Käyttöliittymä ei ole sujuvin näkemäni, joten en jaksanut käydä kaikki Hohenthal-osumia läpi. Suurin osa varmasti Lennartia, mutta yksi mummoni sedästäkin (Svea 29.12.1920). Pitäisikö vinkata elämäkertansa kirjoittajalle?
2) Olen (kai joskus?) todennut miten haastavaa on löytää paikallishistoriallisia aineistoja. Aira Roivainen kertoo blogissaan, miten ja mistä osa Pöljän lottien arkistoa löytyi.
3) Ehdottamani viili pääsi kansallisruokaäänestyksen finaaliin. Aikaa vaikuttaa voittajaan on 5.12. asti.
Viilistä tieteellisesti voi englanniksi lukea Edith Salmisen artikkelista There will be slime. Samoilla Nordic food lab -sivuilla on myös Guillemette Barthouilin artikkeli Gravlax – a buried salmon.
4) Käytyäni kesällä Rauman museon arkistonäyttelyssä googlasin siellä nähdyn "matkaoppaan" nimellä ja osuin Johanna Liljan tekemään Museoviraston vanhan kirjallisuuden kokoelmaluetteloon LIBRI RARI ET CARI (pdf). Museovirastossakin on sama kirja, jonka etusivulla merkintä “Raumo 1824 d. 3 Januarij”. Helsinkiin kirjan oli luovuttanut vuonna 1885 tilanomistaja Aug. Lundell Kiukaisista. Aiempi omistajia “Liber Thom[a]e Olai Loijcensis”, “Jacob”, “J: Gabr: Holstius”.
6) Englannista jatkaen. Kirjoitin helmikuussa Lontoossa kuollesta 1700-luvulla. Seuraavalta vuosisadalta löysin Turun Viikko-Sanomista 5.2.1821 ilmoituksen:
Englannin pääkaupungissa Londonissa kuoli v. 1817 Suomalainen meri-mies Kusma Daviidoff eli Gustaf (Kyöstää) Davidin poika, joka sanottiin olleen Viipurin Läänistä kotosin ja jätti perua 97 Ruplaa 38 kop. Paperi-rahaa. Antaaksensa nämät rahat hänen Perillisillensä, on Esivaltamme kuulustellut Viipurin Läänissä, jos siellä löytysi mainitun merimiehen Perillisiä; mutta kuin ei heitä vielä ole löytty, ja he ehkä myöskin suuttasivat asua muolla Suomessa, niin on Suomcn valta-aviisissa kuuluksi tehty, että se, joka tietää olevansa saman Kusma eli Gustaf Davidin pojan Perillinen, ilmottakoon sen Keisarillisen Suomalaisten asiain Kommitteen Kansliassa, Pietarpurissa, ennenkuin 6 kuukautta on kulunut siitä päivästä, jona tämä asia kolmannen kerran mainitussa Suomen valta aviisissa, jotka Helsingin kaupungissa präntätään, on tietyksi tehty.Nyt on siis myöhäistä ilmoittautua.
7) Kootessani tietoja Riian ruotsalais-suomalaisesta seurakunnasta en ollut huomannut Uudessa Suomettaressa 9.6.1879 julkaistua artikkelia Suomalaisesta seurakunnasta Pietarissa. Siinä todetaan täydentävästi, että "pyysi ruotsalainen seurakunta Riiassa itsellensä Tukholmin konsistoriolta kirkkoherraa, ehkä pyynnössä ei lienekään ollut mainittu, että seurakunnassa myös oli suuri osa suomalaisia jäseniä. Arvalla määrättiin [Laurentius] Wagner ottamaan vastaan mainittu kirkkoherran virka ja tahtoansa vastaan matkusti hän v. 1727 Riikaan. Vasta perille päästyänsä sai hän tietää taidon suomen kielessä olevan välttämättömän tarpeen, ja kenrali-superintendentti Bruining salli hänen ainoastaan toistaiseksi toimittaa virkaa. Rakentavaisilla saarnoillansa ja hurskaalla vaelluksellansa voitti hän kuitenkin heti yleisen rakkauden. Vaan hän ei ollut tehnyt uskollisuuden valaa Venäjän hallitukselle, eikä pitänyt esirukousta hallitsevan Keisarinnan edestä; hän oli pitänyt esirukouksen maallisen esivallan edestä yleisesti. Tästä syytetty oli hänen täytyminen v. 1728 matkustaa Pietariin puollustamaan itseänsä. Hän vapautettiin tosin edesvastauksesta, mutta sillä aikaa oli hänen virkaansa Riiassa otettu toinen ja hän jäi Pietariin virattomana."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti