Vadelmanlehti Sortavalassa ja Vesilahdella

Sarjassa kuvia miehistä, joista en ole koskaan kuullut mitään. Tai en ainakaan muista kuulleeni: Herman Hallonblad. Hän poseraa Kyläkirjaston Kuvalehdessä 1/1884 julkaistussa kuvassa yhdessä vaimonsa kanssa. Tämä nimeltään Elisabet Siitoin ja Sortavalan kauppiaan Ivan Siitosen tytär, syntynyt 13 päivänä syysuuta 1831.

Siitosten sukututkimusseuran sivulta selviää avioliiton taustaa:

Elisabetin käyttönimi oli Lisinka. Hän meni kihloihin Herman Hallobladin kanssa isänsä tietämättä, Iivana Feodoroff Siitoinen vaati kihlauksen purkamista, sitä he eivät kuitenkaan tehneet, vaan päättivät lepyttää kauppias Siitoin ukon. Kolme vuotta meni ja sinä aikana Iivana Feodoroff vielä kertaalleen halvaantui ennen kuin suostui Hermannin ja Elisabetin avioliittoon, minkä tuli tapahtua ilman kuulutuksia. [...] Elisabet peri isältään suunnattoman omaisuuden. Kun mainittuna ajankohtana miehellä oli määräysvalta vaimon omaisuuteen lahjoitti Hallonblat vaimonsa Elisabetin rahoja. Elisabetin rahoilla saatiin alkuun mm. Sortavalan seminaari.

Kuvalehti kertoo monista muistakin hankkeista Sortavalan ympäristössä. Herman oli itsekin paikkakunnan poikia, ylioppilasmatrikkelin mukaan vanhempansa "Käkisalmen pohjoisen kihlakunnan kruununvouti, kollegiasessori Johan Hallonblad († 1848) ja Katarina Fredrika Wegelius. "

Karjalan lisäksi pariskunta ehti asumaan Vesilahdella, jossa he omistivat historiallisen Laukon kartanon. Kuvalehden mukaan

Erinomaisen innokkaana maanviljelijänä koetti herra Hallonblad täällä sekä neuvoillaan että esimerkeillään herättää kansassa harrastusta järjellisempään maanviljelemiseen, lahjoitellen siinä tarkoituksessa uudemman-aikuisia maanviljelys-aseita talonpojille.

Pekka Hirvosen lisensiaattitutkimuksessa Papin pojasta suurteollisuusmieheksi. Alfred Kihlman ja nousevan keskiluokan sosiaaliset verkostot 1800-luvun Suomessa täydennetään kuvaa kertomalla, että Laukko päätyi Hallonbladille, sillä hän oli edellisen omistajan konkurssipesän suurimpia velkojia. Mitä tulee asessorin maanviljelykseen, toteaa Hirvonen:

Hallonblad ei kuitenkaan ollut itse mikään maanviljelijä, joten hän tarvitsi tiluksilleen hoitajan. Hän kääntyi asiassa Kihlmanin puoleen, joka oli joskus aiemmin vihjannut ”erään apteekkari Schaumanin” olevan mahdollisesti kiinnostunut Laukosta.