tiistai 25. kesäkuuta 2013

Lehtileikepinosta

Hesarin Tänään-palsta esitteli 18.6.2013 arkeologi Matti Pärssisen, joka "on löytänyt satoja tutkijoilta kadoksissa olleita inkakaupunkeja, kyliä ja linnoituksia". Pärssisen mukaan, aivan kuten ADLS-kurssillakin on todettu, "Paikalliset tietävät yleensä etsimämme paikat". Mutta Amazonien geoglyfit paljastuivat vasta metsähakkujen jälkeen ja satelliittikuvista. (Seuraavan päivän katsaus Espoon Mankbyn kaivauksista ei maininnut Indiana Jonesia ollenkaan.)

Useissa medioissa ja Hesarissa 19.6. kerrottiin Warner Music Finlandin uudesta verkkopalvelusta, jossa on "nyt lähes kaikki yhtiön hallussa olevat levytykset 1920-luvulta lähtien, yhteensä 5000 albumia ja yli 40000 eri kappaletta". "Katalogin soittamiseen menisi tauotta lähes kolme kuukautta." Lisää on tulossa toisten levy-yhtiöiden arkistoista.

Virpi Salmi julisti Hesarin kolumnissaan 21.6. Suomen ruokakulttuurin taruksi. Todellisuudessa ruokaidentiteettimme "huojuu eineshyllyn ja pakastealtaan välissä". Samassa lehdessä Leena Virtanen miettii päiväkirjoja. Hänen äitinsä oli antanut omansa luettavaksi:
Olin yllättynyt, ehkä vähän pettynytkin, kun päiväkirjoissa ei puhuttu juuri mitään sodasta, mutta nimenomaan sen äiti halusikin minun tietävän. Vaikka miehet olivat rintamalla ja kaupunkeja pommitettiin, nuoret naiset yrittivät elää tavallista elämää ja katsoa myös tulevaisuuteen, kuten nuoret aina tekevät.
Talouselämä 25/2013 käsitteli Museoviraston hallussa olevien kiinteistöjen myyntiä. Kiinteistöjen arvoja laskenut Relia Management Oy toteaa "Museoviraston hallinnoimista kohteista vain harvat ovat myytävissä vapaasti käyttökelpoisina tai tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina, eikä valtaosalle kohteista ole yksiselitteisiä markkinoita."

Kesän alku näkyi Hesarin 24.6. ohentumisessa ja historian runsaana esiintyminä. Ykkösjuttuna oli "Palomääräykset lopettavat majakkavierailuja", joka oli minusta julkisuudessa jo viikkoja sitten. Twitterissä kommentoimme Peuhkurin kanssa... Twitterin hakuominaisuudet ovat muuten jokseenkin surkeat.

Sivulla A8 otsikoitiin "Innostus sukuseuroihin hipuu", joka ei ollut uutinen sen enempää kuin sivun B1 juttu EU:n valmisteleman tietosuoja-asetuksen vaikutuksista sukututkijoihin. Jälkimmäinen on ollut jo useassa maakuntalehdessä esillä. Hesarin skuuppi oli haastateltava: alle 30-vuotias ja komea sukututkija. Kokemuksella voin sanoa, että moiset ovat harvassa.

Yleisöosastollakin näkyi muinaisuus. Pälkäneellä kirkonrauniota ei saada valaistua, sillä tarvittavia kaapeliojia ei voida kaivaa. Kirkkomaalla kun on luita ja maanomistajan pitäisi muinaismuistoon kajotessaan kustantaa arkeologinen tutkimus. Muinaismuistolain ansiota tämä.

Kuva kirkonrauniosta Niera via Wikimedia. Kirkon taustoista tänään blogissa Oton ja Iidan sukua.

Hieman asiantuntemattomampi kommentti oli tämänaamuisessa lehdessä. Keskustakirjaston kyseenalaistaja ehdotti, että "laajennetaan Kansallisarkistoa niin, että saadaan säilyttämisen arvoiset kirjat sinne." Säilyttämisen arvoiset eli kaikki Suomessa painetut ovat toki Kansalliskirjastossa jo nyt ja kieltämättä minultakin on keskustakirjaston idea hukassa. Tulee olemaan yhtä kaukana kulkureiteistäni kuin Pasilakin.

2 kommenttia:

terttu kirjoitti...

Kaisa, Pasila on tutustumisen arvoinen vaikka olisi reiteiltäsi sivussakin. Siellä on paljon kivoja asioita ja pihoilla tunnelmaa ja Pasilan kirjastossa on paitsi kirjoja myös monenlaisia tapahtumia.

Paula kirjoitti...

Onpa mainio ajoitus ja yhteensattuma! En ole lukenut eilistä Hesaria, joten hieraisin silmiäni, kun katsoin tämän postauksesi kuvitusta. Tuota samaa minäkin mallailin Oton ja Iidan sukua blogiin, mutta päädyin toiseen vaihtoehtoon.