Niinkuin tunnetaan, suojaa maalaisnainen meillä kaikkialla päätään huivilla, joka peittäen korviakin jättää otsan paljaaksi ja on useimmiten liian ohut suojaamaan pään lakea kylmältä. Sentähden näkeekin maalaisnaisten pakkasessa matkoilla, pistävän päähänsä kaksi tahi kolmekin huivia, jotka solmitaan leuvan alle, ja kiedotaan siihen päälle vielä pari kolme isoa saalia, niin että vihdoin pää on ihan kuin höyryävässä kattilassa ja kaula kankeana kuin pölkky. Täten koti-oloissa takaraivo, otsa ja päälakikin talvella on ulkona kovin ohuessa suojassa, mutta matkoilla näitä osia liiaksikin kuumennetaan.
Kirkkoon tullessa taas ei sovi istua tuollaisessa matkapuvussa. Saalit ja huivit jätetään rekeen tahi majataloon ja usein yksinkertainen "silkki" pistetään päähän. [...]
Huivia ei lisäksi käytetä ainoastaan ulkona, vaan useimmiten sisällä huoneessakin, tavallisesti tietysti tottumuksesta, mutta usein siitäkin syystä, että korvia muka palelee, jos jättää ne peitotta, mikä ei olekaan kumma, kun niitä kesähelteessäkin peitetään. Ja lapset, kun aina näkevät vanhempansa sekä ulkona että sisällä huivi päässä, omistavat tietysti tuon tavan pysyväiseksi perinnökseen, ja siten kiintyy huivi naisten päähän lapsuudesta saakka niin, ettei tahdo irtautua siitä yölläkään.
Karl Loveson: Vähän terveydenhoito-oppia illan kuluksi.
Suomen terveydenhoito-lehti no 6/1898
Suomen terveydenhoito-lehti no 6/1898
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti