimi eivät näyttelymateriaaleista käyneet ilmi. Sanomalehtihaulla selviää että vuoden 1882 alussa oli Helsingissä kuulutettu avioliittoon ksylografi ja Ruotsin alamainen Nils Richard Laurell ja neito Henriette Alexandra Berg (Hbl 8.1.1882). Parin omassa ilmoituksessa Aleksandran nimi oli eksoottisemmassa asussa Xandra (Aftonbladet, Ruotsi 28.1.1882)

Alexandra oli siis kai suomalainen. Laurellin kuoltua vuonna 1889 hän jatkoi tämän ksylografisen ateljeen toimintaa (Hbl 8.1.1890). Vuonna 1892 hän meni naimisiin Anton Nordgrenin kanssa.

Enempää tietoa en Alexandrasta saanut verkkolähteistä irti. Hakiessani sanomalehdistä sanalla xylograf selvisi kuitenkin, ettei hän ollut Suomessa ainoa eikä ensimmäinen nainen alalla. Helsingfors Postenissa 24.12.1864 mainostettiin englanninkielestä käännettyä kirjaa Huwikirja lapsukaisille, johon painokuvat oli (oletettavasti alkuperäistä mallia seuraten?) tehnyt kotimainen ksylografi, neiti Elfström Viipurissa. Otawassa 31.1.1862 oli painettu hänen työnäytteitään ja kerrottu etunimekseen Ida. (Innostuin tekemään hänestä Wikipedia-sivun. Liekö enää olemassa kun tämä teksti tulee ulos?)

Huwikirja on VSKS:n digitoimana verkossa, metatiedoissa ei näy nimeä Ida Elfström. Eikä kirjan kääntäjää, joka oli neiti M. Rislachi (Wiborgs Tidning 8.2.1865).