Palaan vielä (kerran) Jyväskylään. Jokainen esitys oli hyvin valmisteltu tai siltä vaikuttava. Jokainen esiintyjä hoiti osuutensa taputusten arvoisesti. Yksi aloitti anteeksipyynnöllä. Joka oli täysin tarpeeton.
Itsensä dissaaminen saattaa tuntua maamme tavalta, jota on terveellistä noudattaa. Mutta juukalaiset tiesivät, että "Paha mieli pantavalla, pahempi panijan mieli" eli itseänsä panetteleva saa kerta kaikkiaan pahan mielen. Itsensä morkkaamisen sijaan voisi yrittää olla hyvä ihminen hämenkyröläisittäin: "Häijyt haukkuu, pahat panettelee, hyvät ihmiset antaa rauhan". Tai turvautua iisalmelaiseen yksinkertaistukseen "Soat viisaan nimen jos et virka mittää."
Hiljaisuutta ei kuitenkaan voi jatkuvasti ylläpitää, sillä kuten puumalalaiset tiesivät "Enne päevä syömättä ko ihmee huastamatta". Joten kun peruskuvio on saatu hallintaan, niin on aika ottaa käyttöön ohjeistus Jalasjärveltä: "Komiasti pihahan vaikka välimatkat nukutaasihin!"
Ensivaikutuksen luomisen jälkeen sopii soveltaa pielisjärveläistä viestintämallia kuulumisten kyselijöille: "Pellot puskoo elloo niin jotta aejjat lakkoo männöö." Pielisjärveläiset olivat viisaita, tiesivät myös että "Nenänsä altahan ne parraat kiitokset soapi ja lämpimänä." Eli sitä rataa eteenpäin. "Meillä on, ja mitä ei oo sitä ei tarvita", kuten Oulussa (ainakin) ennen sanottiin.
(Sananparsien lähteenä Suomen kansan sananparsikirja. Toim. R. E. Nirvi ja Lauri Hakulinen.1948. Siitä löytyi samalla selailulla myös nakkilalainen helmi viikonlopun virikkeeksi: "Hei hulinaa! sano ämmä ko kirnuun pieri.")
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti