maat olivat ihan toisessa kunnossa kuin muiden ympäri olevaisten. Ojat olivat suorat ja syvät, ruis kasvoi miehen mittaisena ja sen raskaat tähkät kumartelivat tuulen muistutuksista; ohrat seisoivat pitkätupsuisina kuin husarit, herneet syleilivät toinen toisiansa tuhansittain viheriöitsevillä käsivarsilla, apila loisti punottavaisena monella tynnyrin alalla, yrttitarha huonetten ympäri hedelmäpuinensa, marjapensainensa ja kukkaisinensa oli kuin seppele kauniin morsiamen silmäkulmilla, ja morsian tässä oli huonerakennus, äsken punaiseksi maalattu, ehkä vähäinen, mutta sievä ja siivo. Koko tila oli kuin Gosen, jonka ympäri ei muuta nähty kuin ruokottomia taloja ja kyliä sekä pahoin viljeltyjä peltoja ja niittuja.(Gosen, ks. 1Moos 45:9-10) Mutta viljelijän onni ei kääntynyt alkoholin väärinkäytöllä tai kerskakulutuksella vaan varomattomalla velanannolla, joka vei pakkohuutokauppaan.
Tämä pieni ero tavalliseen jää muiden juonenkäänteiden varjoon. Ensinnäkin talonpojalla oli onnettomasta rakkaudesta seonnut tytär, joka ei enää tehnyt muuta kuin soitti sulhonsa jättämää kannelta. Häntä tuotiin katsomaan kirkkoherran apulainen, joka ei ollut seurakunnassa päässyt toimimaan toivomallansa tavalla.
Epäilyksissänsä päätti hän muuttaa Amerikaan, jossa hän oli kuullut että kukin ihminen kenenkään estämättä taisi vaikuttaa lähimmäistensä hyväksi mitä hän vaan jaksoi. Hän tahtoi sentähden opetella Englannin kieltä ja osti sen kielisen raamatun, jonka avulla hän pikaisimmin toivoi taitavansa tähän kieleen tottua.Siirtolaiseksi Amerikkaan 1850-luvulla? No, mies ei ehtinyt ennen jo mainittua huutokauppaa lähteä. Kesken sen
Äkisti seisoi väkijoukon seassa kaksi muukalaista, joiden puku oli ihan valkoinen ja päässä valkoinen olkihattu. Ihmiset katselivat avosuin näitä niinkuin ihmeitä; paikkakunnan herroiksi he eivät niitä tunteneet eikä ne myöskään lähinäisestä kaupungista olleet kotoisin; ei ollut kukaan heitä ennen nähnyt.
Toinen näistä oli pitkä laiha ja vaalea mies, jonka punottava parta peitti melkein koko kasvot, että hänen suuret silmänsä tirkistivät karvain seasta niinkuin karhun. Kädessä oli hänellä pitkä sauva, jonka päässä oli kullattu elukan pää, jota kansa suuresti ihmetteli. Ihmiset kuiskuttelivat keskenänsä ja nimestä tietämättöminä kutsuivat häntä "kultasauvaksi."
Toinen muukalainen oli lyhy ja lihavan näköinen mies, jonka sukkelat silmät vilkuttivat päässä ja antoivat hänelle jotenki viekkaan muodon. Kädessä piti hän suuren ruoskan, jota talonpojat katselivat aivan karsaasti; sillä he arvelivat että kyytihevoset likemmin olivat saaneet tuntea ruoskan hyviä vaikutuksia. Hän sai kansan kuiskutuksissa kantaa nimen "ruoskaherra."
Veräjän edessä nähtiin myös pian vaunut ja kyytimies, joka myös tuli paikalle, jutteli kansalle että nämät olivat aivan siivoja herroja, jotka sallivat kyytimiehen ajaa mieltänsä myöten ja viimisessä kestkiivarissa olivat antaneet suuria juomarahoja. Hän sanoi heidän olevan Englantilaisia.Eli nyt oli papin kielitaidolle käyttöä, varsinkin kun miehet innostuivat haastamaan toisensa nyrkkeilyotteluun.
Aitoihin englantilaisiin oli saatu sotaista kontaktia pari vuotta aiemmin Krimin sodan pommituksissa Suomen rannikolla. Pähkähullut kesäpukuiset miehet eivät kuitenkaan sotilaita muistuta. Käyttämiään englanninkielen sanoja jatkotarinan kirjoittaja ei ole ainakaan Raamatusta poiminut. Tekstissä mainitaan Walter Scott eli vaikutteita on saatu ulkomaisestakin kirjallisuudesta. Jos tuntisi ajan tarinoita, aineksia voisi mahdollisesti tunnistaakin.
Koko tarina: Sanomia Turusta 17.2., 24.2., 17.3., 24.3., 31.3., 7.4.1857
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti