HY AY Hhs 110 Historiantutkimuksen johdantokurssi, syksy 2010
Haastattelin eilisellä luentotauolla takanani istuneet tyttelit. Heidän mukaansa sisältö oli kiinnostavaa, mutta olisi kiva, jos luennoitsija menisi asiaan. Sukupolvilla on eroa: minä puolestani toivoin, että hän oli pysynyt asiassa sinne satunnaisesti päädyttyään. Mutta kolmen luennon jälkeen on selvää, ettei luennoitsija puhu siitä mitä hän aikoo puhua eikä siitä mistä hän sanoo puhuvansa.
Jos olisin viitsinyt keskeyttää luennoitsijan ajatusten virran, olisin pyytänyt perustelemaan pariin kertaan toistetun väitteen antiikin historian vähäisistä lähteistä. Verrattuna mihin? Indus-virran kulttuureihin, joista ei ole edes hautalöytöjä? Suomen 300-lukuun, 900-lukuun, 1400-lukuun? Vai "varsinaisiin" historiallisen ajan kulttuureihin?
Mielenkiintoisin kerrottu anekdootti oli se, että luennoitsija oli lukenut Iliasta ja/tai Odysseiaa 5- ja 3-vuotiaille lapsilleen. Henkilökohtaisesti olisin soittanut Mannerheimin lastensuojeluliittoon (kuten lapsena usein uhkasin tehdä, mutten koskaan soittanut), mutta 5-vuotias oli kuunnellut oikeasti ja pystynyt seuraamaan juonta. Ellei kyseessä ollut erikoisyksilö, tämä sanoo jotain mielenkiintoista lukutaidottoman ihmisen omaksumiskyvystä.
Se, että antiikin patsaat olivat omana aikanaan värikkäästi maalattuja, ei varmaankaan ollut uutta tietoa kenellekään salissa. Väri vei ajatukseni 1500-luvun alun vaatteisiin, joita tutkiskelin äskettäin Olof Ångermania silmällä pitäen. Miehet pukeutuivat tuolloin värikkäästi, mitä oli haastavaa uskoa todeksi. Onkohan valokuvien musta/valko -> väri -muutoksen syytä, että kaikki ennen 1950-lukua näyttää mielessäni harmaalta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti