Eivätkö historiantutkijat tiedä, että on tahoja kuten Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura, jotka aktiivisesti kannustavat tällaiseen? Jopa tarjoavat opettajille materiaalia, joilla luodaan LAPSILLE käsitys, että he voivat oppia ja ottaa otetta historiaan aivan muuten kuin akateemisia historiantutkimuksia tavaamalla. Ja minkä lapsena oppii...
Alkuvuodesta ilmestynyt sivusto Nurkan takana on juuri tätä hapatusta, johon Suomen Historiallisen Seuran sietäisi tarttua piipittämisensä sijaan. Tai tuudittautua siihen, että sivuston kammottava käytettävyys (klik-klik-klik-klik) estää sen vaikutuksen...
Tarjolla olevista "innostavista malleista, joissa toimitaan omassa lähiympäristössä 6-15 -vuotiaiden kanssa" useat liittyvät historiaan ja voivat antaa kouluopetuksen lisäksi vinkkejä kotiseututoimintaan. Otetaan historia omaksi kuvaa kulttuuriperintökohteen adoptoinnin eli promoaa Pirkanmaan maakuntamuseon kehittämää Adoptoi monumentti -mallia. Retki yhteiseen ympäristöön tuo yhteen eri sukupolvien muistot lähiympäristön kohteesta.
Menneen ajan lumoa vie aikamatkalle, jonka "ei ole tarkoitus olla väitöskirja. Faktoja ja historian yleiskuvaa on toki hyvä tuntea, mutta liian tarkasti ei yksityiskohtiin kannata jumiutua. Perustiedot löytyvät näppärästi paikallishistoriasta tai kotiseutuyhdistyksiltä. Tarina on aina menneisyyden tulkintaa." Kakkua ja kuohujuomaa -mallissa "luodaan performanssi oman paikkakunnan merkkihenkilön kunniaksi. Juhlinnasta pääsee ryhmän lisäksi osalliseksi myös koko ympäröivä yhteisö."
Ja sitten Kadonneen jäljellä, jossa tehdään ... näyttely! No, esimerkkitapauksessa sentään museon kanssa yhteistyönä, mutta historiantutkijoista ei puhuta mitään kun maastosta etsitään menneisyyttä valokuvattavaksi.
Kuvat kirjasta Children's ballads from history and folklore (1886)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti