Turussa keväästä kesään

Huhtikuun lähetessä loppuaan saattoi 200 vuotta sitten Turussa "Poliisi oikeudelta" tulla käsky

että kaikki Kaupunkin Turuilla, katuilla ja kujissa löytyvä jää pitää siksi 1:ksi päiväksi tulevassa Toukkokuussa elikkä Vapun paiväksj irti hakattamaan ja vietämään taikka Hämeen taikka Aningaisten tullin taka täksi tarpeeksi uloskatsottuin paikkohin (Turun Wiikko-Sanomat 23.4.1825)

Vastaava ilmoitus ilmestyi myös  Turun Wiikko-Sanomissa 23.4.1831. Samassa sanomalehdessä oli mukavampi ilmoitus, joka kuului

Huomesa Sunnuntaina, ja tästälähin joka Sunnuntai- ja Juhla-ehtopuolla, pidetään kauniilla ilmalla musiikki, Viinamäeksi eli Suruttomaksi nimitetyssä puutarhassa, johoonka kaikilla on oikeus kieltämätä mennä. Ensimmäisenä päiv. Toukkok. elikkä ensi Vapon päivänä, pidetään tässä puutarhassa tavattoman suuri musiikki, jonka ohessa myös vaivaisten rahhaa kootaan. Z. Ingerman. 

Musiikkiviihde yllätti sanomalehti-ilmoituksissa positiivisesti. (Ikävämmältä tuntui huomata, että joessa uinti oli ankarasti kielletty (T W-S 11.6.1825 ja 2.6.1827).) Ingerman oli aloittanut huvitustoiminnan viimeistään 23.6.1829, jolloin ilmoituksensa Turun Wiikko-Sanomissa kuului

Kaikkina Keskiviikkoina, Sunnuntaisina ja muina Juhlapäivinä, koska kauniista ilmaa on, pidetään musiikki Ingermannin Kupittaan yrttitarhassa, jota kuulemaan pääsevät maksota kaikki kunnialliset ihmiset. 

Viinamäen trägoliin eli puutarhaan Ingerman muutti 19.5.1830 (T W-S 22.5.1830). Häntä ennen kesäviihdettä oli järjestänyt Riedell kryydimaallaan (T W-S 7.5.1825) ja Kupittaalla (T W-S 2. ja 9.5.1829).

Verkkosivun mukaan  Kupittaalla "Kylpylän viereen rakennettiin vuonna 1820 aluksi ”kolmen tynnyrinalan” eli 1,5 hehtaarin laajuinen puisto kylpylävieraita varten. Tästä alkaa varsinainen puiston kehittymisen historia. Ensiksi puisto oli suljettu, kylpylävieraiden paseerauspuisto, myöhemmin siitä kehittyi kaikille kaupunkilaisille avoin virkistysalue." Mona Schalinin artikkelissa Puutarhat, puistokadut ja istutukset. Suomalaisen kaupunkipuiston vaiheita. todetaan, että "Johan Gadolinin Turun Vartiovuoren rinteelle perustama puutarha Surutoin avattiin 1800-luvun alussa yleisölle pääsymaksullisena." Maksullisesta perinteestä varmaankin johtui se, että ilmoituksissa korostetaan maksuttomuutta ja avoimuutta.

Sanomalehtihaulla Z. Ingerman avautuu melko varmasti kauppias Zacharias Ingermaniksi, joka ensin haki pesäeroa vaimostaan Gustava Albertinasta o.s. Lindeberg (Finlands Allmänna Tidning 15.3.1825) ja sitten suri rakkaan vaimonsa kuolemaa yhdessä 7 lapsen kanssa (Finlands Allmänna Tidning 5.5.1829). Pesäero oli todennäköisesti tehty vaimon taloudelliseksi turvaksi samanaikaisen konkurssin vuoksi. Zacharias Ingermanin kuoleman jälkeen hänen poikansa holhoojana oli kauppias Johan Jacob Riedell, liekö sama kuin aiempi Kupittaan huviyrittäjä? Ylioppilasmatrikkelista selviää, että Gustavan 1. aviomies oli ravintoloitsija Riedell, joka kuoli jo vuonna 1813.

Kirjallisuudessa todennäköisesti olisi lisätietoa, mutta tämä on satunnaisten huomioiden blogi. Turun urbaania henkeä tarjosivat kuvillaan Yusuke D. ja Anssi Koskinen (via Flickr Creative Commons).