Tai tämä oli itselleni oleellinen sisältö (kertauksenakin). Muissa ryhmissä keskustelu lähti moniin muihin kysymyksiin, mutta omassani puhuttiin ainakin digitoitavan aineiston valinnasta. Joukossamme oli yksi Kansalliskirjaston työntekijä, jonka tehtävät liittyivät Klassikkokirjastoon. Mutta hän ei oikein tiennyt miten siihen oli valittu teokset emmekä me muutkaan (tietenkään) keksineet hyviä kriteerejä. Toivoa sopii, että ne on joskus kuitenkin määritelty ja kirjoitettu ylös. Kun kyseessä on "kattava ja lähdekriittinen kokonaisuus".
Saatuani käsiini Markku Eskelisen uutuuden Raukoilla rajoilla. Suomenkielisen proosakirjallisuuden historiaa en suuremmin yllättynyt, että kirjailija pääsi aikaisempia määrittelyjä rikkottuaan piikittelemään:
Aejmelaeuksen sukuseura otti Haaksirikosta toisen painoksen 1990-luvun puolivälissä, mutta kumpaakaan painosta ei löydy digitoituna Kansalliskirjaston kokoelmista, minkä kummallisen kohtalon se jakaa muutamien muidenkin varhaisten, mutta prosahistoriallisesti olennaisten teosten kanssa (s. 35)Itse olen äskettäin törmännyt toisenlaisiin aukkoihin Kansalliskirjaston digitoinneissa ja nämäkin olisi käyttäjän hyvä muistaa ja tiedostaa. Koneluetun tekstin ongelmien varjoon on jäänyt se tosiasia, että osasta lehtiä puuttuu sivuja ja monista lehdistä puuttuu numeroita. Ei siis ole digitoitu "kaikkia" Suomessa ilmestyneitä lehtiä.
Ei kaikkia lehtinimekkeitäkään. Jo aiemmin mainitsemani lehden Om konsten att rätt behaga (1782) lisäksi digitoinneista puuttuu varhaisiksi aikauslehdiksi (toisinaan?) määritellyt Angenäma Sjelfswåld (1783) ja Allmän Litteratur-Tidning (1803). Kaikki kolme painettiin Turussa ja ne esitetään ainakin (vanhassa, mutta verkossa saatavilla olevassa) kirjassa Öfversigt af Finlands litteratur ifrån år 1771 till 1863 rinnan lehden Suomenkieliset Tieto-Sanomat kanssa. Joka on digitoitu.
Siluetit kirjasta Everyday manners for American boys and girls (1922) s. 53 ja 117.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti