Viikolla tekemäni ruokapostauksen yhteydessä testasin sanahakua voileipä Project Gutenbergiin. Tuloksia tuli enemmän kuin odotin.
"Konttorissa, jossa lemahtaa viileältä ja leivältä ja homeelta ja
viilimaidolta, istuu Malakias ja syö leipää, jyrstää. Voitakin on
leipäviipaleen toisessa päässä, johon hän ei ole vielä hennonut käydä
hampaineen. Korvosta kapustoi piimää palan painimeksi." Joel Lehtonen: Putkinotko
”Voi”, sanoi Aina, ”oi, jospa meillä nyt olisi suuret voileivät, ja lihaa päällä.”
Sen sanottuaan tunsi hän jotakin helmassaan, ja kun hän siihen koski, oli se suuri näkkileivästä tehty voileipä ja lintupaistia sen päällä. Samassa sanoi Teresia: ”olipa kummallista: minulla on voileipä kädessäni.”
”Minulla on myöskin”, lausui Aina. ”Tohditko syödä?” Zacharias Topelius: Lukemisia lapsille 1
"Ja Henrik meni kadun yli, nousi neljä-viisi rappuista, avasi lasioven,
jossa kohta kilahti monet kellot, ja tuli hämärään huoneeseen, jossa
oli maalaamattomia pöytiä ja jakkaroita, toisella puolella tiski, jonka
takana näkyi vehnäsiä ja sokeroituja korvapuusteja, sekä sarja
limonaadipulloja. Tiskillä oli kaksi lautasta, molemmat täynnänsä
suuria ruisleipä-voileipiä puna- ja valkotäpläisien makkarain ja
kiiltävän juuston kanssa. Oli yksi, jossa näytti olevan mustaa peuran
lihaa. Sen otti Henrik, istui tuolille pöydän ääreen ja alkoi syödä." Arvid Järnefelt: Veljekset
"Hän tunnusti -- selkänsä
vielä kihelmöidessä -- monta valetta ja pahaa työtä, mitkä hän oli
tehnyt, ja hänen tunnollinen sydämensä puhkesi sanoihin: »kuinka hyvä
te olette, äiti!» kun tämä antoi hänelle suuren voileivän -- herkun,
jommoisesta hän ani harvoin oli saanut iloita, sillä »voi ei ole lasten
ruokaa», oli hän usein kuullut isänsä sanovan." K. J. Gummerus: Vanhan pastorin muistelmia
"Sinä päivänä, jona hän osasi selvästi lukea
kirjasta, oli Susanna muori niin mielissään, että antoi lapsille
voileipää siirapin kanssa. Valtteri ei ollut koskaan ennen niin suurella
mielihyvällä katsellut muorin pitkiä sormia." Zacharias Topelius: Lukemisia lapsille 2
"Muistan ikäni, kun ensikerran jätettiin pönkän taa koko kesäseksi
päiväksi. Ruuaksi pantiin voileipä ja kupillinen piimää ja lyötiin
salpa lujaan oven päälle. Koetin rukoilla ja itkeä, vaan se ei
auttanut. Sinne jäin ja oven edessä itkerehdin siksi kunnes väsyin ja
uni tuli. Kun heräsin, tuli sama työ eteen. Syöntiä en muistanut
ollenkaan." Heikki Meriläinen: Korpelan Tapani
»Minun on kovin uni», sanoi Lilli, »en jaksa syödä muuta kuin vähäsen
vain, pienen voileivän ja ehkä vähän piirakkaa ja kupillisen suklaatia.
Mari, kaada kupillinen!» Theodolinda Hahnsson: Huutolaiset
"Eikä
pitejäläisen tarvinnut pappilasta asialta palata tyhjin suin. Sieltä
tarjottiin milloin isännille ryyppy, milloin emännille kahvikuppi ja
lapsille voileipä. Sentähden sieltä jokainen mesimielin palasi kuin
lämpimän lieden luota." J. H. Erkko: Kootut teokset IV: Kertomuksia ja kirjoitelmia
"Sisareni aikoo viedä voileivän suuhunsa. Silloin äiti kuiskaa
jotain hänen korvaansa. Sisareni ojentaa kätensä ovea kohti, äitini astuu
askeleen ovemma ja kerjäläisvaimo askeleen peremmä. Kun hänen tyttönsä
näkee, että hänelle ojennetaan voileipää, syöksähtää hän eturuumiillaan
niin pitkälle kuin pääsee ja on vähällä kaataa äitinsä tempauksellaan,
tarttuu molemmin käsin voileipään ja avaa suunsa selälleen kuin
linnunpoikanen, ja samalla katoo voileipä kielen yli kurkkuun, saaden
aikaan raivoisan läkähtymiskohtauksen, joka päättyy surkeaan
rykimiseen...." Juhani Aho: Muistatko
Kyyneleet tulivat silmiin viimeistä lukiessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti