Kesäloman kolmen viikon lähes joka arkipäivänä olin muutaman tunnin Kansallisarkistossa. Ilmaista ja mikrofilmisalin puolella melko viileääkin. Loman alussa olin täynnä hyviä aikomuksia - kuten aina - ja kuitenkin harhauduin kaikenlaisille harhapoluille alkuperäisen ohjelman sijaan. Osin hedelmällisesti ja osin ei.
Aloitin (muistaakseni) 1700-luvun tuomiokirjojen parissa. Löysin pari hyödyllistä/hauskaa juttua selaamalla läpi ilmoitusasiat, mutta vasta tahkottuani (mikrofilmirullista kun oli kyse) erinäisiä tunteja varsinaisten käräjien juttuja, mieleen palasi, että minulla on niistä kotona valokuvat vuodelta 2008. Ei ehkä maailman terävimmät, mutta EHKÄ kannattaisi lukea niitä kaikessa rauhassa ja palata mikrofilmin pariin vasta, jos jostain ei saa totisesti selvää.
Toinen läpikäyntikohde ovat 1700-luvun läänintilit omituisuuksineen. Niitäkin olisi voinut käydä läpi järjestelmällisesti (tai edes järjestelmällisellä poiminnalla), mutta ei sopinut minun pirtaani. Järjestelmällisyys rajoittui siihen, että kävin yhdestä tilistä läpi kaksi eri kihlakuntaa (tai mitä ne nyt olivatkaan) ja havaitsin, että ylellisyysverojen keräys ja/tai kirjaus oli todellakin hoidettu kirjavasti. Eli pitäisi ihan oikeasti posottaa kaikki tilit läpi oman tutkimuspaikkakunnan osalta. Odottamassa voi olla sellainenkin helmi kuin pitäjän säätyläisten ikkunoiden sijainnit ilmansuuntia myöden. (Määrät olivat tosin jääneet mikrofilmikuvauksessa taitteeseen.)
Silkkaa ajanhukkaa oli tarttua DelaGardie-suvun arkistoon, mutta lomalla saa tehdä mitä haluaa (?). Forsby-kirjaa tekiessäni muutama vuosi sitten uskoin arkistoluetteloa liian kirjaimellisesti ja vasta nyt kun tutustuin Kokemäenkartanolla otsikoituihin aineistoihin löysin 1600-luvun inventaariota ja rakennusluetteloa kartanon lisäksi myös Forsbystä ja Ylistaron Malmista. Valitettavasti nimien lisäksi en sisällöstä saanut paljoakaan selvää. Mutta jos jokin päivä Kokemäen historiasta kertovien kirjojen menekki nousee toiselle kymmenelle, niin tiedän mistä löydän lisää aineistoa. (Helpommin kuin läänintilejä läpikäymällä.)
Ruotsalaisten mikrofilmien luettelokansioiden uudelleenselailu ei kokonaisuutena ollut hyödytöntä. Sillä tekniikalla sieltä nimittäin löytyi kokonaisuus Förläningar, josta a) sain lähes aikalaistodisteen Oloff Ångermanin voutivuosista, b) ja hänen palkkaluettelonsa yhdeltä vuodelta sekä, mikä tärkeintä, c) löysin sen dokumentin, jonka perusteella Almquist väitti Oloffin asuneen omistamallaan tilalla Tenholassa. Kyseistä tilaa en ole SAY-selailulla löytänyt ja alkuperäistekstin perusteella sanoisin kirjurin mokanneen kirjoittamalla Tenholan Pohjan paikalle.
Alkuperäinen lähde on aina alkuperäinen, vaikka sitten mikrofilmillä. Mitä eivät ehkä arvostaneet ne amerikkalaiset turistit, jotka kasteluetteloista päivystäjältä kysyivät "Are they in English?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti