Kaisa Tampereella (2/4)

Sunnuntaiaamuna söin hotelliaamiaista pitkän kaavan mukaan (HS+HBL+Aamulehti). Jälkimmäisessä lehdessä oli Marja Aallon kolumni Kaapit tyhjiksi, jossa tuttuja ajatuksia henkilökohtaisten paperien hävittämisestä.

"Toisaalta ymmärrän kyllä ajatuksen teon takana. Mummoni ei halunnutkaan jälkipolvien lukevan hänelle osoitettuja yksityisiä kirjeitä." "Historiafriikki sisälläni ei silti anna periksi. Vanhat lakanat ja osan kuiteista olen valmis hävittämään, mutta kortit ja harvat kirjeet ajattelin säästää."

Aamiaisen jälkeen lähdin pienelle kävelylle. Kirkonkellot kutsuivat tuomiokirkolle ja kun jumalanpalvelukseen oli vielä puoli tuntia niin poikkesin sisään aiheuttamatta suurempaa häiriötä seurakuntalaisille. Nautin muutaman minuutin taiteesta osina ja kokonaisuutena. Sisäänmennessä noteerasin portin ja ulostullessa tajusin, että kirkkoa kiertää muuri samaan tapaan kuin entisaikaan piti olla. Viehättävä lisä upeaan rakennukseen.

Sitten takaisin hotellille ja ensimmäisen museon ovea kiskomaan jokseenkin tasan klo 11. Ei auennut, mutta en montaa sekuntia joutunut odottamaan Werstaaseen pääsyä.

Tämä oli minulle ensi käynti Työväenmuseossa ja sikäli huonosti ajoitettu, että puolet uudesta perusnäyttelystä on rakentamatta. Kesään mennessä tekevät. Nyt valmiina oli museokirjapaino, osuuskauppa ja työväen pankki. Jälkimmäisessä oli kävijäaktiviteettina antiikkinen kirjoituskone, jolla sai kirjoittaa pankkimuistoja. Onneksi minulla ei ollut kovin monimutkainen juttu, oli unohtanut kuinka raskasta kirjoituskoneen hakkaaminen on. Ei ole rippikoulun jälkeen tarvinnut kokeilla. (Sain sen jälkeen lahjaksi sähkökirjoituskoneen.)

Sekä osuuskaupassa että pankissa pyöri nauhalta informatiivinen vuoropuhelu, joka kuullosti vähän siltä että se olisi peräisin ajan tiedotus/markkinointimateriaalista. Paikalla ollut opas ei kuitenkaan voinut vahvistaa hypoteesia.

Perusnäyttelyn puolikkaan jälkeen kävin kääntymässä ison höyrykoneen luona, mutta en saanut siitä mitään irti. Enkä oikeasti edes yrittänytkään. Sama täytyy sanoa työväenhistoriaa esitelleestä seinästä.

Tekstiiliteollisuuspuolella oli pieni osuus tekstiilihistoriaa, johon yritin keskittyä. Mutta näyttelytekstit olivat ristiriidassa omien muistikuvieni kanssa ja aloin epäillä kaikkea tekstiä näyttelyssä. "Suomen vanhimmat kinnaslyödöt ovat 1300-luvulta." Mutta Euran emännän haudassa oli neulakinnasfragmentteja ja sen ajoitus on 1000-luvun ensimmäiseltä vuosisadalta? Aika vaihtaa museota.