Päivä Siuntiossa

Männä viikolla tuli FB:n kautta tarjous Muinaismatkojen Siuntion retkestä. Tartuin täkyyn ja sain totta vieköön rahalleni vastinetta. Olin nimittäin ainoa osallistuja suurimman osan lauantaita ja sain täten yksityiskuljetuksen ja -opastuksen, johon sisältyi mahdollisuus asiakkaan roolissa papattaa läpiä päähäni niin paljon kuin ehdin. Aivan loistava päivä.

Myös sisällöltään. Ensimmäiseksi noustiin kirkon läheiselle Skällbergetille, jonka päällä on vallitusrakenteita ja paikka on todennäköisesti toiminut vartiovuorena. Luonnonmuodot pystysuorine kallioineen viittasivat samaan käyttöön:
Sitten toiselle mäelle, Krejansberget, jossa katsastimme kolme pronssikautista röykkiötä ja katselimme maisemia:

Suitian kartanorakennuksen pihapiirissä oli outoja kaivauksia, joiden tarkoitusta en pystynyt arvaamaan. Ruohoittuneesta alueesta en saanut edustavaa kuvaa, joten en voi valitettavasti lähteä täällä arvoitusleikkiä leikkimään. Oikeaksi vastaukseksi paljastui, että kaivannot olivat 1700-luvun linnoituksen pienoismalli.

Suitian päärakennus on pohjaltaan 1500-luvulta, mutta rakennettu noin sata vuotta sitten uudelleen tavalla, joka soti esteettistä tajuani vastaan, joten en tarjoa siitäkään kuvaa.

Kartanon vieressä oli taas yksi mäki, Ekeberga, jonka päällä oli röykkiöhauta. Sillä oli joku ovela ajoitus ja hieno luokitus, mutta minulla pyöri ajatuksissa vaan "tää on ihan samanlainen kuin se yksi röykkiö Länsi-Uudenmaan retkellä". Oli samanoloinen, oli tie maisemassa samalla tavalla ja vastapäisillä kukkuloilla löytöjä. Kotona löytyi selitys: se oli se sama paikka. Eli minua voisi viedä tästä maailman tappiin samaan keskiaikaiseen kirkkoon ja samalle röykkiölle enkä huomaisi yhtään mitään muuta kuin että on aika samanoloinen paikka kuin viimekin kerralla.

Olen tosin (melko) varma siitä, etten aiemmin ollut käynyt Siuntion kirkossa. Siellä oli niskaa särkevän paljon maalauksia holveissa, kastemalja vuodelta 1550, jolloin pidettiin sopivana kaivertaa lahjoittajan nimi isoilla tikkukirjaimilla näkyville, ja osia vuonna 1625 lahjoitetusta saarnatuolista, jossa olivat esillä lahjoittajien nimet ja vaakunat. Kyllähän tuollainen sponssaus urheiluareenoille käy, mutta kirkkosaliin?
Käväisimme kääntymässä Siuntion kylpylällä, jonka ansiokas alku on Miina Sillanpään palvelijataryhdistyksen lepopaikkana. Alkuperäinen puuhuvila on kylpylään vievän tien vierellä.

Viimeinen kohde oli Sjundbyn linna. Upea ulkoa ja sisältä. Tunnelma aidosti historiallinen. Linna on ollut käräjäpaikkana eikä ole kaukaa haettua kuvitella sen palvelleen samaa tarkoitusta myös 1500-luvulla. Joten ei tuottanut vaikeuksia sijoittaa Raaseporin vouti Olof Ångermania kävelemään alakertaan, kellariin ja ympäröivään maastoon.
Esine on keinuhevonen ja linnassa, jossa asutaan, tuollainen sopii juhlasaliinkin. Salin katto oli päällystetty Ruotsinsalmen taistelussa olleen (venäläisen?) laivan purjekankaalla. Loistava kierrätysidea!

Linnan läheltä löytyi paikallisen oppaan ohjeistuksella bonuskohde, 1400-luvun alussa palanut katolinen kappeli. Kirkonlattian hahmotus ei silmilläni sujunut, mutta ristin sentään näin.