Yle-maksun hyödyntämistä: Arkisto

Do-niin. On tullut todettua, että Yle tarjoaa vanhoja ohjelmapaloja Oppiminen-sivustolla ja Vetamix-sivustolla. Kaikki (?) tietävät, että on Elävä arkisto ja sen ruotsinkielinen vastine. Ja Areenassa osa tällä vuosisadalla julkaistuista pätkistä ovat käytettävissä määrittelemättömän ajan ja näihin kuuluu Arkisto.

Erotuksena Elävään arkistoon, jonka pätkissä on internetissä kuvaukset ja asiasanoitukset, Arkistossa ääninauhoja kuvataan hyvin niukasti. Toivoa sopii, että jossain on tarkemmat kuvaukset kirjoitettuna ja tallella. Kaikissa ääninäytteissö on historian havinaa enemmän tai vähemmän. Vastaavia on tottunut kuulemaan vain toimitetun ohjelman (Historiasarjat tai Kajo) osana ja kieltämättä erikseen ovat haasteellisempia.

Aloitetaan kierros Satakunnasta. Kankaanpään suntio Oskari Rauniota on jututettu 1950-luvun alussa: Menninkäisiä ja hiidenväkeä sekä Vanhan kansan ennusmerkkejä. Nakkilalainen Robert Mäenpää kertoi kellosepäksi oppimisesta. Ohjelma Tehtiinpä museo kertoo Emil Cedercreutzin museon vaiheista.

Maiju-emännän asuinpaikkaa en äänitteen alusta saanut selväksi. Hän kertoi lapsuuden leikeistä ja nuoruuden huveista vuonna 1963. Porin torille vietiin tavaraa eli jossain Satakunnan suunnalla tämäkin. Ruuastakin tulee lopuksi puhetta.

Satakunnan keskiajan historian kirjoittanut Jalmari Jaakkola kertoo Miten Suomi joutui länsimaisen kulttuurin piiriin. Länsimaista kulttuuria edustaa ohessa 1700-luvun lopulta Elias Martinin akvarelli ruotsalaisesta kehittyneestä miljööstä (Riksantikvarieämbete, Flickr commons). 

Varsinais-Suomesta raportoitiin 1963 arkeologisia kaivauksia ja käsityläismuseon töitä. Edellisenä vuonna Kansallismuseo stereokuvattiin.

Entisajan kyläyhteisön vaiheilta filosofian tohtori V. J. Ihalainen kertoo kylän moraalista, ihmisten välisistä suhteista ja kansankielen puheilmaisusta. Vilaisu kirjastotietokantaan paljastaa, että Ihalainen oli kasvatustieteilijä, jonka julkaisuihin kuuluu m.m. Maalais- ja kaupunkilaislapsen sielunelämää kokeellisten tutkimusten valossa.

Pula-ajan joulusta kertoi ilmeisesti toimittaja Irma Loikkanen. Iloisempi tunnelma on Maggie Gribenberin muistelmissa kesistä saaristossa.

Ruijan suomalaisia tavattiin ja Värmlannin vielä suomea puhuvaa haastatteltiin. Näistä olin kuullut, toisin kuin taidemaalari ja museomies Gabriel Engbergistä.

Nämä otokset kertovat Ylen arkistojen rikkaudesta, jota toivottavasti 1900-luvun historiankirjoittajat pääsevät hyödyntämään. (Oma talohistoriikkihankkeeseen liittynyt käyntiaie liittyi paperiaineistoon ja kaatui työlääseen tiedonhakuun.)

Ai niin, sitten on vielä tämä Arjen aikajana.