Lastenlinnan erityismuseoon pääsi vain kierroksilla, joilla oli maksimi osallistujien määrälle. Ettei tilaisuus vaan menisi ohi seisoimme isäni kanssa ovella jo puoli 12 sunnuntaina. (Hyvää aikaa siis kuvata yllä näkyvä lipan kannattelija.) Ei näkynyt toisia jonottajia, eikä ketään muuta tullut paikalle ennen opastajaa. Hän paljasti loppupuolella kierrosta, että olimme viikon suurin ryhmä!
Ilmeisesti makean funkkisarkkitehtuurin ihailu ei siis ole laajalle levinnyttä. Itse olin lääpälläni puuviilutusten, koristemuurausten ja Tynellin lamppujen vierellä. Puhumattakaan tornin puolipyöreän "erkkerin" kahdeksannen kerroksen näkymistä Töölönlahdelle.
Liikuimme vain kerroksissa, joita ei viikonloppuisin käytetä, joten olo oli vähän kuin autiotalossa. Oppaamme Ari Sintonen oli ollut talossa töissä 80-luvun alusta ja selitti hyvin sujuvasti historiaa, nykypäivää ja tulevaisuudennäkymiä.
Museohuoneeseen päästyämme olin vihdoin niin tutussa ympäristössä, että uskalsin kaivaa kamerani kassista.
Lopuksi katsastimme vielä yhden koristemuurauksen, jonka kotka on sairaalan tunnus. Reliefi oli seinällä suorassa, vinous kuvaajan vika.
P.S. Kouvolan museoaarteissa viime viikolla Kuusankosken Lastentalon elämästä.
2 kommenttia:
Kiitos museovinkistä -- lähiseudun museoissa ei ole kaikissa tullut käytyä kun ei ole niistä edes tietoinen :)!
Tuntuupa oudolta, että pääkaupungissa tällaiseen tapahtumaan ei riitä väkeä. Tosin niin se taitaa olla, että isommassa kaupungissa tapahtumat hukkuvat helpommin. Täällä pikkukaupungeissa saa omat tapahtumat aina hienosti esille paikallislehdissä ym. ja väkeä riittää tilaisuuksiin suht hyvin. Mutta siis mielenkiintoinen museo olisi ollut.
Lähetä kommentti