Pari vuotta sitten olin kirjoitusviikonlopussa, jossa ohjaaja mainitsi aiheesta. Että sukupolvi toisensa jälkeen esiintyy samoja elämänkohtaloita. Kuullosti hitusen hörhöltä ja kun en hänen mainitsemillaan termeillä löytänyt kirjaa enkä muutakaan, unohdin jutun.
Sitten luin artikkelikokoelmaa Aina uusi muisto, jossa Katarina Eskola kirjoitti sosiaalisesta genealogiasta. Siinä tutkijat "ovat osoittaneet, kuinka monissa suvuissa ylläpidetään arvostuksia ja toistetaan kertomuksia, joista vähitellen tulee sukumyyttejä ja -legendoja. Ne toimivat sukupolvesta toiseen suhteutuspintoina, joihin suvun jäsenet vertaavat omia ratkaisujaan. Ne jättävät jälkensä suvun jäsenten reagointi- ja tulkintatapoihin."
Ja toisin sanoin artikkelin loppupuolella: "Suvuissa on tarinoita, jotka tunnetaan ja joita toistetaan ja tarinoita, joista vaietaan. Myös viimemainitut eli nuo salatut tai mykistetyt tarinat vaikuttavat suvun jäsenten ajatuksiin ja toimintaan. Kertomattomatkin kertomukset ovat läsnä ja vaikuttavat piilotettuinakin. Suvun eetos säilyy ja välittyy niissä ja niiden kautta."
Eskola viittaa tutkijoihin Daniel Bertaux, Isabelle Bertaux-Wiame ja Paul Thomson, joilla hakemalla löytyi Kirsti Kuusterän gradu Aineettomien pääomien ylisukupolvinen siirtyminen harrastustoiminnassa : tapaustutkimus Koiton Laulu, jossa oli antoisaa materiaalia henkilöhistorian pohtijoille(kin).
(Sen sijaan haku "social genealogy" tuotti ensisijaisesti osumia sosiaalisiin sukututkimussivustoihin.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti