Vietin itsenäisyyspäivää oikein traditionaalisesti eli hyödynsin lakisääteisen vapaapäivän poistumalla maasta. Parilla palkattomalla vapaapäivällä sain kokoon ihan mukavan ja museopitoisen loman Lontoossa.
Heti kaupunkiin päästyä kaipasin kompassia eli eksyin ensimmäisen (enkä viimeisen) kerran. Eksyminen oli lähellä myös British museumissa, mutta siellä kulkureitit olivat sentään suoria. Kartan avulla löydettiin Euroopan huoneet, jotka tulivat kyllä kierrettyä ajallisesti takaperoisessa järjestyksessä. Samaan harvoin toimivaan ratkaisuun sorruin viimeisenä päivänä suorittamassani uusinnassa.
Annista jäi mieleen Rooman valtakunnan jälkeisen Euroopan huone. Ensimmäisellä käynnillä kuljin tyytyväisenä vitriiniltä toiselle: "Kato kuinka mielettömän iso solki!". Mutta jälkikäteen ajateltuna mieleen ei jäänyt juuri mitään. Tuntui, että vitriinejä olisi voinut käyttää muistipelinä: edellisessä oli pari solkea ja aseen palasta, niin tässäkin, mikä on oleellinen ero?
Toisella kerralla keskityin, kävin huoneen vitriinit läpi aikajärjestyksessä, luin tekstejä ja kuuntelin ääniopasta. Muistiinpanoihin ei edelleenkään piirtynyt mitään kovin oleellista. Yksi hauska juttu oli pyhiinvaeltajien merkit. Reitit oli tuotteistettu jo 500-600 -luvuilla.
Hienoja esineitä oli toki paljon, myös varhaisempaa historiaa esittelevissä huoneissa. Nissä oli jopa yksi modernin museoteknologian ilmentymä, animaatio viljan viljelyn leviämisestä lähi-idästä pohjoiseen ja länteen. Loppui vuosituhat ennen Suomea eli kävijä sai jäädä käsitykseen, ettei Suomessa koskaan omaksuttu uutta elintapaa.
Suomea yritin hakea myös Victoria&Albert -museosta. Olin heidän kokoelmatietokannastaan löytänyt kahden suomalaisen ryijyn koordinaatit, mutta perille päästyä jouduin toteamaan huoneen suljetuksi. Päänautinnoksi jäi siis kaksikerroksinen korugalleria, jonka modernissa osuudessa oli sentään kolme korua Suomestakin. Mutta mielenkiintoisin oli Euroopan perinnekorujen vitriinirivi, jossa Islanti, Ruotsi ja Norja mukana, muttei Suomi eikä muistaakseni myöskään Tanska.
Osittainen pettymys oli myös teatteriesitys The Railway Children. Lupauksen mukaisesti "lavalle" tuli aito höyryjuna. Mutta ei omalla voimallaan vaan todennäköisesti sähköveturilla työnnettynä. Mikä oli ehkä toimivampi ratkaisu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti