Kaksi arkkua Kansallismuseossa

Elokuun 1. päivänä oli edelleen sellainen helle, että keskipäivällä menin Kansallismuseoon lähes pelkästään ilmastoinnin vuoksi. Istumapaikkoja testatessani kuljin renessanssia esittelevän pienen kulmahuoneen läpi kuten monta kertaa aiemminkin. Nyt kuitenkin oikeasti katsoin hetken huonekaluja ja tarkistin jopa esinekyltin. Hämmästyksekseni tilan kaksi arkkua olivat molemmat Ikaalisista. Silkkaa sattumaa?

"Arkku, tammea, Venebygden, Norja. Uskoa ja toivoa esittävät refiefikuvat. Teksti: FIESTINA LVDICH. D. Ikaalinen"

"Morsiusarkku, tammea. 1600-luvun alku, renesanssi. Aatelisvaakuna ja MARGRETA DRESSEN. Ikaalinen"

Eikö olekin informatiiviset ja mielenkiintoiset kuvaukset? Oikein lähtee mielikuvitus lentoon... Suurimmasta osasta Kansallismuseon esineistä ei ole sanaakaan avoimessa verkossa, mutta näiden arvelin olevan kokoelmien varhaisvaiheesta ja näin ollen mukana Muinaiskalupöytäkirjassa, jonka kohdalla Museoviraston kulttuuriympäristön palveluikkunassa lukee "arkeologiset kokoelmat", mutta tämä on vain osatotuus.

Jouduin kuitenkin pettymään, sillä Ikaalisten kohdalla ei ollut yhtään arkkua. Mutta kun syötin Googleen nimen 'Margreta Dressen' ainoa osuma oli Muinaiskalupöytäkirjasta, jonka (taiv. kiitos) Museovirasto on koneluettavassa muodossa asettanut hakurobottien saataville. Arkku ei löytynyt Ikaalisten kohdalta siksi, että alkuperäisen totuuden mukaan se (KM 2057:1) oli Hämeenkyröstä.

Tammiarkku, runsailla veistokuvauksilla renässansitapaan varustettu; lukon alla on aatelinen vaakuna ja nimi Margreta Dressen. Sal. Wilskmanin lunastama itsellisvaimolta Maria Lundgrenilta Sasin kylässä Hämeenkyrössä ja häneltä ostettu 65 markkalla 1/III 1881. SMY:n Aikak.VI,kuv. ,siv.108-9;H.M.Ver. siv.451, 453 ja s. 

Vastaavaa osumaa en saanut toisen arkun teksteillä, joten jatketaan tällä. Varhaisimmat Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirjat on digitoitu, mutta joku pönttö on laittanut niiden nimikkeiksi järjestysnumeroiden sijaan yhden kirjan artikkeleista. Mutta etsivä löytää ja Juhana Lehtisen artikkelista Muinaisjäännöksiä Ikalisten kihlakunnassa selviää, että

Viime vuosina on eräs itsellinen mies Salomon Vilskman Ylistarosta Pohjanmaalla alkanut kerätä muinaiskaluja, varsinkin kiviaseita, Historiallisen museon talteen, johon niitä hänen kauttansa on karttunut muutamia satoja varsinkin Satakunnasta. 

Että yksi itsellinen lunasti toiselta itselliseltä tämän 1500-luvun/1600-luvun tammiarkun?

Näistä kahdesta Salomon Wilskman (1825-1913) on tunnettu, vaikka ei ollut minulle entuudestaan tuttu. Hänellä on muistomerkki Ylistarossa. Muinaistutkijassa 1/1992 (pdf) julkaistun Anna-Liisa Hirviluodon artikkelin perusteella Wilskman oli tehnyt vuonna 1880 keräyssopimuksen Valtion historiallisen museon (?) kanssa eli ei ollut käyttämässä omia rahojaan omaksi ilokseen.

Entä Maria Lundgren, joka arkun vielä helmikuussa 1881 omisti? Valmistauduin tolkuttomaan selaukseen, mutta ilahduttavasti hän oli ihka ensimmäisellä Hämeenkyrön rippikirjasta 1872-1880 avaamallani sivulla, jossa luvattiin olevan Sasin kylän itselliset. Maria Wilhelmina Heikintytär Lindgren oli syntynyt Hämeenkyrössä 13.3.1831. Miehensä, seppä Jeremias Thomasson Lindgren oli syntynyt Hämeenkyrössä 13.1.1811 ja kuollut 16.5.1865.

Perstuntumalta luulisin, että Lindgrenit ovat hankkineet arkun jostain eikä sen tausta todennäköisesti selviä sukujuuriansa penkomalla. Mutta alkuperäiseen itsellisvaimoon verrattuna sepän leski olisi ollut kuvaavampi titteli.

Tällaista tästä museovierailusta siis irtosi. Selvittämättä jäi toinen arkku, viite "H.M.Ver" ja tietenkin Margareta Dressen. Liekö vaakunansa tunnistus dokumentoitu Museoviraston kokoelmatietokantaan? Kertoisivatkohan arkut enemmän 1800-luvun käytettyjen huonekalujen kaupasta kuin Suomen renessanssiajasta, jos selvitystyötä jatkaisi?