Kerättyä

Kokoonpantavan norjalaistalon yllä on alunperin tarjonnut julkaisu Julegodter for Børn vuonna 1892 ja sittemmin digitoinut Norjan kansalliskirjasto ja välittänyt tietooni Project Runeberg.

Seppó linkitti uutiseen Loviisan arkeologialöydöistä ja totesi:

Arkeologiaa voi harrastaa ilman tutkintoa ja tehdä ihan oikeita löytöjä. Kirjoittaa historiaa uusiksi. Samalla tavalla kuin tähtitieteessä, missä harrastelijan havainnot voivat olla aivan yhtä arvokkaita kuin ammattilaistenkin. Itse asiassa usein jopa arvokkaampia, sillä kuten arkeologiassa, palkkaa siitä touhusta nostaa kovin pieni määrä ihmisiä. Meinaa käytännössä sitä, että suuri osa löytämistään odottavista kohteista, ei koskaan tule ammattilaisten löytämiksi.

Kirsi-Maria sai Jyväskylän paikallishistoriasta kertovan kirjan julkistettua (ja tuskaili seuraavan kirjoitustyön aikatauluttomuutta). Juri perusti yksityisarkiston. Laura Kolbe oli käynyt useammassa seminaarissa. Pekka Haaviston haastatteluvideossa oli historian havinaa ja arkiston aarre.

Zepanderi näki 3D-leffassa luolamaalauksia. (Olisi pitänyt lukea DocPoint-ohjelmisto huolellisemmin läpi.) Juha-Matti Granqvist kävi Tukholmassa katsemassa freskoja ja ostamassa käytettyjä kirjoja. Anneli ajatteli paikallislehdistä löytyneitä tietoja Amerikan siirtolaisista.

Kari Hintsala ihmetteli vanhaa pelilautaa ja sen kustantajayhtiön googlailussa törmäsin mielenkiintoiseen G. Kockin artikkeliin Gallen-Kallela: Bil-Bol -juliste - Syntyhistoriasta on ristiriitaisia tietoja.

Murphy kommentoi Kansallisarkistoa:

Hieno rakennus jossa on paljon tutkijanhuoneita. Pöytä ja valo. Sitten vain vanha patinoitunut opus esille tai mikrofilmi lukijan alle.

Telle luki tuoreen Johannes Gabriel Granön elämän kerran ja kertoi myös opiskeluistaan.

Unelmaullakolla oli vanhoista tekstiileistä tehty sukupuu. Kungliga bibliotekin blogi Vardagstryck esitteli på svenska kutsukortin hovin juhliin.

Reijo Valta esitteli Oulun vanhimman rakennuksen ja vaeltavan kirjastonhoitajan ja Santeri Ivalon tuotantoa. Reija Satokangas muisteli kansakouluaikaansa.

Tomi Tuulirannalla on ilmailuhistoriallinen blogi.

Esa Pesonen vertaili Raatteen tietä paperilla ja iPadilla. Anu Lahtinen kehui Ateneumin äänikuvailtuja teoksia. Jenni S. törmäsi Tove Janssonin piirroksiin vanhassa joululehdessä.

Kirsi Hietanen luki Katja Ketun Kätilön samoin kuin Booksy. Kevätkukkanen luki Kaari Utrion Vanajan Joannan. Artsi luki Markku Kuisman kirjan Sodasta syntynyt. Jaana oli lukenut Martti Häikiön Koskenniemi-elämänkerran, Panu Rajalan Aho-elämänkerran ja Jenni Linturin kirjan Isänmaan tähden. Kirjavinkeissä Irja esitteli Heikki Lehikoisen kirjan Katkera Manalan kannu : Kuoleman kulttuurihistoria Suomessa. Havaintoja-blogin kirjoittaja löysi Kukkulan kortteli -kirjat. Kaunosielu luki ja kommentoi Marja Paasion kirjaa Pilvihin on piian nännit.

Venla raportoi historiantunnilta:

Historiantunnilla katsottiin jotain hitleristä kertovaa elokuvaa, se oli ihan hirveä.
Eräs meidänluokkalainen joutui lähtemään luokasta kun se oli niin raaka, ja täytyy myöntää että itsekin meinasin oksentaa ja alkaa itkemään siinä kohtaa kun yhden ihmisen jalkaa sahattiin irti...
No, päätin painaa pääni hetkeksi pulpettiin kun en kestänyt katsoa.
Nukahdin sitten siihen historiantunnille........ ;D
Heräsin kun Irja tökki mua ja kyseli voinko mä katsoa jo, vai oksettaako mua, kai se kysy että haluanko mä mennä pois luokasta, sitä ei saa ällöttymään mistään ja se oli katsonut koko leffan.
Meidän historianopettaja ei yleensä suutu jos joku nukahtaa, yleensä se vain herättää, mutta mun nukkumista se ei ollut ilmeisesti huomannut, kai se oli niin keskittynyt siihen elokuvaan :D