Kun 22.5. Hesarissa kerrottiin Tuomarinkylän museon sulkemisesta, todettiin
"Kaupunginmuseossa on alustavasti suunniteltu myös museobussin hankkimista, jolloin museon aarteita voitaisiin esitellä eri kaupunginosissa." Ja tästähän tulee mieleen pyörillä kulkeva "muinais-jättöjen keräys-huone", jonka vuonna 1858 elänyt näki tulevaisuudessa.
Hesarin kirja-arvosteluissa 28.5. esiteltiin Pertti Jarlan sarjakuva-albumi Kapteeni Tserep, joka sijoittuu Venäjän sisällissotaan vuonna 1919. Harri Römpötin mukaan "Jarla pohjustaa juttuaan historialla hyvin. Realismi tuo uskottavuutta."
Yksityistä museoaktiivisuutta oli esillä Hesarissa 29.5. Keräilymuseo Kaboom (Aleksis Kiven katu 50) näyttää kuukausi kerrallaan keräilijöiden kokoelmia.
Iistä löytyi rautakautinen hauta otsikoi Hesari jutun 5.6. Arkeologian kaivauskaudesta on verkossa merkkejä usealla suunnalla:
- Kadonneen kulttuuriperinnön metsästäjät inventoivat Metsähallituksen talousmetsiä.
- Ilari Aalto kertoo AboaVetuksen kesäkaivauksista blogissaan Mullan alta
- Nimetön arkeologi kulkee kaivauksilla ja kirjoittaa blogissa Kaivettua ja kaivattua
- Lahden torikaivauksesta kerrottiin FB-sivulla
- Museoviraston arkeologisten palvelujen FB-sivulla päivityksiä useista kohteista
- Vantaan kaupunginmuseon FB-sivulla toisinaan mainintoja Vantaan kaivauksista
- "Joku" jakoi "jostain" kaivauksesta kuvapäivityksiä Twitterissä... joo, löytyihän ne. Tähän Twitter sopii aika mainiosti, löytöjä ja tunnelmia pikaisesti esiin ilman suurempia selityksiä.
"Metsäsuhteemme on ideologisen kasvatuksen tulosta. 1800-luvun puolivälissä suomenmielinen sivistyneistö alkoi rakentaa Suomelle omaa identiteettiä. Sen piti olla erilainen kuin Ruotsin. Siksi läntisen Suomen pelto- ja kylämaisemat eivät kelvanneet, vaikka valtaosa suomalaisista asui sellaisessa maisemassa. Se näytti liiaksi Ruotsilta tai Keski-Euroopalta. Mutta idässä oli erilaista, syviä metsiä."Itseänikin kiinnostavan Särkänniemen Koiramäen arvio julkaistiin Hesarissa 8.6. Korkea hinta (aikuiselta 37 euroa) tuodaan esiin ja ilmeisesti historia on sivuosassa:
Pohjimmiltaan puisto on yhä kotieläinpiha, jossa lapsi saa touhuta. Mekaanisia vempeleitä ei ole. Kunnaksen hahmotkin ovat lopulta aika pienessä roolissa.Kuva: State Library of New South Wales collection/Flickr
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti