Posetiivarit pappiloissa ja muuallakin

Muistelmassaan Keskipäivän maa (1969, s. 207) Tyyni Tuulio mainitsee kolme havaintoa posetiivareista maaseutupappiloiden pihoilla. Eipä olisi tullut mieleen moinen, joten piti hakea vahvistukseksi aikasarjaan täydennystä sekä alku- että loppupäähän sanomalehdistä, ohittaen markkinakuvaukset.

Ilmoitus-Lehti  13.8.1859: Ulkomaalaiset ovat aivan yksissä tuumin päättäneet käydä Kuopiolaisia ilahuttamassa posetiivi soitollansa oikein monen ajan edestä; ja kyllä sitä nyt jo on niin paljo kuultukin, ettei kaiketi taas moneen aikaa mieli tehne kuulemaan, sillä menneellä viikolla soi kaupunkimme kaduilla ja pihoissa näitä soittokoneita ei vähemmän kuin kolme yhtaikaa, ja parahiksi kuin nämät ennätivät kadota, palkittiin vahinko taas tällä viikolla kolmella samanlaisella    

Maila Talvio oli muistellut, että 1870-luvulla Hartolan pappilaan "kerran kevättalven päivänä ilmestyi vanha mies, italialainen posetiivinsoittaja, jolle pieni tyttö sai viedä rahan".

Satakunta 2.2.1884: Posetiivin soittajia maaseuduilla. Ennen eivät posetiivin soittajat kierrelleet paljo maaseuduilla paitsi isompain teitten varsilla. Nyt rupeaa niitäkin maankiertolaisia laajemmalle leviämään.

Tampereen Uutiset 14.10.1892: [Vilppulasta] Täälläkin näissä etäisissä maalaiskylissä kuleksii alinomaa laiskoja ja likaisia posetiivin rimputtajia, jotka inhottavalla ja korvia särkevällä rinkutuksellaan kerjäävät ja kotimaahansa lähettävät tuhansia markkoja. Heidän soittoaan ei suinkaan palkita monessakaan paikassa siitä syystä, että se olisi tuottanut jonkinlaista huvia, [...] vaan ilmestyy siinä kansamme hyväntahtoisuus

Tampereen Uutiset 17.4.1894: Kuulutettuja: Posetiivin soittaja Armani Uliwi Luigi Italiasta ja työnt. Maria Bäckman.

Maarian pappilan pihalle tuli vuoden 1896 paikkeilla Teodoro Rupponi posetiiveineen. Mies jäi Suomeen ja kuoli keväällä 1928.

Tuulion oma muisto Karkun pappilasta sijoittuu varmaankin 1800-luvun viimeisiin tai 1900-luvun ensimmäisiin vuosiin.

"Posetiivinsoittaja oli nuori poika, ja koska oli kylmä talvipäivä, hänet kutsuttiin sisälle ja toivottavasti hänelle annettiin jotakin lämmintä juotavaa tai syötävää, vaikka en varmaan muista. Suomea hän ei osannut, mutta saimme hänet ymmärtämään, kun kysyttiin, mistä hän oli kotoisin. Hän vastasi nuorella miehenäänellään yhden ainoan sanan: Parma."

Rauman Lehti  18.8.1904: Joku päivä takaperin tuli erään talon pihaan täällä tapansa mukaan eräs italialainen "positiivari", muassaan marakatti.

Työmies  22.1.1908: Poliisi otti eilen illalla pois eräältä posetiivarilta hänen aasinsa, jota tämä oli rääkännyt. Kerrotaan posetiivarin naskalilla elukkaa pistelleen.

Aamulehti 5.6.1910: Muuttolintujen keralla ovat pienikasvuiset mustanveriset posetiivarit Suomeen saapuneet ja suhteellisen suuri "lähetys"on niitä Tampereellekin tullut vilkastuttamaan tuhruisen instrumenttinsa komeroista tulevilla soraäänillä Tapereen perin laimeata musiikkielämää. Aamusta iltaan kiertävät äijät talosta taloon, saaden lantin milloin sieltä, milloin täältä. Ei luulisi posetiivarin ammatin kannattavan, mutta kannattavan se näkyy kuitenkin.

P.S. Helsingin Sanomat kertoo, että SKS käynnistää lokakuun alussa posetiiveja ja niiden soittajia, posetiivareita, koskevan muistitietokeruun.

Kuva: Library of Congress, Wikipedia