Herbert Bury toimi anglikaanisena pappina Venäjällä 1910-luvulla. Kirjassaan Russian life to-day (1915) hän kertoo seurakuntalaisista Helsingissä:
Helsingfors has a small community of girls engaged in teaching and nursing, and the one Englishman who lives there with his wife, a Mr. Reid, is a Professor of English in the Finn University. One has to go there and return during the night, and during my day there I had a Confirmation in the Art School, most carefully and reverently prepared, and in the evening Mr. and Mrs. Reid had all the girls for a reception, at which I was able to chat with them individually and speak to them about the important and responsible trust they had in being allowed to lay the foundations of character in young lives. At midnight they were all on the station to say good-bye, bright English girls with sparkling eyes and happy faces. Who could not go away deeply thankful that they were not allowed to feel in that remote place that they were forgotten by their Church?Kuinkahan pieni oli "pieni yhteisö"? Verkossa on tilastotietoa vuodesta 1904, jolloin englantilaisia anglikaaneja oli Helsingissä niin vähän, että ne eivät erotu kansallisuuksien eivätkä uskontojen taulukoinnissa. Väliaikaisia kävijöitä on varmasti tullut ja mennyt. Yksi pikainen kävijä oli Sarah Macnaughtan, josta kirjassa My War Experiences in Two Continents kerrotaan vuodelta 1914
She stayed for a week at the British Embassy in Petrograd, where her escort was obliged to leave her, so the rest of the journey was undertaken alone.
We know nothing of how she got to Helsingfors, but I believe it was at that place that she had to walk some considerable distance over a frozen lake to reach the ship. She was hobbling along, leaning heavily on two sticks, and just as she stumbled and almost fell, a young Englishman came up and offered her his arm.Vähän ihmetyttää, että Buryn mainitsemat opettajina ja sairaanhoitajina toimineet tytöt olivat konfirmoimattomia. Ekumeeninen ajattelu ei ollut saanut vielä jalansijaa, kun kerran toimitus piti tehdä Ateneumissa. Sanomalehtihapuilun perusteella anglikaaninen kirkko oli tähän aikaan lähentymässsä sekä katolista että kreikkalais-ortodoksista kirkkoa.
Ainoan Buryn tekstin erisnimen kohdalla lienee tullut erehdys/unohdus ja on tarkoitettu Arthur Readea, jonka kirjasta Finland and the Finns (1917) olen täällä tekstiä jo lainannut ja referoinutkin. Miehestä ei verkkohauilla löydy paljoa tietoa. Yleisiin hakuihin ei osunut edes Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesluettelo 1918-2000, jossa "Reade, Arthur Robert (* 1883)" on englannin kielen lehtori vuosina 1909-1919. Täydellisen nimen ja syntymävuoden avulla Ancestry.co.uk hakee esiin paikassa Stow, Suffolk syntyneen ja siellä 1901 asuneen miehen ja todennäköisen kuoleman vuonna 1959.
Sanomalehtihaku kertoo, että Reade antoi yksityistunteja osoitteessa Iso Robertinkatu 4 (Uusi Suometar 3.10.1909). Suomalainen Wirallinen Lehti paljastaa numerossaan 13.11.1909, että "Yliopiston englanninkielen lehtorinvirkaa on hakenut ainoastaan v. t. lehtori Arthur Reade." Vuonna 1910 kuoli Edvard-kuningas ja m.m. Viipurin Sanomat 23.5.1910 raportoi, että
Perjantaina pidettiin surujumalanpalvelus myöskin Helsingissä, Nikolainkirkon itäisessä paviljongissa. Saarnan piti englannin kielellä yliopiston opettaja Reade ja urkujensoitosta huolehti prof. Faltin. Jumalanpalveluksen jälkeen allekirjoitettiin adressi, joka tulee lähetettäväksi kuningas Yrjölle. Hautajaisten johdosta olivat kenraalikuvernöörin palatsin, kiekkien sikäläisten konsulivirastojen ja satamassa olevain venäläisten sotalaivain liput puolitangossa. Niinikään ammuttiin tavalliset hartauslaukaukset.Alla ajoittamaton SLS:n digitoima kuva Helsingin keskustasta.Yllä postikortti 1920-luvun alun Keskuskadulta, SLS digitoimana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti