Suomen sodasta karanneet

Olisikohan armeijakarkuruus Suomen historiaa, josta harvemmin puhutaan? Dagligt Allehandassa kuulutettiin joitakin suomalaisia, jotka Suomen sodan aikana ja vähän sen jälkeen hävisivät erilaisista laivaston riveistä. Listaus on puuduttava luettavaksi (puhumattakaan kirjoittamisesta), joten nostona mielenkiintoinen yksityiskohta: muutamasta miehestä sanotaan, että he puhuivat vain suomea. Jos kielitaidosta ei mainita mitään, on puhunut vain sujuvaa ruotsia?

1.5.1809: Tukholman pursimieskomppanian pursimies n:o 9 oli Jacob Schultz. Karjaalla syntynyt 38-vuotias, joka ennen pestiään oli puusepän kisälli ja käytti nimeä Holmberg. Tuntomerkit: "korrt och undersättsig till wäxten, med mörka hår och ögonbryn samt bruna ögon, wid afwikandet klädd uti den wanliga blå Båtsman-Munderingen, Commissskor och swart hatt."

16.5.1809: Edellämainitusta pursimieskomppaniasta lähtenyt kolme Suomessa syntynyttä. N:o 49 Anders Sjödahl, joka oli syntynyt "Markum"in pitäjässä Turun läänissä, oli 19-vuotias eikä osannut ruotsia! Oli ennen pestiään merimies nimellä Grönlund. Tuntomerkit: "af liten och spenslig wäxt, med ljusa hår och ögonbryn samt blå ögon och wid afwikandet klädd i blå Båtsmanströja, samt Bulldanströja och Långbyxor, swart Hatt och Commissskor."

N:o 56 Gabriel Söderling oli syntynyt Kemiössä ja oli nyt 21-vuotias. Ennen pestiään hän oli pitäjänsuutari (vai suutari maaseudulla?) nimellä Westerholm. Tuntomerkit: "af medelmåttig och undersättsig wäxt, med ljust, knällrigt hår, ljusa ögonbryn och blå ögon, äfwen wid afwikandet klädd i blå Båtsmanströja, Bulldanströja och Långbyxor, swart Hatt och Commissskor"

N:o 92 Carl Qwarsell oli syntynyt Maskussa ja nyt 18-vuotias. Hän oli ennen pestiään ollut renki nimellä Wallman. Tuntomerkit: "af medelmåttig och spenslig wäxt, med mörka hår och ögonbryn samt blå ögon, likaledes som de förre klädd i blå Båtsmanströja, Bulldanströja och Lågbyxor, Commissskor och swart Hatt"

28.7.1809: Tukholman Skeppsholmenin telakkaparaatiin 22.7.1809 jäivät saapumatta kolme merimiestä, joilla kaikilla oli juuret Suomessa. N:o 46 Johan Aspelin, matruusi Turusta, 29-vuotias ja naimaton. N:o 149 Johan Rangell, puolimatruusi uudeltamaalta, 26-vuotias ja naimaton. N:o 230 Gabriel Wacker, puolijungmanni Turun läänin Mandermaskon (?) pitäjästä, Humicalan kylästä.

27.11.1809: Kuninkaallisen armeijan laivaston eskaaaderista oli kadonnut 16 miestä, jotka kahta lukuunottamatta olivat suomalaisia.

• Joh. Fr. Schönberg, 24-vuotias, syntynyt Oulussa, "lång till wäxten med ljust hår och ögonbryn, klädd i blå Sjömans-Kläder. 
• Anders Ihalin, 30-vuotias, syntynyt Turun läänissä, "lång till wäxten, med ljust hår och ögonbryn, samt klädd i blå Sjömans-Kläder". 
• Johan Broman, syntynyt Naantalissa, 19-vuotias, "korrt til wäxten, med ljusa hår och ögonbryn, war wid afwikandet klädd i hwita Långbyxor och Tröja". 
• Sam. Wassberg, 20-vuotias, syntynyt Raumalla, "medelmåttig till wäxten, med swarta hår och ögonbryn, war wid afwikandet klädd i Bulldans Sjömans-Kläder".
•  Joh. Malmström, 23-vuotias, syntynyt Turun läänissä, "korrt och undersättsig till wäxten, med swarta hår och ögonbryn, klädd i blå Sjömans-Kläder". 
• Joh. Fredr. Lindblom, 36-vuotias, syntynyt Turussa, "korrt och undersättsig till wäxten, swarta hår och ögonbryn, samt klädd i blå Sjömans-Kläder". 
• Joh. Österberg, 26-vuotias, syntynyt Uudessakaupungissa, "lång till wäxten, mörkt ansigte, swarta hår och ögonbryn, klädd i blå Sjömans-Kläder". 
• Hendr. Blomros, 24-vuotias, syntynyt Uudessakaupungissa, "medelmåttig till wäxten, ljusa hår och ögonbryn, klädd i hwita Långbyxor och Tröja". 
• Michael Lagerström, 25-vuotias, syntynyt Turun läänissä "af medelmåttig wäxt, swarta hår och ögonbryn, bruna ögon, klädd i Bulldans-Kläder". 
• Joh. Palmros, 25-vuotias, syntynyt Turun läänissä, "af korrt och undersättsig wäxt, ljusa hår och ögonbryn, klädd i blå Sjömans-Kläder". 
• And. Forss, 24-vuotias, syntynyt Turun läänissä, "lång och undersåttsig, med ljust hår, bruna ögon, samt klädd i blå Långtröja och Byxor". 
• And. Melander, 40-vuotias, syntynyt Turussa, "af medelmåttig wäxt, swarta hår och ögonbryn, samt klädd i Sjömans-Kläder". 
• Jacob Sandelin, 27-vuotias, syntynyt Vaasan läänissä, "af korrt och undersättsig wäxt, med swarta hår och ögonbryn, klädd i blå Sjömans-Kläder". 
• Jonas Lagerström, 24-vuotias, syntynyt Turun läänissä, "medelmåttig till wäxten, med swarta hår och ögonbryn, samt wid afwikandet klädd i Buldans-Kläder".

2.12.1809: Kuninkaallisen armeijan laivastosta häipynyt kontra-amiraali Aschlingin komppanian n:o 64, Gust. Brunberg. Mies oli syntynyt Rauman kaupungissa, oli nyt 31-vuotias ja 5 sekä 9 tuumaa pitkä. Tuntomerkit: "fatt och stark till wäxten, med ljust trindlagt ansigte, blå ögon, ljusa hår ögonbryn sant wid afwikandet klädd i blå Klädeströja, med Knappar af samma slag och deröfwer en Skjorta af Bulldan, grå Wallmars-Byxor med Bulldans-Långbyxor utan uppå, hwita Ullstrumpor, Commissskor och swart Hatt"

Ja vihoviimeinen, reippasti sodan päättymisen jälkeen

28.11.1810: Kuninkaallisen armeijan laivaston eskaaaderista oli kadonnut 10 miestä, joista kuusi oli suomalaisia.

• Thomas Curlander, syntynyt Raisiossa, 32-vuotias, puhuu vain suomea, "liten till wäxten, med koppärrigt ansigte, ljusa hår och ögonbryn", karannut 10.9.1810. 
• Abraham Fagerlund, syntynyt Kemiössä, 30-vuotias "af medelmåttig wäxt, med koppärrigt ansigte, ljusa hår och ögonbryn", karannut 14.8.1810. 
• Jacob Broman, syntynyt Naantalissa, 30-vuotias, puhuu vain suomea, "med långlagt ansigte, swarta hår och ögonbryn, klädd wid afwikandet uti Bulldans-Långbyxor och Tröja", karannut 22.8.1810. 
• Fredr. Caijander, syntynyt Uudessakaupungissa, 51-vuotias, puhuu suomea ja ruotsia, "lång till wäxten, med bruna hår och ögonbryn", karannut 22.10.1810. 
• Michael Lundgren, syntynyt Vaasan kaupungissa, 48-vuotias, puhuu vain suomea, "liten till wäxten, med ljusa hår och ögonbryn, klädd i blå Sjömanströja och Buldansbyxor", karannut 23.10.1810. 
• Matts Flemmilla, syntynyt Turun läänin Pirkkalassa, 38-vuotias, puhuu suomea ja ruotsia, "liten till wäxten, klädd wid afwikandet uti Buldansbyxor och Tröja", karannut 15.8.1810.

Huittisten kirkkoherrasta Reinhold Hertzberg

Edvard Berghin mieleen tuli kirjoittaessaan juorukroniikkaansa En skvallerkrönika från Helsingfors 1855 (Människor och minnen. Personliga hågkomster och släkthistoriska skildringar VI ) muutama juttu Huittisten kirkkoherrasta Reinhold Hertzberg.

Ensinnäkin tämä oli toista virkaa hakiessaan ansioluettelossaan maininnut aikomuksensa perustaa rahvaalle koulun, jossa näistä kasvatettaisiin keisarin ja suuren isänmaan puolesta taistelevia oikeuden sotilaita. Lisäksi hän oli nähnyt tarpeelliseksi kertoa antaneensa pitäjän läpi kulkeneelle armeijan väelle keittoa ja voileipää.

Toiseksi. Huittisissa oli Suomen sodan aikana venäläisistä joukoista karannut sotilas, joka oli mennyt naimisiin paikallisen kanssa ja elättänyt itsensä käsityöllä. Kun tämä tuli Hertzbergin tietoon, hän vangitutti miehen ja lähetti tämän Turkuun. Venäläinen komendantti Derschau totesi, ettei voisi kuin seurata lakia ja määräyksiä, mutta arvioi Hertzbergin toiminnan kunniattomana sekä ihmiselle että papille.

Tarina sotilaasta levisi ehkä Robert Vilhelm Ekmanin ja Georg Theodor von Chiewitzin kautta. He viettivät kesän (1855?) Huittisten pappilassa. Mitä tekemistä taidemaalarilla ja arkkitehdilla siellä oli, ei verkkolähteistä selviä.

“Huittisten vanha pappila, Lautta-kaluste,”
DIGI - Yleisten kirjastojen digitoimaa aineistoa,

Ainakin miehet levittivät havaintoaan pappilan sisustuksesta. Förmaakissa oli punaisella kankaalla peitetty alttari. Sen ja rukousjakkaran edessä oli peili. Ekmanin kysyttyä tästä Hertzbergiltä, tämä kertoi käyttävänsä kokoonpanoa rukoillessaan keisarin ja tämän pyhän asian puolesta.

Satunnainen sitaatti huiveista

Niinkuin tunnetaan, suojaa maalaisnainen meillä kaikkialla päätään huivilla, joka peittäen korviakin jättää otsan paljaaksi ja on useimmiten liian ohut suojaamaan pään lakea kylmältä. Sentähden näkeekin maalaisnaisten pakkasessa matkoilla, pistävän päähänsä kaksi tahi kolmekin huivia, jotka solmitaan leuvan alle, ja kiedotaan siihen päälle vielä pari kolme isoa saalia, niin että vihdoin pää on ihan kuin höyryävässä kattilassa ja kaula kankeana kuin pölkky. Täten koti-oloissa takaraivo, otsa ja päälakikin talvella on ulkona kovin ohuessa suojassa, mutta matkoilla näitä osia liiaksikin kuumennetaan. 

Kirkkoon tullessa taas ei sovi istua tuollaisessa matkapuvussa. Saalit ja huivit jätetään rekeen tahi majataloon ja usein yksinkertainen "silkki" pistetään päähän. [...] 

Huivia ei lisäksi käytetä ainoastaan ulkona, vaan useimmiten sisällä huoneessakin, tavallisesti tietysti tottumuksesta, mutta usein siitäkin syystä, että korvia muka palelee, jos jättää ne peitotta, mikä ei olekaan kumma, kun niitä kesähelteessäkin peitetään. Ja lapset, kun aina näkevät vanhempansa sekä ulkona että sisällä huivi päässä, omistavat tietysti tuon tavan pysyväiseksi perinnökseen, ja siten kiintyy huivi naisten päähän lapsuudesta saakka niin, ettei tahdo irtautua siitä yölläkään.

Karl Loveson: Vähän terveydenhoito-oppia illan kuluksi.
Suomen terveydenhoito-lehti no 6/1898

Marraskuuta

15.11.

• Tämän iltaisen yleisöluennon pitäjän olin viimeksi nähnyt Haikossa kylpytakissa. Tuli jatkuvasti mieleen. [Tilaisuudesta ei ole blogitekstiä.]

16.11.

• Kaponieeri: Aikajana 1800-luvulta

19.11.

• Näköjään montaa on harmittanut, kun sata tuhatta (vai kaksi) teki jotain harmitonta huvikseen ja sitten siitä kerrottiin tv-uutisissa. Sillä eihän tänne tultu hauskaa pitämään. #Suomi100 [Länsimetro

20.11.

• Ulkomaalainen puhuu suomalaisesta! Curator's introduction | Lake Keitele: A Vision of Finland | National Gallery

21.11.

• Julkinen esiintyminen, kun ei ole viikkoihin puhunut juuri kenenkään kanssa. Ans kattoo. Onneksi Suomessa eli tuskin tulee palautetta muuten kuin selän takana.

Kiitos @K_KM_K herättelystä. Aina pitäisi olla myös käyttäjän puheenvuoro sisäänlämpiävissä seminaareissa #kuvaarkistopäivät @valokuva_museo @Museovirasto pic.twitter.com/zKJChT8iUY

— Mari Jalava (@Ruokola) November 21, 2017

22.11.

• Aina jotain. Raija Oraselta on pudonnut Marko Hakasen väitöskirjan nimestä alkupuoli ja vaihtunut kirjoittaja Onnelaksi.

24.11.

• Kuvassa mukana.

Kansallisaarteita: Suomen keskiajan lähteiden uusi tietokantaversio nyt avattu ❤ julkistamisseminaari menossa ❤❤❤ pic.twitter.com/X0mIG0ahHo

— Anu Lahtinen (@anulah) November 24, 2017

25.11.

• Kirosanat raikaa, kun yritän avata vanhentuneita kirjanmerkkejä. Onko kukaan kertonut @Museovirasto lle PYSYVISTÄ tunnisteista? Tai verkkosivujen nimeämisestä?!

• Vanhentuneet osoitteet kun "avautuvat" tähän "tiedotteeseen". [Sain vanhan osoitteet konvertoitua pienellä mietinnällä ja askartelulla. Mutta saman olisi voinut uudelleenohjaussivu tehdä automaattisesti!]

27.11.

• Nyt on [Jason Lavery: Reforming Finland. The Diocese of Turku in the Age of Gustav Vasa 1523-1560] tutkittua tietoa reformaatiosta Suomessa. En kyllä taida tuohon hintaan ostaa.

Huutokauppoja Tukholmassa

Sanomalehtien ihanuuteen lähteenä kuuluu se, että ne kertovat siitä, miten asioita oikeasti tehtiin. Mutta voivat samalla herättää lisää kysymyksiä. Kun "Bancohusetissa" Tukholmassa huutokaupattiin suomalaisia tiloja, kuka niitä oli ostamassa? Lähtikö joku Suomesta tätä varten pääkaupunkiin? Oliko siellä asiamiehiä, jotka ottivat toimeksiantoja kirjeitse? Asiamiehiä, jotka ostivat tilat ja myivät ne eteenpäin?

Kysymyksiä herättivät sanomalehdessä Posttidningar ainakin 19.8.1771 ja 24.10.1771 julkaistu ilmoitus 30.10. pidettävästä huutokaupasta. Myytävänä olivat pankille panttina jääneet tilat Uudeltakirkolta (Kalanti). Männäisten masuuni, sahamylly, lukuisia tiloja. Kyseessä taitaa olla yksittäisen säätyläisen talousongelma. Wikipedia-sivua vilaisten mahdollisesti ruukin perustajan Anders Backmanssonin (aat. Nordencrantz).

Tammelan Jokioinen on vastaavissa ilmoituksissa  sanomalehdessä Posttidningar 14.3.1771 ja 25.3.1771 sekä uudelleen 28.1.1773 ja 15.3.1773. Leike viimeksi mainitusta.

Kolmantena esimerkkinä säterirustholli Asikkalasta. Ilmoitus sanomalehdessä Posttidningar 24.9.1789.

Kyseessä ovat siis olleet säätyläisten omaisuuden pakkohuutokaupat. Näistä ovat olleet kiinnostuneita varmaan muutkin kuin mahdolliset ostajat. "Kukas sen Jyrängön omistaakaan? Ai, ai, hänenhän tulevaisuus näytti pari vuotta sitten niin lupaavalta. Meni naimisiin sen tädin kummiltytön kanssa, minkäs niminen hän nyt taas olikaan..."

Sisarukset pitkin Eurooppaa

Tämä ilmoitus Posttidningarissa 11.3.1816 sivuaa Suomea vain vähän, mutta kertoo taas yhdestä sisarussarjasta, jonka tiet ovat eronneet ja viestintä katkennut.

Åmålissa asunut Anna Brita Tegelman kuulutti vanhemmilta saadun perinnön takiaveljiään. Näistä Petter oli 8 tai 9 yhdeksän vuotta aiemmin ollut korpraali Tukholman (kaupungin?) kaartissa. Yhtä vanha tieto oli veljestä Eric Jacob, joka oli tuolloin ollut kaivertaja Pariisissa!

Kolmanteen veljeen Anna Brita oli pitänyt yhteyttä kirjeitse muutaman vuoden ajan, mutta ei ollut kuullut tästä nyt viiteen vuoteen. Lars Gustaf oli viimeisen kirjeensä lähettäessään Vaasassa kirjansitojan kisällinä. Juuri Suomen sodan jälkeen vai sen aikana?

Rippikirjasta 1807-1813 Lars Gustafia ei löydy kirjansitoja Hedmanin sivulta. 51-vuotiaan Anna Brita Tegelmanin kuolemasta kertoi Post- och Inrikes tidningar 12.3.1830.

Kirkkoherran hyvyys

Yllä Rymättylän kirkko Armas Lindgrenin piirtämänä lehdestä Ateneum 9-11/1901. Rymättylän kirkkoherra Erik Wallenius kuoli 29.2. 1772. Sanomalehdessä Dagligt Allehanda julkaistiin 29.8.1772 teksti hänen elämästään. Mahdollisesti se on ollut osa lesken ylimääräisen armovuoden hakemusta, johon lopussa viitataan.

Kirkkoherraa kehuttiin siitä, että hän oli huolehtinut äidistään ja sisarestaan - tätä ei siis nähty itsestäänselvyytenä?

Oaktad den ringa lön han hade wid Regementet, och den fattigdom som honom tryckte, tog han icke destomindre år 1742 så wäl sin blinda och fattiga Moder, Änke-Probstinnan Wallenia född Loschöld, som och sin ena Syster Sal. Kyrkoherden Burmans Änka til sig, födde, klädde och skötte dem; den förstnämde i 22 år till des hon dog, och den sistnämnde icke allena til sin döde-dag, som war den 29 Febr. innewarande år, utan för at icke efter sin död låta hänne i elände förgås, har han gjordt hänne til lika Arftagerska med sin efterlämnade kära Maka, i den lilla qwarlåtenskap som efter honom fants, icke stigande til mer än 3020 Daler K:mt. [...] tog sin andra Syster Capellan Petrelii Änka til sig som njöt hans understöd i några år

Walleniuksen isä kuoli vuonna 1735 ja sisaren aviomies jo 1732. Kuka heitä "ruokki, puki ja hoiti" ennen kuin Wallenius otti vastuun vuonna 1742? Toisen sisaren ensimmäinen aviomies kuoli 1731 ja hän meni uudelleen naimisiin vasta 1739.

No, kirkkoherran hyvyys ulottui toki perheen ulkopuolellekin. Tekstin mukaan hän oli isän ja holhoojan asemassa pitäjän köyhille ja isättömille lapsille.

han har warit Fader och Förmyndare för en del af Socknens fattiga och faderslösa barn, tagit dem till sig, upfostradt, födt och klädt dem m. m., som wore widlyftigt at anföra.