Kadonnut: tie

Päätin tehdä historian popularisointi -kurssin harjoitustyöksi kävelyoppaan 1680-luvun Helsinkiin taka-ajatuksena Petter Sund -projektin tekohengitys. En tiedä mitä popularisoinnista tulee, mutta kokemus on ollut opettavainen heti alusta pitäen. Sillä kävelylle piti löytää alkupiste ja sitä varten piti katsoa vanhoja karttoja.

Ensimmäiseksi ihmettelin Hämeentien kulkua, joka koukkasi kauas Vantaanjoesta. Julkaisu Tien päällä. Uudenmaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaat tiet ja reitit (pdf) toteaa, että tietä on tutkittu vähän.

Mutta ehkä minun ei tarvitse huolehtia Hämeentien linjauksesta Vanhaankaupunkiin Kirkonkylältä, jossa se kohtaa Suuren rantatien. Arabianrannan verkkosivuilla nimittäin kerrotaan, että

Suuren rantatien keskiaikainen linjaus Turusta Viipuriin kulki Helsingin pitäjän kirkon kautta noin seitsemän kilometriä kaupungin pohjoispuolella. Helsingin perustamisen jälkeen rakennettiin kaupungin kautta sen eteläinen linjaus. Tie erkani vanhasta tiestä Espoon Bembölestä ja kulki Huopalahden kautta Helsingin niemen poikki nykyisten Hakamäentien ja Koskelantien kohdalla Vanhankaupunkiin. Tie tuli luoteesta kaupunkiin kirkon ja hospitaalin välistä. Päätorin kautta kierrettyään tai Kellomäen ylitettyään se jatkui kuninkaankartanonsaaren ja Viikin kautta Vantaan Hakkilaan, jossa se yhtyi vanhaan linjaukseen.

Eli sopii aloittaa Vanhastakaupungista? Ryntäsin kirjastoon selaamaan Tapio Salmisen Suurta rantatietä, mutta tästä oikaisusta en löytänyt mainintaa. Helsingin historiallisessa atlaksessa (pdf ruotsiksi) on sivulla 48 vuosiin 1646-1648 ajoitettu kartta, jossa eteläinen tie on selvänä ja vahvana viivana. Samoin kuin kartan luonnokselta/kopiolta näyttävässä versiossa Septentrio Geographisch Delineation Öffwer Näst Omliggiande Byar med Helsingfors stadh. (Helsinki Ic* 53/- -).

Atlaksen aukeamalla 16-17 on hattujen sodan aikainen teihin erityisesti huomiota kiinnittänyt kartta, jossa Espoosta tulevalta (myöhemmin Mannerheimintieksi muuttuvalta) maantieltä lähtee Pikku-Huopalahdessa edellistä karttaa vastaava tie kohti Koskelaan, jonne tulee myös Kirkonkylästä Vantaanjokea seuraava reitti. Sekä se Malmin kautta koukkaava Hämeentie.

Kirjahyllyni Suomen kartasto 1799 ja Kuninkaan tiekartasto Suomesta 1790 eivät tunne kuin päätiet: Helsinkiin tulevan Hämeentien, Espoon tien ja Rantatien pitäjän kirkon kohdalla. Venäläisessä 1800-luvun topografikartassa Uudenmaan lääniä, Helsingin kihlakuntaa. 123,824 km2. [Vantaa (Helsingin maalaiskunta)] (VII 30) ei myöskään ole mitään tietä Koskelaan suoraan lännestä. Vanhakaupunki on menettänyt merkityksensä eikä oikaisutielle ole enää tarvetta. Olettaen, että se joskus oli todellisuutta.

Sigridin lautapelejä

Satakunnan museo on tullut Finnaan julkaisemalla kuvia Jusélius-kokoelman esineistä.

Kokoelma sisältää porilaisen suurliikemiehen, Fritz Arthur Juséliuksen (1855-1930) kodin esineistöä 1800-1900-luvun vaihteesta. Sigrid Juséliuksen Säätiön lahjoittamaan kokoelmaan kuuluu esimerkiksi suuri määrä Juséliuksen tyttären, Sigridin (1887-1898) leikkikaluja.

Hienoa, että leikkikaluilla on konteksti. Hienoa, että Sigridiä voidaan nyt muistaa muutenkin kuin Gallén-Kallelan freskojen keskellä lepäävänä. Mutta silti surullista.

Sigridin lautapeleistä suurin osa näyttää liittyvän maantietoon. Joku tutkimus aikanaan kertonee oliko tämä suoraa seurausta tarjonnasta.

Nimeämätön valokuvaaja, Satakunnan museo. CC BY 4.0

Jules Verne on tuskin saanut korvauksia pelin Jorden rundt på 80 minuter. Maapallon ympäri 80:ssä minuutissa nimestä. Peli oli Suomessa myynnissä viimeistään jouluksi 1876. Vernen kirja oli ilmestynyt ruotsiksi muutama vuosi aiemmin.

Nimeämätön valokuvaaja, Satakunnan museo. CC BY 4.0

Pelin Europa rundt med Kung Oscar valmistuksen Satakunnan museo on ajoittanut vuosiin 1890-1898. Ruotsalaiseen museokokoelmaan talletettu kappale on kuvassa näkyvien vuosilukujen perusteella painettu aikaisintaan 1896. Myöhempi painos? Sanomalehti-ilmoitusten perusteella peli oli Suomessa myynnissä 1897 joululahjaksi.

Kringla CC BY-NC-ND 2.5 SE

Kuninkaan matka alkoi ja päättyi Tukholmaan, johon sai otetta pelissä Stockholms Brandkår, joka oli Suomessa myynnissä ainakin jouluksi 1889, sekä

Nimeämätön valokuvaaja, Satakunnan museo. CC BY 4.0

Nimeämätön valokuvaaja, Satakunnan museo. CC BY 4.0

pelissä Utställningsspelet 1897. Jälkimmäiseen on Satakunnan museon kuvauksen mukaan "kuvattu osa Tukholmaa". Hieman tarkemmin sanottuna siihen on kuvattu vuoden 1897 näyttely Djurgårdenissa. Eli valmistusvuodet olisivat tarkennettavissa ilmaisusta "1890-1898".

Nimeämätön valokuvaaja, Satakunnan museo. CC BY 4.0

Pelistä Matkustus Suomessa. En resa i Finland on tiedossa valmistusvuosi 1895, minkä vahvistaa mahdolliseksi tekstimainos Uudessa Suomettaressa 19.12.1895. Onko kuvilla yhteys Topeliuksen kirjaan Matkustus Suomessa? Kuva pelilaudasta on niin pieni, ettei voi olla varma. Jos on, kyseessä olisi aika mielenkiintoinen kirjamarkkinointijippo.

Nimeämätön valokuvaaja, Satakunnan museo. CC BY 4.0

Jos ei jaksanut kiertää koko Suomea, niin pelissä Janne Skutnäbbs resa och äventyr i finska skärgården å kuttern Lunkentus riitti reissaaminen Ahvenanmaalta Viipuriin. Tämä peli on museon tiedon mukaan valmistettu vuonna 1891 ja sanomalehti-ilmoitusten mukaan tarjolla saman vuoden joululahjaksi. Päähenkilön ja aluksen nimi ovat niin erityiset, että luulisi niiden liityvän johonkin? Lunkentus näyttää olleen aluksen nimi ainakin Topeliuksen sadussa, mutta sen päähenkilö on Walter.

Nimeämätön valokuvaaja, Satakunnan museo. CC BY 4.0

Edellisen kanssa samoissa joulun 1891 ilmoituksissa mainitaan Omnibus-peli, jossa liikutaan Helsingissä. Satakunnan museolla ei ole tälle ajoitusta. Kari Hintsalan blogitekstin mukaan peli ilmeistyi jo vuonna 1890 ja sama vuosi on Helsingin kaupunginmuseon kuvaamalla pelillä. Kaupunginmuseossa tiedetään pelistä enemmänkin, sillä siitä on julkaistu kopio ja Marja Pehkosen artikkeli Narinkka 1980:ssa. Mutta julkaisuviite ei kuulu kokoelmatietokantaan?

Tai niihin kenttiin, jotka on katsottu sopiviksi Finnaan. Silmämääräisesti arvioiden ne ovat hakemiseen liittyviä, mutta suuren yleisön jäsenillä ei ole mahdollisuutta päästä tästä portaalista lähdejärjestelmään lisätiedon saamiseksi. Nimenomaan tämä tieto on katsottu meille sopiviksi.

Opettavaista realismia Sigrid saattoi paeta pelissä Tärnings-spel (eli noppapeli), jonka kappale Turun museokeskuksen kokoelmissa on heikommassa kunnossa ja täysin ajoittamaton, Turun museokeskuksella on pelilaudasta myös käsinpiirretty versio "Kärmepeli, tehty 1884". Ilmeisesti linkitys painettuun versioon ei toisi merkittävää lisätietoa kumpaankaan esineeseen. Tai sekin on Finnan ulottumattomissa.

Nimeämätön valokuvaaja, Satakunnan museo. CC BY 4.0

Ruotsalaisen museonkaan lähikuvasta ei saa selville, onko pelissä joku juoni tai teksteillä teema. Tässä käytön ajoitus 1850-luvulta. Toisen vastaavan yhteydessä on vain lahjoitusajankohta.

Kringla. CC BY-NC-ND 2.5 SE

Nimeämätön valokuvaaja, Satakunnan museo. CC BY 4.0

Realismi lienee puuttunut myös pelistä Lycksökaren.

Nimeämätön valokuvaaja, Satakunnan museo. CC BY 4.0

De hoppande grodorna näyttää luonnontieteelliseltä, mutta tuskin on kovin opettavainen. Kauniit värit. Peli oli myynnissä ainakin jouluksi 1895.

Syyt nuijasotaan (runomuodossa)

Alla kesäopiskelulleni ajankohtaista historian popularisointia Weitikassa 7/1872? Eipä oikeastaan vaan osa ajan kielipoliittista taistelua, jossa historialla oli (tietenkin) roolinsa. Onkohan tästä jotain tutkimusta? 

Historian ja politiikan yhteyksistä esityksiä parin viikon takaisesta seminaarista nyt nähtävillä YouTube-kanavalla Historians without Borders. (Kuva yllä tietenkin Akseli Gallén-Kallelan freskosta, Ateneum 3/1900.)

Nuina aikoina entysinä,
Vanhempina vuosinamme,
Päivinämme parempina
Ajoi Suomi asiansa,
Teki itse tehtävänsä;
Omin neuvoinsa osasi
Tehtävänsä tehdä tyyni.
Viel' ei ollut vieras valta
Sekä mahti muulta maalta
Suomalaiseen sattununna,
Kansahamme kajonunna,
Vaan kun kului kuuta monta,
Viikko aikoa vierähti,
Tul' tuo ruma ruotsalainen
Meidän maalle muukalainen,
Joka suurella sodalla
Valloitti väkivihalla
Meidän Suomemme suloisen,
Maamme mesi arvoisen.
Opin se luotti uutta laija,
Laittipa oman lakinsakin.
Virkamiehet vielä viskoi,
Meren yli meille laittoi,
Jotk'oil kansa kyllä kurja,
Vieras varsin vihattava,
Peijakkaana pelättävä.
Nää puhuikin pulskasti,
Röyhkyästi röykytteli,
Ruotsin kieltä ruokotonta
Sijan saksan sokerrosta.
Mist' oil asia alkua,
Miks' teko mikin tehtävä,
Sit' ei he puhtaaksi puhunut,
Eikä selväks selittänyt
Nämä ruojat Ruotsinnmaalta,
Herramme heittiö-sukuiset.
Ruoska näille ruuan laittoi,
Seiväs selvitti asiat
(Näet) Paalakka pahemmat kohdat,
Piiskan nauha pikkuisemmat,
Veron otto heill'ol virka
Sekä lajin seuruhutos.
Mut ei he tehnyt tätä tarkoin
Pohjin myöten perustusten,
Tämän ajan asetusten,
Verot he laittoi laarihinsa,
Kupar' loudut kukkaroonsa;
Asettivat asetukset,
Kaikki lajit laittelivat
Hyötyläillensä hyväksi
Apuriksi aatteillensa. 

Tästä kansa kuninkaassa
Valittivat valtijaassa,
Jott'ois vääryys vähentynyt,
Pahat kohdat parannunna.
Vaan herrat tuohon keinon keksi
Asiansa aprikoitsi:
Vääräks vääns' he asiamme,
Sekä väänsi että käänsi
Aina syyksi meikäläisen,
Surmaksi sen Suomalaisen.
Mistäs otti meikäläinen
Apua nyt tarttevainen
Mistä puolen pitämystä,
Mistä turvaa, tukinetta?
Eipä muuta mahtanunna,
Kun vihastua varsin kovin
Sekä kostoa kovasti
Herrojamme heitiöitä;
Nuijapuulla nutikoija
Antaa aika läsähyksen,
Joka kostosta kestäisi,
Oisi palkka pahuudesta.

Huomioita suomalaisuudesta "ennen Suomea"

Georg Ståhlbergin kirja An history of the late revolution in Sweden, Which happened on the 19th of August, 1772. Containing, in three parts, the abuses, and the banishment of liberty, in that kingdom. Written by a gentleman who was a Swede on yksi niistä aikalaisteksteistä, jonka haluaisin ojentaa niille, jotka ovat uskossa "suomalaiset kokivat olevansa ruotsalaisia, ei ollut erillistä Suomea". Ståhlbergin näkökulman suomalaisuus erottuu siinä määrin selvästi. Suomalaisista kirjoittaessaan hän kehuu heidän säästäväisyyttään, yksinkertaista elämäänsä ja pyrkimystään rehellisyyteen.

Jatkaen, että leuhkat ja laiskat ruotsalaiset ovat aina syyttäneet suomalaisia jääräpäisyydestä, johon nämä ovat korkeintaan syyllistyneet puolustaessaan rehellisyyttä.

Ei ole kansaa, joka olisi suomalaisia uskollisempi valtakunnalle ja kuninkaalle. Juuri siksi Kustaa II Adolf kriittisimmillä hetkillä 30-vuotisen sodan tantereella pelotteli joukkojaan uhkaamalla määrätä suomalaiset kimppuunsa. Kirjoittaa Ståhlberg.

Kevyesti kontrafaktuaalista

Entä jos Ruotsiin ei olisi koskaan muodostettu sotilasrälssiä ja sittemmin aatelissäätyä? Jos Tanska ei olisi menettänyt Skoonea Ruotsille 1658? Tai jos Suomi olisi pysynyt Ruotsin osana?

Näihin mielenkiintoisiin kysymyksiin lupasi vastata Ruotsin televisiossa muutama viikko sitten alkanut ohjelma Tänk om, joka näkyy Suomessakin SVT Playssä (vielä kuukauden verran). Valitettavasti vastaukset olivat enimmäkseen lapsellisia ja pääosa sisällöstä melko tavanomaista historian kuvausta.

Ensimmäisessä jaksossa aatelin olemattomuuden merkittävimpänä seurauksena jankutettiin sitä, että Ruotsista ei olisi tullut punaisten tupien maata. Sillä nämähän jäljittelevät tiilirakennuksia ja jos ei olisi ollut aatelia ei kukaan (!?) olisi rakentanut kuninkaallista palatsia mallinaan pitäen tiilestä. Sillä eihän Hansa-kaupungeissakaan porvarit tiilestä mitään rakentaneet... Porvarien valtaa ohjelma ei kuitenkaan nähnyt todennäköisenä vaan varsinaisen kontrafaktuaalisuuden hetkenä visioi, että vallan olisi ottanut papisto.

Dagens Nyheterissä Johan Croneman kommentoi kriittisesti:

Lindström bekymrar sig inte ett dugg över adelns ekonomiska privilegier, dess enorma samlade rikedomar, deras ofantliga jordegendomar - utsugna bönder och arrendatorer genom århundradena, feodalt utsugeri, ”modernt” slaveri – hur adeln och deras 2,25 promille av befolkningen långt in i våra dagar behåller kontrollen över mer än 750 000 hektar mark.

Niin, kun oli kivempaa kertoa aatelin tuomista kansainvälisistä vaikutteista.

Pixabay

Toisessa jaksossa käytettiin valtaosa jaksosta listaamalla skoonelaisia julkkiksia, jotka eivät olisi nyt ruotsalaisia, jos Skoone olisi edelleen Tanskan. Puolihuolimattomasti loppupuolella kylläkin todettiin, että ilman Skoonea Ruotsi olisi ollut niin heikko, että Venäjä olisi valloittanut sen (mukaan lukien Suomen) suit-sait-sukkelaan. Tästä olisi ollut mielenkiintoista kuulla lisää.

Näiden jälkeen odotukseni viimeistä, Suomea käsittelevää jaksoa kohtaan eivät olleet kovin korkealla.

Mielenkiintoista oli visio kaksikielisestä Ruotsista, kun useissa kontrafaktuaalisissa esityksissä on ajateltu suomen kielen häviävän 1900-luvulle mennessä. Jossitteluna esitettiin, että Suomesta muutto länsiosiin olisi alkanut aiemmin kuin 1960-luvulla eli suomen kieli nykyistä merkityksellisempi muuttoalueilla. Mutta aivan lopussa päädyttiin skenaarioon, jossa suomen kieli katosi iirin tapaan. Mistä olisi voinut syntyä väkivaltaisuutta...

Rajat olivat useimmiten esillä väärältä ajalta. Näin alkoi ohjelman mukaan Suomen sota.

Venäjän uhkaa ei sentään unohdettu. Mutta kun Pietarilla olisi ollut valmiiksi isompi suoja-alue...

Toukokuusta kesäkuuhun

24.5.

• Kyläkirjojen bibliografiakin olisi kunnianhimoinen hanke. [Reaktiona YLEn uutiseen Suomalaisten kylien historiat ja kertomukset aiotaan koota samoille hyllyille]

26.5.

• Jos URN ei ole sopiva viitteeseen, niin mihin sitä sitten tarvitaan?

• Pikainen @museokortti käynti @KiasmaMuseum. Choi Jeong Hwan installaatioista tuli hymy huulille, kuten kuvien perusteella odotinkin.
• Sarjaliput olivat vanhentumassa, joten katsoin tänä iltana kaksi historiaan sijoitettua elokuvaa peräkkäin.
• Suffragette. Kulunut aihe. Päähenkilön tarina ei antanut tarpeeksi uutta eikä kantanut läpi elokuvan.
• Under sandet (Land of mine). Tuore aihe, ikivanhat teemat. Erittäin hieno elokuva. [Sen kävi katsomassa myös Kirsti Ellilä]

27.5.

• Viimevuotinen kirjani Hohenthalit painomusteessa 1762-1904 ostettu @HelMet_kirjasto kokoelmaan. Kiva ylläri!
• Kakkostiellä opittua. Url www.1917.fi kuuluu yksityiselle kuljetusliikkeelle.
• Keräsin FB-kansioksi kuvat, joilla Suomi esiteltiin amerikkalaisille 1891.
• Visiossa 1981 (Personhistorisk Tidskrift) tietokoneen hyöty sukututkimuksessa oli yhteys tietokantaan.

30.5.

• Kirjasto 10:ssä yksi työntekijä muistaa varausaliakseni. Borderline creepy.
Toisinaan tietokirjan tason arviointi käy erittäin nopeasti. Varsinkin kun esi-isäni tiedot Fakta-tietosanakirjasta.

31.5.

• Verkossa @MsJenful väitöskirja "Suojellut muistot : Arkeologisen perinnön hallinnan kieli, käsitteet ja ideologia"
• Tänään alkavalla kesäyo:n kurssilla käsitellään 18 hissakirjaa, joista olen aiemmin lukenut vain yhden. Avartanee.

1.6.

• Helsinki-päivän draamakierroksille "pääsee myös ilman lippua, jos tilaa on." Heh-heh-heh. Herätyskellolle tarvetta lippujen jakopäivänä.
• Kuva+teksti-setti tehty niin kutsuvalla tavalla @DesignmuseoFI , että luin useamman ennenkuin tajusin mistä kyse. [Minkä jälkeen lakkasin lukemasta.]

• Yhteinen ja yleinen äänioikeus oli ennen oikeus, jonka saattoi menettää. [Päivän naisten äänioikeutta hehkuttavasta uutisoinnista olisi voinut kirjoittaa enemmänkin.]

3.6.

• The Art History of the Selfie | The Art Assignment | PBS Digital Studios
• Eikös Teemu Keskisarja ole moneen kertaan sanonut ettei apurahoja hae? Lasten historiaan saanut. [Tarkemmin sanottuna "Suomen ihmisten historia lapsille"]
• Matti Kuusen muistelmien #Helsinki, jossa autot olivat vihkoon listattavissa

4.6.

• VR - asiakaspalvelukulttuuria kautta aikojen. Weitikka 15/1871.[Tuomas Tuutertuinen (Matkustaja Suomen valtion rautatiellä:) Minun Väskyni, kalossini, piippuni! Hoi, hoi! Seisahtakaa, seisahtakaa!
  Riihimäellä tapahtuu usein, ettei konduktöri ilmottaa matkustajille ruotsinkielelläkään, vielä vähemmin suomenkielelläkin, että niiden matykusatajain, jotka eivät aio lähteä Pietariin, pitää vaunuista astuessaan ottaa mukaansa kapineensa, eikä ole vaunuissa missään luettavana ilmoitus, joka matkustajille siitä antaisi tiedon.]

• Vuonna 1845 suositeltiin Helsingistä päivämatkaa Vantaalle.

• "Den som lyckan gynnar, får den rike Bruden" eli käänteinen Musta-maija? Stylet pelikortit @kaupunginmuseo 

Helsingin kaupunginmuseo CC BY 4.0

Kustaa IV Adolf Turussa 11.-14.6.1802

Kirjoitin blogikirjoitussarjan jälkeen kirjan Kuningasparin kesämatka Suomeen 1802, jossa enemmän tietoa tästäkin osasta matkaa.
Posttidningar näyttää jättäneen julkaisematta tiedon kuninkaan ja seurueensa saapumisesta Turkuun, vaikka oletettavasti sellainen Tukholman lehtiin lähetettiin. Sanomalehdessä Åbo Tidning vieraiden saapuminen oli tietenkin etusivun ykkösjuttu seuraavana päivänä.

Taas 128 kunnialaukausta (kuten Tukholmasta lähtiessä). Sekä linnasta että kaupungista. Kaupunkilaisten kokoontuminen kesäisenä iltapäivänä Aurajoen rannoille ja talojen ikkunoihin kuullostaa uskottavalta. 

Postidningarin 19.6. julkaistu raportointi summaa seuraavat 3 päivää lyhyemmin kuin Åbo Tidning, joka 19.6.1802 pursusi enemmän korusanoja kuin varsinaista tietoa.

Kaupungin lähetystö kävi kesäkuun 12. päivän aamupäivällä tervehtimässä kuningasta ja iltapäivällä kuningatarta. Kuninkaan luona iltapäivällä esittäytyi Suomen Talousseura johtajansa Hallenborgin johdolla. Sekä kuningas että kuningatar (oletettavasti yhdessä) vierailivat päivän aikana hovioikeudessa.

Seuraava päivä oli ensimmäinen helluntaipäivä, joten se alkoi Tuomiokirkossa jumalanpalveluksella, johon kuningas ja kuningatar osallistuivat. Kuningas katsasti  raatihuoneen ja sitten varsinaisen kaupungin ulkopuolella linnan ja telakan. Taas ammuttiin mennen tullen 128 laukausta. Kaupunkilaiset olisivat ampuneet 128 laukausta myös raatihuoneella, mutta kuningas kielsi vedoten hevosten säikähtämiseen (ÅT 26.6.1802).

Toisena helluntaipäivänä, 14.6.1802, kuninkaallisille pidettiin yksityinen jumalanpalvelus. Sanomia Turusta julkaisi 15.6.1902 Åbo Tidningar (23.06., 21.7., 4.8.1802) lähteenään seuraavan esityksen päivän pääohjelmasta eli promootiosta, jossa

vihittiin lääketieteen tohtoreiksi 15 lisensiaattia, niistä 6 läsnä- ja 9 poissaolevana. Vihkimys toimitettiin tavanmukaisella juhlallisuudella tuomiokirkossa mainitun päivän iltapuolella ja, kuten sanottu, kunink. majesteettien läsnä ollessa. Promoottorina oli käytännöllisen lääketieteen professori Gabriel Erik Haartman, joka tilaisuudessa piti ruotsinkielisen puheen. 

Tohtorikysymyksen teki lääketieteen apulainen Johan Fredrik Wallenius ja vastasi siihen ensimäisellä kunniasijalla vihitty tohtori Jakob Edgren. Päättäjäistoimituksen piti vihittyjen joukosta Porin rykmentin haavuri, tohtori Jakob Lindebäck lukien siinä m. m. kuninkaallisten majesteettien kunniaksi sepittämänsä runon. Loistelevin sanoin kiitetään siinä majesteettien ansioita, kuningasta ylistetään jalona rauhan ruhtinaana: 

"Se hafwets lugna Majestät,
hur mera wörnadswärdt är det,
än stormens raseri kring likbetrödda stränder" 

[Miten onkaan meren rauhallinen majesteetti paljoa enemmän ihailua ansaitseva kuin raivoava myrsky rannoilla uhriensa keskellä!] 

Mutta jos Ruotsin kruunua uhataan, on hän Kustaa Adolf, suuren edeltäjänsä tavoin kansastaan saava "herätetyksi Torstensoneja", voimallisia kostajia ja puoltajia.

Poissaolevana promovoitu Benjamin Holmudd oli kuollut Oulussa kolme päivää aikaisemmin eli 11.6.1802 (ÅT 3.7.1802).