"Myös yliopiston jäsen"

Ludvig Leonard Laurénin muistelma Minnen från skolan och universitet keskittyy nimensä mukaisesti koulumuistoihin Vaasasta 1830-luvulla ja ylioppilaselämään 1840-luvun Helsingissä. Jälkimmäisiin kuuluvassa tekstissä hän mainitsee Ulrika Allénin. Tämä naimaton kahvilanpitäjä - "Kaffemaja" eli Kahvi-Maija-  oli seurannut yliopistoa Turusta Helsinkiin. Laurénin mukaan hän oli joksikin aikaa pystyttänyt kyltin "Universitetskaffehus", mutta ylivalta oli vaatinut sen poiston (s. 177).

Kiitettävästi Laurén on toimittanut tekstikokoelmansa lisäten loppuun selityksiä ja Ulrika Allénin kohdalla tekstiä on täällä enemmän kuin varsinaisessa kertomuksessa (s. 351). Siinä on kuitenkin vain yksi mielenkiintoinen tieto. Että Zakarias Topelius oli kirjoittanut Allénille muistokirjoituksen - "en varm och ypperlig nekrolog, i sitt slag ett mästerstycke".

Julkaistiinko tämä jossain? Hakuni eivät sitä tavoittaneet, mutta en kaikkia Topeliuksen teksteistä tehtyjä Helsinki-kirjoja käynyt läpi. Vuonna 1986 julkaistu Muistiinpanoja vanhasta Helsingistä kertoo, viitaten Lauréniin ja Yrjö Soinin ravintolahistoriaan, että Allén "oli aloittanut keittäjänä Turun paremmissa perheissä". Lisäksi "Poliisilaitoksen 1847 kaupungin ravintoloista laatimassa luettelossa oli Ulrika Allén yhä mukana. Hänen kahvilansa oli tuolloin teurastaja Janssonin talossa Vuorikatu 7:ssä."

Ulrika Allén kuoli 63-vuotiaana ja haudattiin Helsingissä 25.2.1851. Ajoituksellakin sanomalehtihaut 'Allén' ja 'Ulrika' epäonnistuvat, mutta 'kaffe~' tarttuu Helsingfors Tidningarissa 5.3.1851 julkaistuun tekstiin "Också en medlem af universitetet", jonka täytyy olla Laurénin tarkoittama muistokirjoitus. Sen kauniista sanoista selviää, että Allén oli todennäköisesti suomenkielinen ja pyöritti kahvilaansa aamukuudesta iltakymmeneen.

Helsingin rippikirjojen mukaan Ulrica Allén oli syntynyt Ulvilassa 21.6.1787. Se, että tietoa vastaavaa kastetta ei löytynyt ei suoranaisesti yllättänyt. (*) Hän oli virallisesti muuttanut Helsinkiin 1819 eli ennen Turun paloa ja yliopiston muuttoa.

(*) Todennäköisesti 21.1.1787 syntynyt Koiviston torpparin tytär, joka muutti Ulvilasta Poriin (RK 1788-93, 1794-99, 1796-1801, 1802-07)

Kuva Helsingissä 1881 painetusta kirjasesta Kaffe-Maja och Silkes-Missan, digitointi Åbo Akademi. Vain nimellinen yhteys Ulrika Alléniin, olettaisin.

P. S. Laurén mainitsee myös ravintolaa pitäneen rouva Åhrstedtin (s. 180, 375) ja toteaa tyttären menneen akateemisesti koulutetun miehen kanssa naimisiin. Karl Mauritz Crusell?

Mitä iloa kummilistoista?

Kehuskelin hyötyneeni useamman tunnin käyttämisestä Helsingin kasteiden kummien läpikäyntiin. Konkreettisia esimerkkejä?

Petter Sundin kakkosvaimon Anna Helena Bockin ensimmäinen aviomies haudattiin 8.11.1695 ja toisen avioliiton ensimmäinen lapsi syntyi 3.10.1698. Avioliiton voisi täten toivoa tulleen solmituksi viimeistään tammikuussa 1698. Kummilistaukset eivät tarjonneet varhaisempaa päivämäärää, mutta vahvistivat avioliiton olemassaolon viimeistään 29.3.1698.

Sundin perheeseen liittyvä laivuri Johan Lind on kummina Helsingissä viimeistään 3.3.1701 ja vaimonsa 29.3.1702, 13.7.1702 ja 25.7.1702. Ei jää niin suurta väliä, että vaimo ehtisi vaihtua ennen kuin synnytti 19.1.1703 Anders-pojan. Ja sama vaimo lienee kyseessä kummina 3.6.1703 sekä Johan-pojan synnyttäjänä 30.11.1704. Tämän jälkeen jää mahdollisuus vaihtumiseen, sillä seuraava kummius on 19.4.1707 ja Brita-tyttären syntymä 30.9.1708.

Lind on elossa vielä kummina 11.3.1709 ja ilmeisesti myös kolmen lapsensa hautauksissa vuosina 1709-1710. Mutta vaimonsa on leskenä kummi 14.3.1712 eli Lind on kuollut tähän mennessä. Ja edellisessä postauksessa mainitsemani rippikirjan perusteella jo syksyllä 1711. Eli kasteista ei varsinaisesti ollut tässäkään hyötyä. Mutta olisi voinut olla.

Petterin Carl-pojan häviäminen Helsingistä ei myöskään ole varsinaisesti uutta tietoa, mutta kummitiedot vahvistuksena eivät olleet pahitteeksi.

Täysin uutta oli Torgman-nimen uudet esiintymät Helsingissä. Johan Torgman on kummina kolme kertaa vuosina 1710-12. Mutta kun otin esiin Helsingin rippikirjan vuodelta 1722 tarkistaakseni sen Torgmanin etunimen...

  ... huomaan pilkun, joka erottaa nimen sanoista "syster son". Auts. Tullut tehtyä virhetulkinta kuvitellessani, että Jonas Torgman oli Petterin (tai vaimonsa) siskonpoika. Tällaista "iloa" kummilistoista siis ainakin, pienen mutkan kautta.

Hieno lapsuusmuistelma

Muistelmaharavointini ehdottomiin helmiin kuuluu Väinö Riikkilän Pojan muistelmat (1968). Riikkilä syntyi Wikipedian mukaan Loviisassa 1906. Ennen 1918 tapahtumia hän asui perheineen Helsingissä ja isänsä "liittyi punakaartin A-komppanian heti kapinan alussa". Sodan päätyttyä

Isästä tuli ensin tieto, että hän olisi Kotkassa vankina, mutta heti perään tuli toinen tieto, että hän oli tavannut kohtalonsa Luumäen läpimurrossa. Todistajat, joiden lausunnon perusteella äiti sai isän henkivakuutuksen, sanoivat olleensa niin lähellä isää, että veri oli roiskunut heidän päälleen.

Onkohan henkivakuutusaineistoja tallella? Käytetty tutkimuksessa? Adam Riikkilä on sotasurmatietokantaan merkitty Luumäellä kuolleeksi.

Leskeksi jäänyt äiti oli taloudellisesti niin tiukoilla, että Väinö-poika päätyi "melkein olemattomalla sopimuksella" maataloon. "On työtä ja leipää. Palkasta ei ollut puhetta, enkä minä siihen aikaan osannut palkkaa toivoakaan." (Kuva Walistuksen lasten lehti : Suomen lapsille ratoksi no 15/1910)

Käskyläisen työssä vilahtaa joitakin teknologisia välineitä, mutta suureksi osaksi Riikilän elävästi kuvaamat työt voi kuvitella tapahtuneen samoin tunnelmin edellisillä vuosisadoillakin. Aivan varmasti silloinkin on lapsia sijoitettu pikkupiioksi ja -rengeiksi, vaikka tämä ei välttämättä kirkonkirjoista näkyisi.

Riikilä kuvaa myös aterioiden heikkoutta ja elämistä syöpäläisten kanssa ilman mahdollisuutta pestä vaatteitaan. 1920-luvun alussa. Jolloin myös:

Tarkkailin Kallea ja yhtäkkiä näin hänen katseensa kirkastuvan. Suu meni hymyyn ja vartalo oikeni vähän. Hän siirsi katseensa ikkunasta tuvan oveen ja pyyhkäisi toisella kädellään housunlahkeesta jonkun roskan, ja silloin ovi aukeni ja siitä astui sisään pieni, laiha nainen.
- Päivää taloon ja hyvää joulua.
Eikä hän odotellut istumakäskyä, vaan pyörähti Kallen viereen. Näin että Kallelle oli tullut joulu tämän vanhan kurttuisen naisen mukana. He katsahtivat toisiinsa, vaihtoivat muutaman hiljaisen sanan. En minä usko, että Kallen silmä olisi kostunut, muuten vain pyyhkäisi kämmenellään siltä kohtaa. Jälkeenpäin sain tietää, että hän oli Kallen vaimo, joka oli huutolaisena samoin kuin Kallekin, mutta etäällä. Oli kuitenkin jaksanut kävellä toivottamaan miehelleen hyvää joulua.

Kuuntelin Släktband-kauden

Talvi on ohi ja niin myös Sveriges Radion sukututkimusohjelman Släktband kausi, jossa oli teemana irtiotot. Ohjelmat tälläkin kerralla mielenkiintoisia, vaikka omiin tutkimusaiheisiin vähäisempiä.

Suomi ja suomalaiset olivat edustettuina kahdessa jaksossa. Saimi och såren efter det finska inbördeskriget 1918 kertoi punakaartiin liittyneestä Saimi Forssista. Ensin hänestä puhuttiin kuin taistelijana - "anslutit till de rödas stridande styrkor" - mutta sitten sanottiin, että hän oli keittäjänä. Eri asia, minkä opin muutama viikko sitten kuullessani Emil Cedercreutzin museolla Tiina Lintusen esityksen väitöskirjastaan Punaisten naisten tiet. Valtiorikosoikeuteen vuonna 1918 joutuneiden Porin seudun naisten toiminta sota-aikana, tuomiot ja myöhemmät elämänvaiheet.

Saimin jälkeläisen lisäksi jaksossa haastateltiin Matias Kaihovirtaa, joka väitteli tutkimuksella Oroliga inför framtiden. En studie av folkligt politiskt agerande bland bruksarbetarna i Billnäs ca 1900-1920.

Ja kun vuodesta 1918 on puhe niin pysäytyskuva filmistä Kuvia Suomesta (1918) ja muutama opinnäytelinkki:

• Pietilä, Suvi: "Työwäenwerta ja herraswäenwerta": Työläisten lukutottumuksista ja kirjastonkäytöstä Helsingin Pitkänsillan pohjoispuolella 1911-1918 
• Hortlund, Cecilia: Hurtiga Vasagossar och lata pojkar: En studie av manlighet och patriotism inom Vasa Skyddskår i samband med det finska inbördeskriget 1918
• Eifrém, Marcus: "Drivfjädrarna voro inte alltid desamma" - de svenska frivilligas motiv för att delta i det finska inbördeskriget 1918

Ruotsalaisista vapaaehtoisista ei Släktband-jaksossa ollut puhetta. Sotasurmat 1918-1922 -tietokannan esittelyn jälkeen aihettä tuotiin länteen päin kertomalla ruotsinkielisestä punaisena pidetystä.

Toinen jakso, jossa suomalaiset olivat yllättävänkin paljon esillä oli Krigets härjningar drev gränsborna Olof och Anna på flykt. Sen alkupuoliskossa käsiteltiin 1600-luvun loppupuolen Tanskaa vastaan käytyä sotaa, jossa siviiliväestöä käytettiin aseena tuhoten heidän asuntojaan ja uunejaan. Esimerkkiperheenä oli Oinoset, pari sukupolvea aiemmin alueelle Suomesta muuttaneet. Loppupuoli ohjelmaa kertoi suuren Pohjan sodan pakolaisista keskittyen Ahvenanmaahan.

Suomeen osittain sovellettavissa oli vuosien 1710-11 rutosta kertonut jakso Hela Karins familj dog i pesten. Suomessa tämä kauheus jää isonvihan varjoon ja kirkonkirjojen puuttuessa monin paikoin muutenkin näkymättömiin.

Jaksossa När sillen kom flyttade Lars tvärs över landet käsiteltiin kausityötä ja mainittiin kaukana asutuksesta tehdyillä rautateillä olleen omia kirkonkirjoja. Näille pohjoisille työmaille lähti väkeä myös Suomen puolelta.

Paluumuuttaja perheineen

Olen edelleen ihastunut digitoituihin osoitehakemistoihin. Ilman niitä en olisi innostunut (enkä pystynyt) palaamaan asuinalueeni pariin luomalla järjellisessä ajassa "asutuksen yleisluettelon" Helsingin Töölön Taipaleen huviloiden omistajista/pääasukkaista.

Mutta hakemistoilla on rajansa. Niistä saan pitkän sarjan esimerkiksi "Simenoff, H":ta ja kerran tittelin "underofficersenkan". Henkilöstä tulee huomattavasti mielenkiintoisempi avaamalla henkikirja 1880 (KA U:87a:2472), jossa hän on vuonna 1838 syntynyt "Underofficersenkan Henrika Karolina Semenoff född Walhelm". Sillä aiemmassa Taipale-hutkimuksessanihan erään Isak Walhemin perhe oli ensimmäinen Taipaleeseen henkikirjoitettu. Ja henkikirjassa 1860 hänellä on tytär Henrika...

En löydä perhettä ajan rippikirjan hakemistosta, mutta HisKi-haku kertoo, että muurarinkisälli Isak Walhelm ja Hedda Christina Ståhlberg (s. ~1815) saivat Helsingissä lapsia: Amanda Soph s. 28.9.1838, Henrica Carol: s. 19.11.1840, Carl Isaac s. 3.7.1844, Carl Fredrik s. 16.4.1847, Emilia Wilh:na s. 8.10.1848 ja Hedda Maria s. 15.2.1851. Syntymävuosi on vaihtunut isosiskon kanssa, mutta eiköhän paluumuutto ole tällä vahvistettu.

Nurmijärvellä Eric Ståhlbergille 8.11.1814 syntynyt Hedvig Christina on todennäköisesti perheen äiti. Mutta onko muurarinoppilaana ja -kisällinä Helsingissä esiintynyt Isak Walhelm sama mies kuin värjärinkisälli Isak Walhelm Sääksmäen Valkiakoskelta, joka oli syytettynä elatusjutussa 1847 ja kadonnut oikeuden käsistä (FAT 11.8.1847, 3.1.1848, 6.9.1849, 8.2.1850)? Tämän veli David Johansson Skåning Tammelan Susikaisen kylästä (RK Tammela 1847-53, Sääksmäki 1810-15).

Kiistatta Taipaleen Walhelm on muurarinkisälli Isak Walhelm, joka pidätettiin 1868 varastetun tavaran hallussapidosta tai myynnistä (Suomalainen Wirallinen Lehti 19.12.1868). Että sellainen alkuasukas naapurustollani. Vuotta aiemmin huolenaan oli olleet vain löytölehmät (Hufvudstadsbladet 9.10.1867)

Kuollessaan 66-vuotiaana 4.4.1880 Isak Abraham Walhelmia tituleerattiin tilanomistajaksi (Morgonbladet 8.4.1880). Mutta kun tyttärensä Henrika Karolina Semenoff vei kanteensa muurarinkisällin leskeä Helena Katarina Walhelmia vastaan hovioikeuteen asti, kyseessä lienee ollut äitipuolensa (Åbo Underrättelser 21.6.1883) Henrika Simenoff on viimeistä kertaa Helsingin osoitekalenterissa Taipaleessa vuonna 1885.

Uusi paikallishistoriasivusto!

Hämmästyttävässä hiljaisuudessa on aloittanut toimintansa yhdistys Paikallishistorian toimintatuki, joka on juuri äskettäin avannut sivustonsa. Se on hämmästyttävä suoritus kattaessaan heti alusta alkaen koko maan - mukaanlukien luovutetun Karjalan.

Tämä uusi paikallishistoriaportaali yhdistää käytännöllisesti kaiken tähän mennessä digitoidun historiallisen aineiston yhteen paikkaan. Vapaatekstihaulla, hakemistoilla tai karttanäkymästä voi valita paikkakunnan, kylän tai yksinkertaisesti maantieteellisen alueen ja saa linkit kaikkeen aineistoon, jossa selvä yhteys paikkaan.

Jotta tämä on saatu aikaan ovat yhdistyksen aktiivit georeferoineet tuhansittain karttoja ja jollain ilveellä luoneet linkitykset sadoille tuhansille rippikirjojen, voudintilien ja läänintilien sivuille. Esimerkiksi Kokemäen kohdalla linkityksiä on (kuten ylläolevasta Kiettare-näkymästä huomaa) lisäksi tuomiokirjakortistoon ja Suomen asutuksen yleisluetteloon. Sekä maataloustilastoihin, joista blogiin kirjoitin vuonna 2012, ja lainhuutokortistoon, joita ei tuohon kuvaan tullut näkyviin. Sekä moneen muuhun. Halutessaan voi tehdä aikarajauksen, joka jättää jäljelle vain siihen kuluvat lähteet.

Esimerkiksi kattavuudesta ja tuoreudesta voi vielä todeta, että mukana on myös Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kunnittain järjestettyä sananparsikokoelmaa, vaikka sen ensimmäiset osat ilmestyivät Arkistolaitoksen digitaaliarkistoon vasta tämän viikon tiistaina!

Tarpeetonta yrittää kuvata mikä apu tästä tulee olemaan sekä historianharrastajille että -tutkijoille. Testaa itse!

Maaliskuuta

12.3.

• Mikä on tanskalainen lästin murto-osa tdr? [Kukaan ei innostunut auttamaan tämän lästin murto-osan kanssa. Tuli vastaan Öresundin tuylleissa, kuva Nye danske magazin. Kyseessä lienee sanan Tønde monikon lyhenne.]

16.3.

• Kyllähän Suomeen vielä yksi keskiaikatapahtuma mahtuu. [Helsingan keskiaikapäivä 13.8.2016 Helsingin pitäjän kirkolla]

17.3.

• Kyläkirjaan tekstejä antanut tyytymätön julkaisuun
• Ruotsalaisessa väikkärissä. Kuinkahan on sisältöön tutustuttu?

• Vaihtoehtohistoriallinen kartta karkasi tekijän käsistä menneisyyden kuvaukseksi. 

18.3.

• Google-haku "almqvist ryska fångar i sverige" tuotti mainoksen "Snygga Baltiska Tjejer". Onneksi myös hyödyllisiä linkkejä.

20.3.

• Keskiaika suomalaisessa fiktiossa "likaista, rujoa ja groteskia"

22.3.

• Hilda Käkikosken muistoja ruotsinkielisestä koulusta 1870-luvulla.

23.3.

• Menneistä kevään merkeistä ja pääsiäisen tavoista Kotuksen blogissa 
• Katri Vuolan esitys Liedon mestarista @NatMuseum_FI viime viikolla nyt verkossa #keskiaika

25.3.

• Anneli Kanto näkee romaaniensa anakronismisyytteiden takana tietämättömyyden. 
• Näkemys (englanniksi) URL:ien käyttämisestä lähdeviitteissä

26.3.

• Pekka Uotila löysi digitoiduista sanomalehdistä muistitiedon vahvistusta. Jos olisi uudempia, ei lukisi vanhoja? 

27.3.

• Lisäsin aamun aluksi 9 blogia @Historiablogit . Listalla nyt 64 enemmän tai vähemmän aktiviista.

29.3.

• Ruotsissa maatutka löysi (mahdollisen) talon 900-luvulta. Milloin meillä...?

30.3.

• Historiallinen kartta läväyttää Ruotsin vallan rannallemme 1158. Suhteellisen tarkkaa?