Pohjola pohjoismaisin silmin 1780

Carl August Ehrensvärdin matkapäiväkirja, joka on julkaistu kaksikielisenä laitoksena Matka Italiaan Resa til Italien. 1780, 1781, 1782 on kieleltään viehättävää. Kuvatessaan eteläisiä kansoja Ehrensvärd paljastaa jotain myös Pohjolasta:

"Kaikilla etelän kansoilla on tummat hiukset, vaalea kuuluu Pohjolaan; etelässä tukka on kihara, Pohjolassa suora." "Italiassa ei ole niin lihavia eikä niin laihoja ihmisiä kuin Pohjolassa."(s. 47)

"Pohjolassa [miesten] hiukset leikataan tasapituisiksi ja kammataan kokonaan taakse." (s. 48) Esimerkki tästä löytyy valtiopäivämies Matts Backmanin muotokuvasta vuodelta 1778. Muistaakseni kaikilla sivun ukoilla oli sama hiustyyli.

"Italialaista ei helposti saa ärsytettyä raivoon; raivostuessaan hänestä tulee murhaaja. Ranskalainen raivostuu helposti, eikä siis murhaa. Pohjolan asukas ei tule milloinkaan muuta kuin kiukkuiseksi." "Ranskalainen ja Pohjolan asukas eivät ollenkaan säilytä kylmäverisyyttään kohdatessaan vähäistä epäoikeudenmukaisuutta." (s. 53)

"Pohjolan asukkaat juopottelevat, rehvastelevat, tappelevat, harrastavat turhuuksia, ja heidän pyrkimyksenään on ennen muuta saada kaikilta osakseen imartelua; sillävälin he elävät horroksessa, ja eräänlaisesta mielen lepotilasta he saavat suurta lepoa. Ilmasto aiheuttaa heille puutteen, lyhyen työajan ja pitkän lepoajan ja niinollen se tarjoaa heille tuon mielenlaadun. On luonnollista, että pohjoiset kansat ovat kateellisia vastoinkäymisissä; on luonnollista, että pohjoiset kansat liioittelevat menestyessään." (s. 55)

"Ranskalaiset ovat iloinen kansakunta täynnä kiihkoilua. Pohjolassa asuu jähmeä kansakunta täynnä kiihkoilua, italialainen on kypsä ja täynnä tulta." (s. 57)

Onks reiluu?

Ori ja Rom Brafmanin kirjasta Sway. The Irrestible Pull of Irrational Behaviour selvisi, että kansojen käsitykset reiluudesta ovat erilaisia. Kansainvälisessä Kuka haluaa miljonääriksi -ohjelmassa ei oltukaan käyttäydytty joka paikassa samalla tavalla.

Yhdysvalloissa hätäkeino "Kysy yleisöltä" tuotti oikean vastauksen lähes aina (yli 90%). Paikalliset selvästi yrittivät vastata oikein ja auttaa kilpailijaa. Toisin toimittiin Ranskassa. Siellä kilpailija, joka ei keksinyt oikeaa vastausta kysymykseen "Mikä taivaankappale kiertää maata?" ei saanut armoa yleisöltä. Heistä 56% vastasi "aurinko" ja kilpailijan seurattua neuvoa kaikki eivät pystyneet pidättelemään nauruaan. Tulkinta: ranskalaisten mielestä pönttö kilpailija ei ansainnut heidän apuaan.

Vielä huonommin yleisöltä kysyminen toimi Venäjällä. Siellä yleisö johti harhaan niin fiksuja kuin tyhmiäkin (olettaen, ettei yleisössä istunut pelkästään tietämättömiä yksilöitä). Englantilainen professori Geoffrey Hoskins selitti käytöstä entisajan kylähallinnolla, jossa kaikki päätettiin yhdessä. Niin kauan kuin ihmiset olivat tasa-arvoisessa asemassa, heitä autettiin. Mutta köyhät olivat rasite yhteisölle ja rikkaaksi tullut epäilyttävä. Kommunismin aika eikä sen jälkeinen varallisuuden aika ole ollut omiaan muuttamaan näkemyksiä ja näin ei tv-ohjelman yleisöllä ollut intressiä auttaa yhtä rikkaaksi "muiden kustannuksella".

Miten suomalaiset yleisöt mahtoivat vastata? Kuinka kaukaa historiasta siihen löytyisi selitys?

Itsenäisyys on vapautta

J. H. Erkon pienen, isänmaallisen runokirjasen
Suomalainen huoneentaulu vanhoille ja nuorille sydämeen luettavaksi
on somistanut Axel Gallén.

Metsästettyä

Talvinen metsästyskuva Kansan ystävästä 9.12.1882.

Taidehistorian opiskelija Hietzu raportoi Itä-Suomen monipäiväisestä museokierroksesta.

Kuukki oli tutustunut Espoon Kellomuseoon.

Marko Leppänen esitteli Helsingistä muistomerkin, joka ainakin minulta on jäänyt huomaamatta.

Henrik Josephson suosittelee på svenska lehteä Scandia, jonka tekstit ovat yhden numeron viiveellä luettavissa verkkosivuiltaan.

Anders Lindkvist suunnittelee på svenska 1800-luvun alun elävöittämistä.

Helsingin yliopiston Studia Generalia tarjoaa luentojen lyhennelmiä. Jussi Nuorteva oli puhunut tiedosta historiallisesta näkökulmasta.

Paula Arvas lainaa Sven G. Svenssonin dekkaria Tee tiedettä ja tapa : "Mutta kun ihminen oli historian dosentti - sillä se hän oli - ei olisi saanut olla kiltti. Ei helkkarissa. Ilkeys kuului olennaisesti akateemiseen keikarointiin. Historian alalla oli tuskin mahdollista päästä pitkällekään urallaan, ellei osannut nauttia toisten epäonnesta ja ilmaista iloaan kyllin kärkevin ja kyynisin sanakääntein."

Nettilehti Sermónes on verrannut Tanskalaisen Sven Hasselin sotamuistelmia Lars Westerlundin tutkimukseen Saksan vankileirit Suomessa ja raja-alueilla 1941 – 1944. Samalla sivulla myös muita sotahistoriallisia juttuja, joiden tasoa en osaa arvioida:

• Taina Tomeran olkikengät (20. Huhtikuu 2007)
• Muti, Muti! (13. Toukokuu 2007)
• Puolan pojat Taivalkoskella orjina (27. Elokuu 2007)
• Wachmaneilla oli pakkasessa suojuksina olki- tai puukengät (13. Syyskuu 2007)
• Arktisen sodan historiaa ei ole vielä kokonaan kirjoitettu – Lapin sotaan tulee yhä uutta tietoa (14. Helmikuu 2008)
• Itkimme lopulta haikeasti – kotimaa tuli aina vain rakkaammaksi (7. Maaliskuu 2008)
• Voi, voi, voi! – Voi, voi, voi! – Voi, voi, voi! – Lars Westerlund, Saksan vankileirit Suomessa ja raja-alueilla 1941 – 1944 – syyttömiksi eivät jää suomalaisetkaan (17. Joulukuu 2008)
• Suomalaisten keskuudessa oli tarpeeksi omia ”quislingejä” – tuoko uusi väitöstutkimus uutta siihen, mitä jo tiedetään? (9. Lokakuu 2008)
• Suomalaisten sotavankileirien tutkimustuloksissa on tietoja, jotka kauhistuttavat (27. Lokakuu 2008)
• Sotilaat ja sotahistorioitsijat tarttuivat kynään puolustaakseen isänmaansa puolustusta (25. Marraskuu 2008)
• Suomalaisten hallussa olleista neuvostosotavangeista kuoli jatkosodan aikana joka kolmas – ensimmäinen tutkimus neuvostosotavankien kohtelusta Suomessa on ilmestynyt (9. Tammikuu 2009)
• Oliko Suomi jatkosodan aikana oikeusvaltio? – jatkosodan aikana harjoitettu laittomuus neuvostosotavankeja kohtaan oli laajamittaista (16. Tammikuu 2009)
• Ruma sota - kun puuttuvat moraali ja terve järki (23. Tammikuu 2009)
• Kyllä kansa on tiennyt, mitä sota oli – Linnan Tuntematon sotilas ei antanut mikään uutta – tässä kertoo sodan sukupolvi itse (19. Helmikuu 2009)
• Kyllä kansa on tiennyt, mitä sota oli – Linnan Tuntematon sotilas ei antanut mitään uutta – tässä kertoo sodan sukupolvi itse - artikkelin II osa (27. Helmikuu 2009)
• Kyllä kansa on tiennyt, mitä sota oli – Linnan Tuntematon sotilas ei antanut mikään uutta – tässä kertoo sodan sukupolvi itse – ”Tässä auttoi Herra. Sodan sukupolvi kertoo” artikkelin III osa (6. Maaliskuu 2009)
• Jatkosodan tutkimuksiin lisänä Irja Wendischin kirja ”Me sotilaiden lapset” (5. Syyskuu 2009)
• Sota, jossa itkivät suomalaiset ja saksalaiset – Lapin sodan avainoperaatio Tornion maihinnousu (14. Marraskuu 2009)
• Taivalkosken kenttäradasta kulttuurikohde (26. Marraskuu 2009)
• Kolme talvisotaa - tai niin monta kuin on muistelijaa (1. Helmikuu 2010)
• ”Ruotsin ja Norjan sotilaita on rajalla tervehdittävä” – Vihollinen ei päässyt Ruotsin rajalle (10. Maaliskuu 2010)
• Muti, Muti! (8. Toukokuu 2010)
• Hienoa! Saadaan lisää Antony Beevoria! - Suomi mukana (2. Marraskuu 2010)

Ilmastotiedossa Heikki Nevanlinnan kirjoitus Ilmatieteen laitoksen historialliset lämpötilahavainnot Helsingissä.

Kari Latvus kirjoitti raamatuntutkijoiden blogitilanteesta, mutta saman voisi sanoa historiantutkimuksesta:

Aluksi on kyllä todettava, että Suomessa ollaan tästä junasta pahasti jäljessä, koska kielialue on suppea ja erityisesti uuden tekniikan haltuunotossa on näkyvissä selvä viive. Bibliobloggaus on saamassa englanninkielisellä alueella ulottuvuuksia, joista emme ole tietoisia. Facebook, Twitter ja muut uudet välineet ovat kovassa kurssissa. ...

Bloggaamisen motiivina ei ole raha (kukaan ei maksa raamatuntutkimuksen julkaisemisesta netissä), julkisuuden tai maineen tavoittelu. Bloggaamisen taustalla on yleensä kirjoittamisen intohimo, joka jo itsessään tarjoaa suuren tyydytyksen. Blogien synnyttämät keskustelut ja niistä oppiminen on bonusta.

Kokemäeltä Amerikkaan, osa 74

Kokemäkeläisen Juho Mäenpään 24-vuotias tytär Rosa Wilhelmiina Mäenpää tuli Liverpoolista lähteneellä Arabic-laivalla Bostonin satamaan 9.7.1914. Hän asui vuodet 1914-1925 ilmoituksensa mukaan Massachusettsissa, josta hän löytyykin palvelijana vuoden 1920 väestönlaskennasta Bostonin lähistöllä sijaitsevasta Natickin kaupungista.

Rosa sai passin Yhdysvalloista 5.1.1925. Euroopassa, enemmän kuin todennäköisesti Suomesssa, käynnin jälkeen Rosa palasi Bostonin satamaan 13.9.1925 Liverpoolista lähteneellä Cedric-laivalla. Tuolloin oli kotimaahan jännyt kaipaamaan veli Veini Kokemäelle sekä sisar Hilma Haapasaari. Rosa ilmoitti matkustajaluettelossa vierailun pituudeksi: epävarma.

Lähteet:
Ancestry.com. Boston Passenger Lists, 1820-1943
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census ( 1920;Census Place: Natick, Middlesex, Massachusetts; Roll T625_716; Page: 3A; Enumeration District: 347; Image: 8.)

Runonsäkeitä sukututkijoille

Jak. Juteinin Runon Tähteitä, painettu vuonna 1844:

Ei isän ansio arvoa anna,
kuin itse hullusti huikennellaan,
peritty peldokan laihoa kanna,
jos kyndö kesällä unhotellaan.

Eipä esivanhemmasta
synny arvon alaisuus;
järjen valo ombi vasta
suurin vapasukuisuus.

Valtamerien välisestä Euroopasta

Amazonin toivelistalle olin tallentanut Barry Cunliffen kirjan Europe between oceans. Themes and Variations: 9000 BC-AD 1000. Mutta onneksi ennen kuin se päätyi ostoskärryyn, huomasin, että kirja oli tarjolla myös Helsingin alueen kirjastoissa edulliseen 50 sentin varaushintaan. Eli Rikhardinkadulta kävin hakemassa kovakantisen möhkäleen.

Ensivaikutelma Euroopan esihistorian esityksestä oli positiivinen. Ei tosiaankaan rajoituttu tarkastelemaan vain Välimeren aluetta vaan koko Eurooppa oli mukana. Suomikin hetkellisesti. Nuorakeramiikkakulttuurin levinneisyyskartta (s. 168) nostatti satakuntalaisen tunteet pintaan: kuuluimme hetkellisesti eurooppalaiseen kulttuuriin. Enkä tarkoita sillä samaa Eurooppaa kuin Klinge.

Toinen kartta, jossa Suomessa oli elämän jälkiä oli Mälarnin rannoilla tehtyjen pronssikirveiden löydöt (s. 263, 1300-800 eKr.). Ruotsalaisten vientituotteet olivat pääasiassa päätyneet Volgan mutkaan, mutta muutama kappale jäänyt sekä Länsi- että Itä-Suomeen. Samansuuntaiset kauppareitit viikinkien aikaan (s.469) ohittivat tuttuun tapaan Suomen. (BBC:n radio-ohjelmassa In Our Time with Melvyn Bragg oli muuten vähän aikaa sitten jakso viingeistä Volgalla. Kestin kuunnella, vaikka haastattelija on mielestäni superärsyttävä jankuttaessaan "Could you just..." vähintään kymmenen kertaa per jakso.)

Mutta pääasiassa Cunliffen "Itämeren ympäristö" tai "Pohjolan alue" käsittelivät Tanskaa. Kirjallisuuslistan vilaisu viittasi siihen, että enimmäkseen tanskalaista kirjallisuutta oli näissä kohdissa käytetty. Tarkistus hakemistoon todisti, että kieliryhmistä oli tekstissä mainittu baski, kelttiläinen ja indo-eurooppalainen. Mitäs muista.

Paksussakaan kirjassa, joka käsittelee Euroopan kokoisen alueen ei voi olla kaikkea. Mutta reiän (tai pikemminkin puuttuvan nurkan) löytäminen vie meikäläisen ajatukset siihen, että jokin muukin asia saattaa olla tarpeettoman epätäydellisesti esitetty.

Miehensä hävittänyt Helena

Porvarin vaimo Helena Lindberg on Raumalla 4.5.1813 päivännyt alla olevan ilmoituksen, joka julkaistiin sanomalehdessä Posttidningar 4.11.1816.

Helenan huolena oli aviomiehensä Johan Lindberg, joka oli jo 1807 lähtenyt paikkakunnalta ja jopa valtakunnasta antamatta kuulua itsestään. Helena halusi uuteen avioliittoon ja miehen perään kuulutettiin vielä kerran.

Helena o.s. Lilja oli synnyttänyt 1.4.1803 Hedvig-tyttären. Kummeissa Maria ja Ulrika Lilja, Helenan sisaria? Hiskistä löytyy raumalainen porvari Eric Lilja, jolla on 31.5.1777 syntynyt tytär Helena. Rauman talosivuston mukaan Eric omisti Katulan vuonna 1800. Tällä tiedolla perhe on helppo löytää rippikirjasta 1795-1800 (jossa tyttäret Lena, Ulrika ja Maria) ja 1801-1806, jossa Lena vedetty yli ja ehtoollismerkinnöissä kahden vuoden tauko. Pienestä lisämerkinnästä kohdallaan en saa selvää.

Rippikirjassa 1807-1812 Katulassa on Ericin leski Hedvig Marcusdotter Laihiander (s. 7.11.1745, joka löytyy Kokemäen Köönikästä lähteneestä Laihiander-suvusta), joka kuoli lokakuussa 1811. Hänen lisäkseen Lena Lilja ja tytär Hedvig Lindberg. Heidät on merkitty Katulaan myös rippikirjassa 1813-1819, jonka merkintöjen perusteella Lena jättää tyttärensä Ulrica-siskonsa hoiviin ja muuttaa itse Östmannin taloon Henrik Johan Östmanin vaimoksi. Tämä oli jäänyt leskeksi vuonna 1815. Sanomalehti-ilmoitus siis tehnyt tehtävänsä ja Helena uudessa avioliitossa.

Rippikirjassa 1820-1827 Lena on Östmannissa ja tytär Hedvig sekä sisko Ulrika Katulassa. Seuraavassa rippikirjassa 1827-1833 on Östmannin sivu tuhruinen, mutta syntymäajan perusteella Lena toisella rivillä. Hedvig ja Ulrica ovat muuttaneet Kujalasta sivulle 8 eli Östmanniin.

Rippikirjassa 1834-1840 Helena on leski, enemmän tai vähemmän tarkasti toista kertaa. Ulrican kuolema on merkitty sivun vihoviimeiseen ruutuun, Hedvig varmaankin kuollut tai naitettu edellisen kirjan epäselvällä sivulla. Hiskin mukaan "Handels borg Isaac Korsman":n 31-vuotias vaimo Hedvig Lindberg kuoli lapsivuoteeseen 20.2.1835.

Genoksen vanhassa artikkelissa oli muuten hieman tietoa Helenan toisesta aviomiehestä:

Henrik Juhana, syntynyt Östmanin talossa maalisk. 26 p. 1777, vihittiin avioliittoon jouluk. 12 p. 1799 Anna Kristiina Demoënin kanssa, joka kuoli tammik. 26 p. 1800 18 vuotiaana, oltuaan naimisissa vain 6 viikkoa. Henrik Juhana Östman vihittiin toiseen avioliittoon uuskaupunkilaisen Maria Ertmanin kanssa, joka kuoli 22-vuotiaana marrask. 7 p. 1808 synnytettyään kesäk. 23 p. samaa vuotta Henrik-nimisen pojan, joka kuoli kesäk. 22 p. 1809. Henrik Juhana Östman vihittiin kolmanteen avioliittoon neito Maria Lagerin kanssa lokak. 29 p. 1811.

Mutta oli sitten vielä neljäskin avioliitto. Vihittyjen listaa on nopea selata edellisen vaimon kuolemasta eteenpäin ja 11.12.1817 löytyy oikea merkintä, jossa Helena todetaan laillisesti erotetuksi ensimmäisestä miehestään. Eli sen verran onnellinen loppu tälle tutkimukselle.

Korullisesti

Pari viikkoa sitten joulupukin apulainen kyseli lahjatoiveita. Ekana tuli mieleen Kalevala Korun uutuus MySaga ja idean esitettyäni tonttu vastasi tutulla tavalla: "käyttäsit nyt niitä entisiäkin". Ennen lisäargumentointia oli syytä tehdä inventaario (hämärässä, ettei tontut vahdi):


Vaivaiset 10 Kalevalakorua (ei puhuta niistä muista...) ja yhtä käytän joka päivä. Minusta 10% käyttöasteessa ei ole mitään valitettavaa. Mutta tontut ovat tonttuja.

Ja Kalevalakorut lemppareitani, joten varasin ja lainasin tietenkin kirjastosta uutuuden Kuutar ja ikiturso, jossa Seija Lindström ja Unto Salo ovat "rakastetuimpien kalevalakorujen jäljillä". Kirja alkoi erittäin lupaavasti, nimiösivun vieressä oli piirros komeasta soljesta allaan teksti "Kokemäen löytö" ja sivulla 13 Teljän neito -rannekoru. Mutta kaikki ei ole siltä mitä näyttää. Takasivujen kuvatiedoista paljastuu, että piirros esittää oikeasti Euran Luistarista löytynyttä solkea. Kirjan varsinainen teksti (s. 26) kertoo, ettei Teljän neito perustu mihinkään suomalaiseen löytöön.

Kirjassa esiteltiin toki myös koruja, jotka perustuvat arkeologisiin löytöihin. Mutta ei suinkaan uskolllisesti niitä seuraten. Toisinaan tämä olisi ollutkin mahdotonta löydön kunnon takia, mutta joissakin koruissa aihetta oli tietoisesti paranneltu/muutettu. Olen tainnut olla turhan sinisilmäinen kansallismielisen tuotannon suhteen luullessani koruja tarkoiksi kopioiksi.

Kokonaisuutena kirja oli kaunis, mutta rakenteeltaan sekava. Fiktio ja fakta olisi kannattanut taitollisesti erottaa toisistaan selvemmin. Kuvien selventävät tekstit oli koottu loppuun erilliseksi osioksi, josta olisi voinut muutaman sanan irroittaa kuvateksteiksi lukemisen helpottamiseksi.

Silkkaa nipotusta: Hämäännyin täysin aukeamalla 36-37, jossa esiteltiin Kirmukarmun soljen innoitusmateriaalia. Mistään kohtaa kirjaa ei nimittäin löytynyt kyseisen soljen kuvaa. Sivulla 29 Kalevalakoru 2 on Urjalan Niemumäen lapiojalkasolki, seuraavalla Urjalan Nuutajärven lapiojalkasolki. Kummatkin nimet ovat hakemistossa, mutta ilman kk-numeroa, joka on osassa viitteitä. Mutta puuttuu myös Hattelmala-soljelta.

Kuvien ja tekstien perusteella heräsi halu nähdä perusteellisempi katsaus Suomen (tai sen osan) korulöydöistä ja niiden yhteyksistä ulkomaailmaan. Joko tehty?

Ajan-Tieto eli Muisto-Kirja merkillisimmistä tapauksista

Vanhoissa painotuotteissa ei aina ole ihan sitä mitä odottaa. Kalentereissa oli artikkeleita historiasta ja maataloudesta ja vuoden 1845 virsikirjassa listaus Ajan-Tieto eli Muisto-Kirja merkillisimmistä tapauksista, joka on kirjoitettu puhtaaksi Kotuksen Varhaisnykysuomen korpukseen.

Mikä oli merkillistä (mikä tarkoittanee merkittävää) vuoden 1845 perspektiivistä? Poimintoja Ison vihan ja Suomen sodan väliltä:

W. 1723 muutettiin sekä Pispa että Gymnasiumi Wiipurista Porwoon kaupunkiin.
W. 1726 rupeisit sen jo W. 1668 Stockholmisa asetetun Pankin Transportti-sedelit Ruotsisa ja Suomesa rahasta käymään.
W. 1736 ulosannettiin Ruotsin Uusi Laki-Kirja, jota wieläkin, meidän nykyisen armollisimman Esiwallan säännöstä, Suomen maasa seurataan ja pyhänä pidetään.
W. 1741 alkoi Ruotsin waltakunta onnettoman sodan Wenäjätä wastaan, jonka sotajoukot ennen pitkää Suomenmaan waltaansa saiwat, waan sen taas jätit, sitte kuin
W. 1743 Rauha Turusa tehtiin, ja waltakuntain raja länsi-puolellen Fredrikshaminaa muutettiin.
W. 1746 aljettiin Swartholmin Linnaa, sen uuden Lowisan kaupungin turwaksi rakentamaan, ja
W. 1748 perustettiin se wahwa Sweaborin Fästningi.
W. 1753 Maalis kuun alusa wastaanotettiin Ruotsisa ja Suomesa uusi Ajanluku, eli se niin kutsuttu Calendarium Gregorianum, jonga johdatuksesta sekä wuoden, että joka kuukauden alku on meille 12 päiwää warhempi, kuin muisa Wenäjän maakunnisa, jotka siitä wanhasta ajanluwusta wielä kiini pitäwät.
W. 1757 meni Ruotsin ja Suomenmaan Armeija Pommerin sotaan, josta kotia palatesansa sotamiehet myötänsä toit, ja sitten lawiammalta tutuksi saatit maa-perunain istuttamisen ja wiljellyksen meidän maakunnisamme.
W. 1776 jakoi eli tasotti Ruotsin Kuningas Gustaw III:s Suomen maan kuuteen Maaherran Lääniin; ja asetti myös samana wuonna uuden Howrätin Wasan kaupunkiin.
W. 1788 Läksi hän Wenäjätä wastaan sotaan, joka loppui
W. 1790, koska rauha tehtiin Wääräläsä.

Ja Venäjän vallan ajalta:

W. 1810 wapautti Keisari Suomen asuwia joksikuksi ajaksi heidän welwollisuudestansa sotamiehiä ulostekemään, kohtuullista wakansi-weroa wastaan.
W. 1811 laskettiin koko Wiipurin Lääni, joka jo kauwan aikaa oli Wenäjän ollut, Suomen maan yhteisen Hallitus-Raadin, Turun Howrätin ja Porwoon Hippakunnan ale.
W. 1817 wietettiin yli koko Suomen maan yhteinen ja julkinen Juhla, sen 300 wuotta sitten Lutherukselta tehdyn Uskon-opin parannuksen muistoksi; ja säättiin myös silloin 4 Kommitteeta, joiden tulee toimittaa uuttaa Wirsi-kirjaa, uutta Käsi-kirjaa, uutta Kirkko-lakia ja uutta Katekismusta.
W. 1819 matkusteli Keisari Aleksander ympäri koko Suomen maan. Samana wuonua muutettiin Keisarillinen Suomen Senaatti eli Hallitus-Raadi Turusta Helsingin Kaupunkiin, joka niin muodoin nyt on Suomen Pääkaupunki.
W. 1822 paloi suurin osa Oulunkaupunkia.
W. 1827, 4:tenä päiwänä Syyskuusa hiljan illalla alkoi Turusa tulipalo, joka yhtäkkiä leweni ympäri, häwitti yli 700 taloa ja näin kiwiraunioksi muutti melkeen koko kaupungin, niin että liki 10,000 ihmistä tuli huoneettomaksi ja puutteen alaisiksi. Silloin paloi Turun wanha Tuomio-kirkko torninensa, Akademian uusi huone kirjoinensa, Howrätti, Raastupa niin myös kaupunkin ainoa silta. Sen jälkeen päätti Keisari, että Akademia piti Turusta muutettaman Helsingin kaupunkiin, ja sen siaan Gymnasiumi Turkuun asetettaman. - Suuret tuulipalot owat myös w. 1831 Hämeenlinnan, w. 1838 Pietarsaaren ja w. 1840 Haminan kaupunkeja paljon häwittäneet.
W. 1828 alkoi taas sota Wenäjän ja Turkin maan wälillä, joka seuraawana wuonna lopetettiin.
W. 1833 tehtiin Suomen ensimäinen höyrylaiwa (Ilmarinen) Saimaan, ja w. 1837 ja seuraawina wuosina hankittiin usiampita muita höyrylaiwoja Suomen meriwesille, osittain reisaawia, osittain kaluja ja lastia kuljettamaan.
W. 1835 ruwettiin uutta fästninkiä Aalantiin eli Ahwenanmaan rakentamaan.
W. 1838 alkoi Englannin Pipliaseura omalla kustannuksellansa pränttäyttää Suomen kansalle, tarwista myöten, Uusia Testamenttejä, joista (ilman mitä omilta pipliaseuroiltamme on saatu) jo 25,000 Suomalaista eksemplaria owat Suomessa präntätyt ja kansalle ilman maksota jaetut.
W. 1839 asetettiin uusi Howirätti Wiipuriin.
W. 1840 wietti Suomen Akademia 200 wuotta ennen tapahtuneen perustamisensa muistojuhlan.

Vanhempaa perspektiiviä löytyy Reijo Vallan blogista: Laurentius Petrin Ajantieto (1684) ja Tammelan pastorin kronikasta