Kokemäeltä Amerikkaan, osa 64

Bostonin satamaan 30.5.1912 tullut Arabic-laiva toi mukanaan Kokemäeltä lähteneet nuoret naiset, 20-vuotiaan Hilja Rajala, jonka äiti Emma asui Vallilan kylässä, ja 19-vuotiaan Fanny Laaksosen, joka jätti äitinsä Hannan myöskin Vallilaan. Molemmat ilmoittivat vastaanottajakseen Fannyn veljen Kallen, joka asui Massachusettsin Fitchburgissa.

Kalle Heikki Laaksonen (s. 27.1.1886 Kokemäki) oli tullut Amerikkaan 1.6.1909 ja asettui jo samana vuonna Fitchburghiin. Hän oli mahdollisesti jo tullessaan naimisissa, sillä vuoden 1910 väestönlaskennassa Kallen ilmoitetaan olleen avioliitossaan Roosan (s. 22.10.1888) kanssa jo kaksi vuotta. Vuoden 1920 väestönlaskennassa perheessä on poika Wilho (s. 19.1.1911).

Kalle otti Yhdysvaltojen kansalaisuuden vuonna 1920 ja 16.3.1921 koko perheelle otettiin passi Suomen matkaa varten. Siitä alla oleva potretti.

Vuoteen 1930 mennessä koko perhe oli takaisin Fitchburgissa, mutta Wilho tulee joltain matkalta New Yorkin satamaan 6.10.1933. Isä Kalle kirjattiin 1942 kutsuntakorttiin ja tuli raumasta lähteneellä Orionilla New Yorkiin 3.5.1951. Hän kuoli syyskuussa 1961. Sanomalehdessä Fitchburg Sentinel julkaistuissa muistosanoissa todettiin hänen ajaneen kaupungin puhdistuslaitoksen rekkaa 34 vuotta, jääden eläkkeelle vuonna 1951. Suremaan jäi vaimo Walma M. o.s. Paananen aik. Salo Laaksonen, poika Wilho, kaksi lastenlasta ja sisko Fanny, joka oli palannut Suomeen.

Wilho juhli vaimonsa kanssa hopeahääpäiväänsä avoimin ovin 5.9.1965 (ilmoitus sanomalehdessä Fitchburg Sentinel 3.9.1965). Joulukuussa 1939 vietetyissä suomalaisnimisen parin häissä Wilho oli ollut bestmaninä ja tuleva vaimonsa Bertha Nisula kaasona (Fitchburg Sentinel 23.12.1939). Wilho ehti harrastamaan keilailujoukkueen kapteenina (Fitchburg Sentinel 1.5.1941) ennen pojan syntymää (Fitchburg Sentinel 5.10.1943). Donald-poika, joka oli liittynyt ilmavoimiin, meni kihloihin (Fitchburg Sentinel 8.3.1969).

Wilho Laaksonen kuoli 18.9.1998 ja vaimonsa Bertha 1.4.2005. (Berthan isän sisko Emmi Nisula esiintyi eräässä aikaisemmassa osassa.)

Lähteet:
Ancestry.com. Boston Passenger Lists, 1820-1943
Ancestry.com. 1910 United States Federal Census (Year: 1910; Census Place: Fitchburg Ward 2, Worcester, Massachusetts; Roll T624_628; Page: 1B; Enumeration District: 1728; Image: 141.)
Ancestry.com. U.S. Passport Applications, 1795-1925
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918 (Registration Location: Worcester County, Massachusetts; Roll 1685149; Draft Board: 0.)
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census (Year: 1920;Census Place: Fitchburg Ward 4, Worcester, Massachusetts; Roll T625_746; Page: 3B; Enumeration District: 56; Image: 394.)
Ancestry.com. 1930 United States Federal Census (Year: 1930; Census Place: Fitchburg, Worcester, Massachusetts; Roll 963; Page: 10B; Enumeration District: 175; Image: 148.0.)
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957 (Year: 1933; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_5401; Line: 23; .)
Ancestry.com. Historical newspapers. (Fitchburg Sentinel (Fitchburg, Massachusetts) >1962>September>14)
Ancestry.com. U.S. World War II Draft Registration Cards, 1942 (Roll MIUSA1939B_082538; Local board: Worcester , Massachusetts.)
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957 (Year: 1951; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_7976; Line: 2; .)
Ancestry.com. Massachusetts Death Index, 1970-2003
Ancestry.com. Social Security Death Index (Number: 018-01-6527;Issue State: Massachusetts;Issue Date: Before 1951)

Menoa Helsingin yössä 1660

Lainattuna Kokkola-lehdestä 21.05.1902:

"Useinkin tapahtui, että katuvartija yövaelluksillaan antoi houkutella itsensä johonkin ravintolaan oluen tai paloviinan ääressä hetkiseksi unohtaakseen vaivaloisen virantoimituksen. Jos isäntä ei ollut vierasvarainen tai oli sitä liiaksi, tuli useinkin seuraukseksi aimo tappelu. Eräänä yönä klo 1 menivät Juho Kristerinpoika, Kristian Skräddare, Sibbo Matts ja Erik Antinpoika Gammal, jotka silloin olivat vahdissa, Konalan Heikin luo juomaan lasin olutta. Kun he hetkisen olivat istuneet ja olut alkoi heissä vaikuttaa, otti Matti kynttilän ja valaisi sillä Erikin nenää sanoen: "Katsokaas, miten naapurimme on punainen!" Silloin Kristian sanoi: "Mitä varten asetat kynttilän hänen nenänsä alle; jos se tapahtuisi minulle löisin sinua päähän kynttilänhaarukalla".

Erik tästä kiivastui ja Juho tahtoi saada hänet vaikenemaan ja antoi hänelle korvapuustin. Silloin he joutuivat kovaan otteluun. Vihdoin sai Erik Juhon kaadetuksi maahan ja lyödyksi häntä kasvoihin, jotta hän tuli sekä mustelmiin että veriin. Isäntä erotti heidät, jonka jälkeen Juho ja Matti lähtivät tiehensä, mutta Erik jäi vielä paikalle. Mutta porstuassa kääntyi Juho takaisin, tuli kamariin, paljasti miekkansa ja löi pöydän luona istuvaa Erikiä parilla iskulla, toisen päähän, toisen nenään. Erik syöksyi ylös ja juoksi miekan alatse ja onnistui vihdoin Heikin avulla saamaan Juhon ulos. (Raastuvan pöytäkirjan mukaan toukokuun 5 p:ltä 1660)."

Kolmas luento takana

HY AY Hhs 110 Historiantutkimuksen johdantokurssi, syksy 2010

Haastattelin eilisellä luentotauolla takanani istuneet tyttelit. Heidän mukaansa sisältö oli kiinnostavaa, mutta olisi kiva, jos luennoitsija menisi asiaan. Sukupolvilla on eroa: minä puolestani toivoin, että hän oli pysynyt asiassa sinne satunnaisesti päädyttyään. Mutta kolmen luennon jälkeen on selvää, ettei luennoitsija puhu siitä mitä hän aikoo puhua eikä siitä mistä hän sanoo puhuvansa.

Jos olisin viitsinyt keskeyttää luennoitsijan ajatusten virran, olisin pyytänyt perustelemaan pariin kertaan toistetun väitteen antiikin historian vähäisistä lähteistä. Verrattuna mihin? Indus-virran kulttuureihin, joista ei ole edes hautalöytöjä? Suomen 300-lukuun, 900-lukuun, 1400-lukuun? Vai "varsinaisiin" historiallisen ajan kulttuureihin?

Mielenkiintoisin kerrottu anekdootti oli se, että luennoitsija oli lukenut Iliasta ja/tai Odysseiaa 5- ja 3-vuotiaille lapsilleen. Henkilökohtaisesti olisin soittanut Mannerheimin lastensuojeluliittoon (kuten lapsena usein uhkasin tehdä, mutten koskaan soittanut), mutta 5-vuotias oli kuunnellut oikeasti ja pystynyt seuraamaan juonta. Ellei kyseessä ollut erikoisyksilö, tämä sanoo jotain mielenkiintoista lukutaidottoman ihmisen omaksumiskyvystä.

Se, että antiikin patsaat olivat omana aikanaan värikkäästi maalattuja, ei varmaankaan ollut uutta tietoa kenellekään salissa. Väri vei ajatukseni 1500-luvun alun vaatteisiin, joita tutkiskelin äskettäin Olof Ångermania silmällä pitäen. Miehet pukeutuivat tuolloin värikkäästi, mitä oli haastavaa uskoa todeksi. Onkohan valokuvien musta/valko -> väri -muutoksen syytä, että kaikki ennen 1950-lukua näyttää mielessäni harmaalta?

1600-luvusta luettu

Raisa Maria Toivon väitöskirja Witchcraft and gender in early modern society oli pitkällisen lukemisen kohteena, kirja taisi olla lainassa puoli vuotta ennen palautusta. Teksti viittasi paikoittain feminismin ja teologian teorioihin, joista minulla ei ollut tietoa, mutta oleellinen tuli kyllä ymmärrettyä. Toivottavasti oikein.

Toivo oli analysoinut parin ulvilalaisen perheen kautta 1600-luvun yhteiskuntaa. Mitä ihmiset arvostivat, minkälaista ihmistä arvostettiin. Ei yllättävästi: hyvää ja taitavaa työntekijää. Leikinlasku oli OK, mutta omasta työosuudesta laistaminen ei. Ihmiseen, joka hoiti velvollisuutensa, voitiin luottaa ja luottamuksella oli oma arvonsa. Joka, muun maineen ohella, heijastui yksilöstä perhekuntaan.

Kerta toisensa jälkeen päähäni pitää paukuttaa, että tuon ajan yhteiskunnassa muutos ja pyrkiminen ei ollut arvo. Jumala antoi ja Jumala otti.

Mikä ei puolestaan tarkoita sitä etteikö asioita voi avittaa haluamaansa suuntaan. Kirjan oikeustapauksista mielestäni järkyttävin oli se, jossa (minun ymmärrykseni mukaan) äiti pakotti 13-vuotiaan tyttärensä ('twingat sjn dotter med rijs') raiskattavaksi, niin että taloon saataisiin isäntä. Siis se raiskaaja. (s. 54, 185-186)

Hyvä uutinen on, että oikeus kutsui tätä prostituutioksi ja oli sitä mieltä, että tyttöä oli väärin kohdeltu. Hänet ja raiskauksesta syytetty vihittiin avioliittoon (vasta) vuotta myöhemmin.

(Toivon väitöskirjaan viittasin jo aiemmin teksteissä Historiallinen analogia (1/2) [14.4.2010], Kyläsaarella [22.4.2010] ja Pietniemestä ja Tuorsniemestä [26.4.2010] eli kirja taisi olla lainassa huhtikuun alusta asti. Kaksi jälkimmäistä sukututkijan apropoo-meininkiä, omaa huvitteluani, jonka hauskuus ei tekstistä varsinaisesti avaudu.)

Valitusta kirjahyllystä

Tiedotteen mukaan "Kansalliskirjasto kokeili digitointi- ja konservointikeskuksensa 20-vuotisjuhlan kunniaksi, miltä sähköinen kirjahylly voisi näyttää. "

Näyttää visuaaliselta, liikkuvalta. Kuullostaa rapisevalta. Ei tarjoa kuin murto-osan digitoiduista kirjoista. Eikä esittelemistään kirjoista kovin paljoa tietoa. Ei sisällä linkkejä olemassa oleviin pdf-tiedostoihin eikä minnekään muualle (lukuunottamatta Kansalliskirjaston etusivua). Ei edes Pelasta Kirja -hankkeen sivulle, jossa työhön voisi lahjoittaa lisää rahaa... Aika paljon hukattuja mahdollisuuksia.

Eli tämä kirjahylly oli yksi niistä harvoista, jotka eivät minua ole miellyttäneet.

Mutta tiedotteen lukeminen ei mennyt hukkaan vaan vahvisti muistikuvan, että käynnissä on Tuomas Heikkilän tutkimushanke, jossa aiheena maamme varhaisimman kirjallisen kulttuurin synty, kehitys ja vaikutukset. Jostain syystä tämä ei tullut avoimen yliopiston johdantokurssin luennoitsijan mieleen kun hän mietiskeli ääneen Suomen varhaisinta kirjallista historiaa.

Virtuaalisen kirjahyllyn lisäksi tiedotteessa on linkki verkkonäyttelyyn Aarteita keskiajalta, joka esittelee Heikkilän tutkimia pergamenttifragmentteja.

Aksel Fredrik Granfelt

Sarjassa Kuvia miehistä, joista en ole koskaan kuullut vaikka olivat joskus merkittäviä: Aksel Fredrik Granfelt

Turun lehti julkaisi Granfeltin kuvan 12.3.1892 muistokirjoituksen yhteydessä. Edesmennyt oli syntynyt Ryttylän talossa Hausjärvellä 26.4.1815, vanhempinaan ylijahtimestari August Fredrik Granfelt ja Magdalena Elisabet af Enehjelm. Hän toimi dogmatiikan ja siveysopin professorina 1854-1875 ja julkaisi omana aikanaan merkittäviä teologisia teoksia.

Miehen aatelinen suku on esitelty Wikipediassa ja Kansallisbiografiassa, joten mitäs uutta tähän keksisi... no, vaikka verkkomateriaalilinkitystä yliopistoteemalla:

• Johan Jakob Tengström: Chronologiska förteckningar och anteckningar öfver Finska universitets fordna procancellerer ... (1836)
• Artturi Heikki Snellman: Pohjalaisen Osakunnan historia (1890)
• Wilh. Lagus: Numismatiska anteckningar. I. Historik öfver finska universitetets mynt- och medaljkabinett. Förra stycket. (Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk; 43)
• Wilh. Lagus: Numismatiska anteckningar. I. Historik öfver finska universitetets mynt- och medaljkabinett. Senare stycket. (Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk; 47)
• Aksel Gustav Salomon: Avhandlingar ock program utgivna vid svenska ock finska akademier ock skolor under åren 1855-1890 (1891)
• Vilhelm Gabriel Lagus: Album studiosorum Academiae Aboensis MDCXL-MDCCCXXVII: Åbo akademis studentmatrikel a nyo upprattad (1889)
• Vilhelm Gabriel Lagus: Album studiosorum Academiae Aboensis MDCXL-MDCCCXXVII: Åbo akademis studentmatrikel a nyo upprattad. Senare Afdelningen 1740-1827. (1895)
• Consistorii Academici vid Åbo universitet äldre protokoller I
  
• Consistorii Academici Aboensis äldre protokoller II
  
• Consistorii Academici Aboensis äldre protokoller III (1664-1671)

Istuin taas luennolla

HY AY Hhs 110 Historiantutkimuksen johdantokurssi, syksy 2010

Eilen meni jo paljon paremmin kuin ekalla istunnolla. Onnistuin Villa Lante -hehkutuksen ja kääpiökanin raatojen joukosta kokoamaan kaksi sivua ihan säällisiä muistiinpanoja. En ole laisinkaan vakuuttunut siitä, että tämä on tehokkain tapa opiskella, mutta onpahan kokemus.

"Opin", että historiantutkimus on päättymätön prosessi, jossa informaation jalostuu tarkemmaksi ja paremmaksi, kun aikaisempaa tietoa hyödynnetään ja sen puutteita ja virheitä paikataan. Pyrkimys on kuitenkin uuden tiedon löytämiseen ja se saavutuksena hyvän tutkimuksen kriteeri. Tieteellisyys kiteytyy lähteiden luotettavuuden objektiiviseen arviointiin ja lähdeviitteiden käyttöön.

Tutkimuksen lähtöpiste on kysymyksen asettelu ("on lukijaystävällistä muotoilla tutkimuskysymys"), aikaisemman tutkimuksen esittely olennaista ja lähteiden tulkinnalla saadaan aikaan menneisyyden kuvaus/rekonstruktio. (Eli mikään tekemistäni kirjoituksistani ei täytä hyvän tutkimuksen kriteereitä, sillä en ole koskaan aloittanut aikaisemman tutkimuksen esittelyllä enkä eksplisiittisesti kirjoittanut tutkimuskysymystä, joka on useimmiten ollut muotoa "paljonko tästä asiasta löytyy tietoa ja pystynkö kirjoittamaan siitä loogisen kokonaisuuden?".)

Luennosta mieleen jääneitä kysymyksiä: Onko pro gradu tosiaan opiskelijan ensimmäinen tutkielma - luulin, että nykyään tehdään kandidaatintutkielma? Onko modernin historiantutkimuksen tuntomerkkinä Ranken "wie es eigentlich gewesen ist" vai nimenomaan siitä luopuminen? Vai onko se sitten jo postmodernia? (Olisi pitänyt tehdä paremmat muistiinpanot kesälukemistosta.)

Luennoitsija paljasti, ettei ollut koskaan (?) lukenut sitaatin ympäröivää tekstiä. Hänellä ja muilla halukkailla on siihen nykyään melko vaivattomasti mahdollisuus, sillä kirja Geschichte der romanischen und germanischen Völker von 1495 bis 1535 (1824) löytyy digitoituna Google Booksista. Ei tarvitse kuin osata lukea fraktuuraa ja ymmärtää saksaa, niin a vot. Leike alla kyseiseltä sivulta vi, jossa näköjään myös asiaa lähderyhmistä, joista eilisellä luennollakin lähes puhuttiin.