HY AY Hhs 110 Historiantutkimuksen johdantokurssi, syksy 2010
Historiantutkimuksen johdantokurssin arvosana oli vihdoin ilmestynyt. Nelonen, mihin en ole ollenkaan tyytyväinen. Lisäksi joudun jäämään ikuisiksi ajoiksi epätietoisuuteen siitä, miksi en saanut vitosta. Oliko vika mummotutkielmassa vai tentissä, jossa mielestäni vastasin kaikkiin kysymyksiin jokseenkin mallikkaasti? Tätä ei numero kerro.
Samaan epätietoisuuteen tulen jäämään muidenkin opintosuoritusten suhteen, mikä ei ole omiaan motivoimaan seuraavaksi vuorossa olevien esseiden ja tutkielmien suhteen. Tekemisestä oppii, mutta arvostelusta ei, joten miksi alistaa itsensä arvostelulle? Voisi vain tehdä ja oppia, niinkuin tähänkin asti.
Sen sijaan alan suoritusintoilemaan ihan niinkuin koulussa. Ja ihan niinkuin koulussa ja korkeakoulussa, hakeudun itseäni fiksumman seuraan ja olen sitten kateudesta vihreänä, kun hän saa vitosen.
Samaan epätietoisuuteen tulen jäämään muidenkin opintosuoritusten suhteen, mikä ei ole omiaan motivoimaan seuraavaksi vuorossa olevien esseiden ja tutkielmien suhteen. Tekemisestä oppii, mutta arvostelusta ei, joten miksi alistaa itsensä arvostelulle? Voisi vain tehdä ja oppia, niinkuin tähänkin asti.
Sen sijaan alan suoritusintoilemaan ihan niinkuin koulussa. Ja ihan niinkuin koulussa ja korkeakoulussa, hakeudun itseäni fiksumman seuraan ja olen sitten kateudesta vihreänä, kun hän saa vitosen.
4 kommenttia:
Hei, kyllä opiskelijalla on oikeus saada palaute koevastauksistaan. Ilmeisesti avoimenkin ouolella on opettajien tapaamisajt? Eli varaat aikaa vierailuun ja pyydät kertomaan puutteet ja vahvuudet vastaukosin nelonen on huton hyvä numero, sillä niitä kaikkein ylimpiä viljellään tosi harvoin. Esimerkiksi gradusta annettu laudatur-arvosana on enemmänkun kuin harvinainen. Joissain historianaineissa sitä ei ole koskaan edes annettu.
Kiitos, sain yksityisesti myös kommentin, että perusteluja on mahdollisuus pyytää. Ja tunnen arvosteluasteikon 1-5 korkeakouluajoiltani; jokainen luvuista löytyy tuolloin suorittamieni kurssien arvosteluista. Tuolloin arvosana riitti muuten kurssipalautteeksi aivan hyvin. Varmaankin siksi, että kurssit suoritettiin pääsääntöisesti yhdellä tentillä, jonka arvosanan korrelaatio omaan mielipiteeseen suorituksesta oli lähellä yhtä.
Esimerkiksi gradusta annettu laudatur-arvosana on enemmänkun kuin harvinainen. Joissain historianaineissa sitä ei ole koskaan edes annettu.
Näin ehkä oli vielä 1970- ja 1980-luvuilla, mutta sittemmin inflaatio on iskenyt tälläkin saralla, eri puolilla ehkä vähän vaihtelevalla vauhdilla. Jossain vaiheessa on myös tehty yrityksiä tiukentaa uudelleen arvosanarajoja (tai näin minun graduni tarkastajat ainakin väittivät...), mutta onnistumisesta en mene takuuseen.
Saattaa tosin olla, että gradujen tasokin on - ainakin parhaiden töiden osalta - noussut vuosien varrella, mutta tästä minulla ei tietysti ole mitään objektiiviseen tarkasteluun kelpaavaa todistusaineistoa.
Koulutusohjelmassani TKK:lla DI-töistä annettiin kuulopuheen mukaan vaan nelosia tai vitosia. 5, jos työssä oli oikeasti saatu jotain aikaan. Olisi ohjaavat proffat menettäneet kasvonsa, jos olisi heikompia arvosanoja saatu?
Lähetä kommentti