Itsenäisyyspäivän tunnelmaan ei varsinaisesti istu
Lukemisia kansalle -sarjassa vuorossa oleva
137. Hyvin kaunis ja huvittawainen Juttu Neljästä Pekasta ja Kuningas Laurista, jotka erinomaisen aikaisin meniwät maailmaan, heidän kummallisen elämänsä waiheistansa ja Pekan tappeluksesta kolmen noidan kanssa, joilla yhteensä oli 30 päätä eli Laiwasta, Miekasta ja suuresta Mallaspanoksesta. 1861
Mutta ehkä paremmin?
138. Suomen maan kaiwajat. 1861
No jaa, käsittelee eläimiä, jotka kaivavat maata. Tämän paljasti jo kansikuva, joita kirjasissa harvemmin on.
Tämän jälkeen julkaistiin
139. Wapaus ja seuraelämä. Suomentama. 1861
Sen alkukappale istuu itsenäisyyspäivän henkeen paremmin kuin hyvin:
Jokaisella ihmisellä, ylhäisellä eli alhaisella, köyhällä eli rikkaalla löytyy jonkunlainen itsenäisyyden tunto, tarve olla itsevaltainen, olla vapaa ja oman mielivaltansa jälkeen saada elää ja käyttää parhaamman ymmärryksen ja vakuutensa mukaan, saada seurata omaa luontoansa ja omia myötäsyntyneitä parempia taipumuksiansa ja sielun lahjojansa, niiden kautta olematta esteeksi eli vahingoksi ja haitaksi muille ihmisille. Siitä seuraa myöskin, että ihminen on syntynyt vapauteen, eikä millään muotoa mahtavan mielivallan orjuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti