Minä olen omin silmin nähnyt miten nuori eläin sitä eläinlajia nousee vuoteeltaan (joka on laitettu niinkuin tavallisen ihmisen vuode) kello 9 tai 10 aamupäivällä, juo herkullisen aamukahvinsa - toisinaan se kumminkin menee kahvilaan kun se on pukeutunut - laittautuu komeaksi parin peilin edessä kello kahteentoista, menee sitten kahdella jalalla ihan niinkuin ihminen ritarihuoneen torille (ajatteles, että se niin hyvin saattaa tietää määrätyn tuntinsa!) ja seisoo siellä töllistellen sekä silmäyksiä heitellen kello yhteen.
Niin, ellet naura minulle lukijani, niin kerron sinulle, että se myöskin keskustelee torilla, ainakin se puhuu koko joukon niinkuin sanoja ja lauseita, vaikka ilman yhtenäisyyttä. Siinä suhteessa se kumminkin eroaa ihmisestä, että se syö ja juo enemmän kuin se tarvitsee. ---
Kello kolme, puoli neljä tahi neljä juo se (päivällisen jälkeen) kahvia taikka jotakin muuta ja kuleskelee sitten miten paraiten voi, esim. vaunuissa, vierailuilla j.n.e. kunnes seisahtuu kello kuuden tienoilla pelipöydän eteen ja siinä se käyttäytyy niin vikkelästi, että melkein voisi vannoa sen olevan ihmisen, mutta kun näkee miten erinomaisesti se tanssii, ymmärtää ettei mikään ihminen sillä tavalla voi tanssia. Se syö illallisensa kello 11 tahi kello 12 ja menee makuulle kello 1 alkaaksensa taas samaa elämää.Paheksuva sävy todennäköisesti liioittelee hieman, mutta paljonko? Aikansa ylhäisön nuorisokulttuuria pääkaupungissamme?
Ritarihuoneen tori ei ole minulle käsitteenä tuttu, mutta ehkä kyseessä yllä Elias Martinin akvarellissa (RAÄ, Flickr Commons) näkyvä alue.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti