Bussissa meille luettiin aivan loistavaa tekstiä 1780-luvun Lopen pitäjänkertomuksesta (kirjoittaja von Törne). Porukka oli niin huoletonta, ettei katsonut edes siemenviljojensa perään. Mikä on ristiiriidassa äskettäin lukemieni Satu Apon tekstien kanssa. Niissä kun korostettiin maalaiskulttuurin välttämätöntä rationaalisuutta.Lopella kohteena oli puulostojen perusteella 1660-luvulla rakennettu kirkko, joka oli sisältä sekoitus koristelua ja askeettisuutta.
Rengon kirkkoon mennessä satoi. Valokuvan puute ei harmittanut, kun meille paljastettiin, että ulkoa hiemaan eksoottinen kirkko oli keskiaikaisuuden sijaan 1780-luvun tuote keskiajan perustuksille - tosin alkuperäisistä kivistä.Vanajan kirkon lähellä kävimme katsomassa kuppikiveä, jossa oli huomattavan isot kolot. Bussille palatessa oli kirkossa häiden väliaika ja pääsin kurkistamaan sisälle. Sisällä oli hieno keskiaikainen alttarikaappi ja asehuoneessa vanhoja hautakiviä. Aivan oven ulkopuolella oli hauta risti (?), jossa koristeellinen teksti:
Sitten Hämeenlinnaan, jossa syötiin lounas, jätettiin väliin linna ja suunnattiin Varikonniemelle. Siellä on ollut asuinpaikka 1100-1200-luvuilla. Tai kauppapaikka, tai muinaiskaupunki, riippuen mieltymyksistä ja tarkoitusperistä. Maan päällä ei näkynyt mitään.
Hattulan puolella painuttiin tien varren pusikkoon, jossa on n.s. miekanhiontakivi. Näitä on Suomessa vain muutama, mutta Gotlannissa kuulemma joka pihassa. Uurteiden selityksiä tietenkin useampia ja totuus historian hämärässä.
Jostain syystä ohiajavat hiljensivät vauhtia nähdessään ryhmämme ojanteessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti