Ja nenä. Siinä se onkin sitten - nenä. Se on aina tiellä. Koko elämän tiellä - suurena ja konkona. Mutta ei sitä voi poiskaan heittää. Se on perintönenä. Isältä saatu. Ja isä on saanut sen isältään eikä Priska enempää tiedäkään. Heillä kun ei ole sukupuuta niin kuin Hillevillä, arvokkaan tuikeita esi-isiä tai kummittelevia tätejä. Hillevistä on vain hauskaa, kun sukukuvat tuijottavat viikset jäykkinä salin seinältä. "Se on hienoa", sanoo Hillevi, "tuntee että on taustaa." Mutta Priska on iloinen että ei ole taustaa. On ihanaa vain olla itse. Priska hän on nenineen ja pitkine säärineen ja poninhäntineen.
Merja Otava: Priska
Piiros: Leonardo da Vinci (~1495). The J. Paul Getty Museum
Piiros: Leonardo da Vinci (~1495). The J. Paul Getty Museum
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti