Kokemäkeläinen Vilho Forsgren otti passin Amerikkaan 13.05.1914. Hän oli syntynyt 11.10.1894 Kokemäenkartanon työmies Juho Forsgrenin ja vaimonsa Maria Kustaantyttären pojaksi.
Vilho purjehti New Yorkin satamaan Adriatic-laivalla 6.6.1914, vastaanottajanaan veljensä Kustaa, joka tuolloin asui Ohion Clevelandissa. Kolme vuotta myöhemmin Vilho asui itsekin Clevelandissa ja oli naimisissa. Vuonna 1920 perheessä oli Suomessa syntyneen Tyne-vaimon lisäksi 2 1/2-vuotias poika John. Samassa kokoonpanossa perhe oli vielä 10 vuotta myöhemminkin. Vilho kuoli ennen vaimoaan, joka kuoli leskenä 12.3.1988.
Kustaa (s. 12.9.1875 Kokemäki) oli mennyt naimisiin jo Kokemäellä Veera Maria Salon (s. 29.5.1878 Kokemäki) kanssa. Veera saapui New Yorkin satamaan 10.8.1917 yhdessä 11-vuotiaan Kustaa pojan kanssa. Molemmat olivat tulossa ensimmäistä kertaa Yhdysvaltojen maaperälle.
Kolme vuotta myöhemmin perhe oli tässä kokoonpanossa Clevelandissa. Ainakin perheen vanhemmat lähtivät käymään Suomessa ja palasivat New Yorkin satamaan 17.8.1922. Kustaa palasi toiselta matkalta samaan paikkaan 30.3.1927.
Lähteet:
Siirtolaisuusinstituutti, passitietokanta
Kokemäki rippikirja 1891-1900 s. 668
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957 (Year: 1914; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_2330; Line: 19; .)
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957 (Year: 1925; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_3696; Line: 14; .)
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918 (Registration Location: Cuyahoga County, Ohio; Roll 1831766; Draft Board: 7.)
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census (Year: 1920;Census Place: Cleveland Ward 23, Cuyahoga, Ohio; Roll T625_1372; Page: 4B; Enumeration District: 452; Image: 380.)
Ancestry.com. 1930 United States Federal Census (Year: 1930; Census Place: Cleveland, Cuyahoga, Ohio; Roll 1776; Page: 5A; Enumeration District: 423; Image: 268.0.)
Ancestry.com and Ohio Department of Health. Ohio Deaths, 1908-1932, 1938-1944, and 1958-2002
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957 (Year: 1917; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_2537; Line: 2; .)
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918 (Registration Location: Cuyahoga County, Ohio; Roll 1831862; Draft Board: 16.)
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census (Year: 1920;Census Place: Cleveland Ward 23, Cuyahoga, Ohio; Roll T625_1371; Page: 2B; Enumeration District: 438; Image: 1042)
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957 (Year: 1922; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_3160; Line: 4; .)
lauantai 19. kesäkuuta 2010
Tarinoita
Opettaja kysyi lapselda: mingä tähden neljännessä rukouksessa sanotaan: anna meille joka päiväinen ja ei koko vuotinen leipämme? Sen tähden, että ei se homehtuisi, vastasi lapsi.
Saita mies, vaeldain jäällä, vajosi järveen. Ihmisiä tuli avuksi, ja yksi vaati händä kättänsä andamaan; mutta endisen tavan mukaan vastasi mies: en minä voi mitään andaa.
Kaupungissa leivän ostettua katseli mies sitä ja kysyi Pakarilda: Mingä tähden ovat toisen Pakarin leivät tätä suurembia? Sen tähden, vastasi Pakari, että se panee niihin enemmän taikinaa.
Saita mies, vaeldain jäällä, vajosi järveen. Ihmisiä tuli avuksi, ja yksi vaati händä kättänsä andamaan; mutta endisen tavan mukaan vastasi mies: en minä voi mitään andaa.
Kaupungissa leivän ostettua katseli mies sitä ja kysyi Pakarilda: Mingä tähden ovat toisen Pakarin leivät tätä suurembia? Sen tähden, vastasi Pakari, että se panee niihin enemmän taikinaa.
Jak. Juteini: Tarina- ja Kummituskirja (1858)
perjantai 18. kesäkuuta 2010
Komiasti pihahan!
Palaan vielä (kerran) Jyväskylään. Jokainen esitys oli hyvin valmisteltu tai siltä vaikuttava. Jokainen esiintyjä hoiti osuutensa taputusten arvoisesti. Yksi aloitti anteeksipyynnöllä. Joka oli täysin tarpeeton.
Itsensä dissaaminen saattaa tuntua maamme tavalta, jota on terveellistä noudattaa. Mutta juukalaiset tiesivät, että "Paha mieli pantavalla, pahempi panijan mieli" eli itseänsä panetteleva saa kerta kaikkiaan pahan mielen. Itsensä morkkaamisen sijaan voisi yrittää olla hyvä ihminen hämenkyröläisittäin: "Häijyt haukkuu, pahat panettelee, hyvät ihmiset antaa rauhan". Tai turvautua iisalmelaiseen yksinkertaistukseen "Soat viisaan nimen jos et virka mittää."
Hiljaisuutta ei kuitenkaan voi jatkuvasti ylläpitää, sillä kuten puumalalaiset tiesivät "Enne päevä syömättä ko ihmee huastamatta". Joten kun peruskuvio on saatu hallintaan, niin on aika ottaa käyttöön ohjeistus Jalasjärveltä: "Komiasti pihahan vaikka välimatkat nukutaasihin!"
Ensivaikutuksen luomisen jälkeen sopii soveltaa pielisjärveläistä viestintämallia kuulumisten kyselijöille: "Pellot puskoo elloo niin jotta aejjat lakkoo männöö." Pielisjärveläiset olivat viisaita, tiesivät myös että "Nenänsä altahan ne parraat kiitokset soapi ja lämpimänä." Eli sitä rataa eteenpäin. "Meillä on, ja mitä ei oo sitä ei tarvita", kuten Oulussa (ainakin) ennen sanottiin.
(Sananparsien lähteenä Suomen kansan sananparsikirja. Toim. R. E. Nirvi ja Lauri Hakulinen.1948. Siitä löytyi samalla selailulla myös nakkilalainen helmi viikonlopun virikkeeksi: "Hei hulinaa! sano ämmä ko kirnuun pieri.")
Itsensä dissaaminen saattaa tuntua maamme tavalta, jota on terveellistä noudattaa. Mutta juukalaiset tiesivät, että "Paha mieli pantavalla, pahempi panijan mieli" eli itseänsä panetteleva saa kerta kaikkiaan pahan mielen. Itsensä morkkaamisen sijaan voisi yrittää olla hyvä ihminen hämenkyröläisittäin: "Häijyt haukkuu, pahat panettelee, hyvät ihmiset antaa rauhan". Tai turvautua iisalmelaiseen yksinkertaistukseen "Soat viisaan nimen jos et virka mittää."
Hiljaisuutta ei kuitenkaan voi jatkuvasti ylläpitää, sillä kuten puumalalaiset tiesivät "Enne päevä syömättä ko ihmee huastamatta". Joten kun peruskuvio on saatu hallintaan, niin on aika ottaa käyttöön ohjeistus Jalasjärveltä: "Komiasti pihahan vaikka välimatkat nukutaasihin!"
Ensivaikutuksen luomisen jälkeen sopii soveltaa pielisjärveläistä viestintämallia kuulumisten kyselijöille: "Pellot puskoo elloo niin jotta aejjat lakkoo männöö." Pielisjärveläiset olivat viisaita, tiesivät myös että "Nenänsä altahan ne parraat kiitokset soapi ja lämpimänä." Eli sitä rataa eteenpäin. "Meillä on, ja mitä ei oo sitä ei tarvita", kuten Oulussa (ainakin) ennen sanottiin.
(Sananparsien lähteenä Suomen kansan sananparsikirja. Toim. R. E. Nirvi ja Lauri Hakulinen.1948. Siitä löytyi samalla selailulla myös nakkilalainen helmi viikonlopun virikkeeksi: "Hei hulinaa! sano ämmä ko kirnuun pieri.")
Viapori 1906
Pari päivää Santahaminassa vierailun jälkeen selailin kaupunginkirjaston "historialliset romaanit" tarjontaa. Paavo Rintalan Viapori 1906. Romaani kapinasta olisi jonain muuna ajankohtana jäänyt varaamatta mutta nyt tuli luettuakin.
Jo ennen alkuun pääsyä luin loppusanat, joista selvisi romaanin pohjalla olleen neuvostoliittolaisen televisioelokuvan käsikirjoitus vuoden 1970 paikkeilla. Mikä sai minut hakemaan tekstistä jonkinlaista painotusta, mutta en sitä löytänyt. Tapahtumien kuvaus repliikkivoittoisesti jätti kuvan sattumanvaraisuudesta, epämääräisyydestä ja tavoitteettomuudesta. Mikä tuskin on koko totuus.
Rintala loppusanoissaan selittää halunneensa korostaa vuoden 1906 yhteyksiä tuolloiseen tilanteeseen: "monissa Euroopan maissa on tänäkin päivänä miehitysjoukkoja". Espanjan fasistisen hallituksen ohella mieleen tulee vain Varsovan liiton maat? Mainitaan Heidelberg... ahaa, Länsi-Saksa, jossa oli edelleen USA:n joukkoja. Joista osa oli samaan aikaan Vietnamissa. Johan selkeni.
(Rintalalla oli päähenkilöinään venäläisiä. Venäläisestä kertoo myös Aarni Krohnin romaani Minä olen Bobrikov, josta en lukenut kuin pari sivua vaikka loppupuolella esiintyi (tietenkin) kaukainen sukulainen Lennart Hohenthal.)
Jo ennen alkuun pääsyä luin loppusanat, joista selvisi romaanin pohjalla olleen neuvostoliittolaisen televisioelokuvan käsikirjoitus vuoden 1970 paikkeilla. Mikä sai minut hakemaan tekstistä jonkinlaista painotusta, mutta en sitä löytänyt. Tapahtumien kuvaus repliikkivoittoisesti jätti kuvan sattumanvaraisuudesta, epämääräisyydestä ja tavoitteettomuudesta. Mikä tuskin on koko totuus.
Rintala loppusanoissaan selittää halunneensa korostaa vuoden 1906 yhteyksiä tuolloiseen tilanteeseen: "monissa Euroopan maissa on tänäkin päivänä miehitysjoukkoja". Espanjan fasistisen hallituksen ohella mieleen tulee vain Varsovan liiton maat? Mainitaan Heidelberg... ahaa, Länsi-Saksa, jossa oli edelleen USA:n joukkoja. Joista osa oli samaan aikaan Vietnamissa. Johan selkeni.
(Rintalalla oli päähenkilöinään venäläisiä. Venäläisestä kertoo myös Aarni Krohnin romaani Minä olen Bobrikov, josta en lukenut kuin pari sivua vaikka loppupuolella esiintyi (tietenkin) kaukainen sukulainen Lennart Hohenthal.)
torstai 17. kesäkuuta 2010
Reissulta palattua, Werstaassa nähtyä ja kuultua
Jyväskylän seminaarista (heh, mummonikin oli Jyväskylän seminaarissa) jäi ihan hyvä mieli. Alun perin olin ajatellut "luovani suhteita", mutta en ollut oikealla tuulella selittämään identiteettiäni ei-akateemisena-historian-jotain-henkilönä. Historian perusopintojen aloittaminen avoimessa yliopistossa syksyllä olisi positiivista siinä(kin) mielessä, että voisi yksinkertaisesti sanoa olevansa historianopiskelija.
No, se identiteettikriiseistä tällä erää. Matkalla Jyväskylään sunnuntaina poikkesin muutamaksi tunniksi Tampereelle. Muunmuassa paikkaamaan tammikuisen vierailun Werstaseen, jossa perusnäyttely Meirän kaupunki oli saatu valmiiksi.
Tammikuussa en kiinnittänyt mitään huomiota siihen, että silloin esillä ollut osa (kirjapaino, pankki ja kauppa) olivat jokseenkin tekstivapaita. Pankissa ja kaupassa pyörivät ääninauhat antoivat hienosti tietoa eikä ympäristö kaivannut lisäselitystä. Mutta "kaupungin" jatko-osassa aloin kaivata tekstitystä lähes heti, en ymmärtänyt elementtejä enkä niiden välisiä suhteita. Miksi vuoden 1996 ajoneuvoverotarralla varustetussa Kuplassa istui 1970-luvun vaatteisiin puettuja henkilöitä? Mitä piti saataman irti rakennustelineistä ja pyykkäristä?
Älysin sentään tarttua seinällä roikkuvaan luuriin ja sieltä kuuluvalla dialogilla selvisi puhelinvälittäjän työn ominaisuuksia. Toinen onnistunut kokonaisuus oli työväentalo, jossa oli tunnelmaa. (Aitoon paha verrata, olin Rantalan diskossa vain kerran.) Lavan tietokoneelta sai soimaan marsseja ja kuuluisia puheita. Kuulin mielestäni punakaartilaisten marssin ensimmäisen kerran.
(Minkä kirjoitettuani mieleen tuli "joskus & ihan varmasti" näkemäni sivusto, jossa oli vanhaa suomalaista musiikkia / äänitteitä kuunneltavissa. Joko muistini tai internet-hakutaitoni pettävät kun mitään oikean oloista ei löydy. Haa, onneksi on tämä oma blogi, jossa olin viimeksi elokuussa linkittänyt Raidan, joka oli kuin olikin osa Doriaa vaikka etusivulta en moista löytänyt, kun oli Kansalliskirjaston alla. Mutta Raidassa ei ole punakaartin marssia, työväen vastaava sentään. Sen taisin myös kuunnella Tampereella ja pitää varsin vaativana melodiana yhteislauluksi.)
Kännykällä huonoissa valaistusoloissa ja liian pitkältä etäisyydeltä otettuja kuvia salin katon rajassa roikkuvista viireistä. (Tammikuussa varmaan muistin kysyä saiko kuvata, saiko laittaa esille. Nyt en kysynyt... reklamaatiot kommenttikenttään, kiitos.)
No, se identiteettikriiseistä tällä erää. Matkalla Jyväskylään sunnuntaina poikkesin muutamaksi tunniksi Tampereelle. Muunmuassa paikkaamaan tammikuisen vierailun Werstaseen, jossa perusnäyttely Meirän kaupunki oli saatu valmiiksi.
Tammikuussa en kiinnittänyt mitään huomiota siihen, että silloin esillä ollut osa (kirjapaino, pankki ja kauppa) olivat jokseenkin tekstivapaita. Pankissa ja kaupassa pyörivät ääninauhat antoivat hienosti tietoa eikä ympäristö kaivannut lisäselitystä. Mutta "kaupungin" jatko-osassa aloin kaivata tekstitystä lähes heti, en ymmärtänyt elementtejä enkä niiden välisiä suhteita. Miksi vuoden 1996 ajoneuvoverotarralla varustetussa Kuplassa istui 1970-luvun vaatteisiin puettuja henkilöitä? Mitä piti saataman irti rakennustelineistä ja pyykkäristä?
Älysin sentään tarttua seinällä roikkuvaan luuriin ja sieltä kuuluvalla dialogilla selvisi puhelinvälittäjän työn ominaisuuksia. Toinen onnistunut kokonaisuus oli työväentalo, jossa oli tunnelmaa. (Aitoon paha verrata, olin Rantalan diskossa vain kerran.) Lavan tietokoneelta sai soimaan marsseja ja kuuluisia puheita. Kuulin mielestäni punakaartilaisten marssin ensimmäisen kerran.
(Minkä kirjoitettuani mieleen tuli "joskus & ihan varmasti" näkemäni sivusto, jossa oli vanhaa suomalaista musiikkia / äänitteitä kuunneltavissa. Joko muistini tai internet-hakutaitoni pettävät kun mitään oikean oloista ei löydy. Haa, onneksi on tämä oma blogi, jossa olin viimeksi elokuussa linkittänyt Raidan, joka oli kuin olikin osa Doriaa vaikka etusivulta en moista löytänyt, kun oli Kansalliskirjaston alla. Mutta Raidassa ei ole punakaartin marssia, työväen vastaava sentään. Sen taisin myös kuunnella Tampereella ja pitää varsin vaativana melodiana yhteislauluksi.)
Kännykällä huonoissa valaistusoloissa ja liian pitkältä etäisyydeltä otettuja kuvia salin katon rajassa roikkuvista viireistä. (Tammikuussa varmaan muistin kysyä saiko kuvata, saiko laittaa esille. Nyt en kysynyt... reklamaatiot kommenttikenttään, kiitos.)
Kaukaisia sukulaisia muistelmissa
Augusta Krookin muistelmakirjaa Mitt Helsingfors selatessa törmasin kahteen erittäin kaukaiseen sukulaiseen, mikä on, läheisten sukulaisten ja tuttujen paikkojen jälkeen, mukavinta, mitä muistelmista voi löytää.
Varsinkin, jos niinkuin Krook, kirjoittaja on ollut rehellinen arvioissaan. Tämä todennäköisesti pätee näkemyksiin Petter Sundin jälkeläisestä Theresia Augusta Grönlundista, josta Krook toteaa:
(Klas Emil sittemmin tunnettu mm. Lennart Hohenthalin isänä. Toinen poikansa oli eversti Veli Gunnar Hohenthal, josta suomennettua haastattelua sukuyhdistyksen sivuilla.)
Varsinkin, jos niinkuin Krook, kirjoittaja on ollut rehellinen arvioissaan. Tämä todennäköisesti pätee näkemyksiin Petter Sundin jälkeläisestä Theresia Augusta Grönlundista, josta Krook toteaa:
"en sällsynt ful, sällsynt fet och sällsynt kvick person, med vilken [överste August Bergenstråle] levde i ett barnlöst, men harmoniskt och lyckligt äktenskap."Toinen tuttu nimi oli Klas Emil Hohenthal, joka oli yhdessä Paul Keckmanin kanssa vuokrannut opiskelija-asunnoksi huoneen Krookien asunnosta ilmeisesti vuonna 1869. Ylioppilaista Krook antaa arvion "de voro tysta och hyggliga och störde oss på intet sätt". Opiskelijat elivät kotoa tulevilla rahalähetyksillä ja sellaista odottaessa oli kerran yhteensä jäljellä 25 penniä. Sen sijaan, että olisivat pyytäneet apua vuokraemänniltään, Hohenthal ja Keckman kävivät ostamassa hapanleivän ja söivät sitä paljaaltaan.
(Klas Emil sittemmin tunnettu mm. Lennart Hohenthalin isänä. Toinen poikansa oli eversti Veli Gunnar Hohenthal, josta suomennettua haastattelua sukuyhdistyksen sivuilla.)
keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
Uutisia Ameriikasta
Dick Eastmanin blogissa on viime päivinä suomalaista tutkimusta hipoen kerrottu, että
- Amerikansuomalaisten arkisto Michiganissä on saanut apurahan haastattelunauhojen digitointiin. 1970-luvun alussa Copper countyn alueella tehdyt haastatteluilla kerättiin tietoa ensimmäisistä siirtolaisista. Eastmanin lähteenä paikallisuutinen.
- Amerikkalainen Ancestry.com on tehnyt sopimuksen Genline.se:n ostamisesta. Kaupan vahvistamiseksi tarvitaan Genlinen osakkaiden suostumus, mutta ilmeisesti kukaan ei ole huolissaan Ancestryn yhä vanhvistuvasta monopoliasemasta? (No, ruotsalaisia kirkonkirjakuviahan on saatavilla usemmilta sivustoilta, myös valtionarkiston.)
- Englantilainen FindMyPast, josta löytyy saaren kautta matkustaneiden suomalaisten siirtolaisten jälkiä, on ilmainen Englannin jalkapallon maailmanmestaruuspelien ajan. Pitkää menestystä toivoen, siis.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)