torstai 5. helmikuuta 2015

Runebergmuistoja

Kuva: Tuulispää 3.4.1903

Velikullassa 6/1904 julkaistiin Carl Nuuskianderin (Velikullan tutkimusten pääjohtaja) nimellä allekirjoitettu juttu Runebergmuistoja, joka kuului seuraavasti.
Runoruhtinaastamme on kyllä paljo kirjoitettu, hänen sydämmensä ja munaskuunsa tutkittu, hänen teostensa sanat ja tavut laskettu, hänen mökkinsä ja kampsunsa säilytetty j. n, e. j. n. e, mutta sekään kirjallisuus ja sanomalehtiartikkeli tulva, mikä nyt Jussin 100 syntymäpäivänä ilmestyi ei, kumma kyllä, kerro ollenkaan niistä muistoista ja jäännöksistä, mitkä hänen laulamistaan tapauksista vielä ovat jälellä. Velikulta, joka kaikissa muissakin asioissa tunkee ytimeen eikä pysähdy päällyspintaan niinkuin muut lehdet tavallisesti, pitää velvollisuutenaan lukijolleen julaista seuraavat hallussaan olevat muistot R:n teoksista.
1. Saarijärven Paavo. Kun agronoomi Risukarhi toissa syksynä oli Saarijärvellä "kilojauhoilla" maanviljelystä parantamassa, tapasi hän Mahlunkylän takalistolla suossa Paavovainajan ojituksen. Ukko oli suon palstoitellut 7 sylen levyisiin sarkoihin ja ojat olivat vielä 75 cm. levyisiä sekä keskimäärin 66 cm. 3 mm. syvyisiä; niskaoja metsän rannassa oli koko viemäri, sillä se oli 118 cm. 4 mm. leveä ja 82 cm. 2 mm. syvä. Suon syrjässä sijaitsevalla Vuohimäellä tavattiin Paavon pirtin kiukaan rauniot ja kun niitä purettiin niin katso: uunista löydettiin vielä hyvästi paistunut pettuleipä.
2. Sandelsin vasikanpaisti. Iisalmen piirin karjakonsulentin sukutauluista on käynyt selville, että talollisella Jussi Pöksyläisellä Kiuruvedellä on karja, joka on suoraan alenevassa polvessa sukua sille vasikalle, jota sankari Sandels ja pastori Partalassa pistivät poskeensa.
3. Sven Dufvan porraspuu. Kuopion museossa säilytetään se porras, jolla seisoen tuo tuhmeliini niin urhokkaasti taisteli ja sai surmansa.
4. Hannan rakkaudenkirje. Ruovedellä on vielä tallella ainakin yksi Hannaryökynän kirjoittama rakkauden kirje. Seudun tytöt kuuluvat sitä ahkerasti käyttävän mallina rakkauden kirjeitä kirjoittaessaan ja pitävät sitä hyvin salassa, jonkatähden kirjettä ei vielä ole saatu yleisiin kokoelmiin. Velikullan tutkimusten johtaja on paneva parastaan saadakseen tuon merkillisen paperin pelastetuksi.
5. Larmin rummun pärinä. Oravaisten Lassfolkin talossa säilytetään pullo, johon Juuttaan tappelussa oli sulettu rumpari Larmin rummun pärinää. Tämä nerokas keksintö perustuu samoihin fysikaalisiin ilmiöihin kuin kuuluisan filosoofin ja fysikan Descarteksen n. k. "sukeltaja". Kun pullon korkkia vähä painaa, niin että pullossa syntyy ilman tiivistyminen, kuuluu selvästi kuinka "Larm harvaan mutta hartahasti lyö".

6. Korpraalin tupakkamälli. Hausjärven Mokeroisten kylän Vääräojan Vähäntuvan torpassa säilytetään v. Konovin korpraalin tupakkamälli. Se on sulettu tavalliseen voirasiaan ja on se noin keskikokoisen kotivarpusen suuruinen. Toista mälliä ei vielä ole onnistuttu löytämään. Tutkimuksia jatketaan innokkaasti.

7. Lotta Svärdin viinäkekkuli. Alavieskan Suonperän kylässä oli viime aikoihin asti säilytetty Lottamuorin viinakekkuli. mutta kun kylään perustettiin raittiusseura "Aamurusko", oli tuon seuran varapuheenjohtaja — varsinaisen puheenjohtajan humalassa maatessa, innoissaan lyönyt tuon raarin astian pirstaleiksi, niin että ainoastaan runtti eli tulppa enää on jälellä. Suonperän vanha ukko kuuluu sitä nyt aina jouluna ja pyhäinmiesten päivänä haistelevan salaa "raittiuskansalta".

Velikullan toimesta tullaan näitä tutkimuksia innokkaasti eteenkinpäin jatkamaan, ja on aikomus tutkimusten tuloksista toimittaa suuri kuvitettu teos siksi kun Maammelaulajan 200 vuotista juhlaa vietetään. Teos annetaan lahjaksi niille Velikullan tilaajille, jotka tätä lehteä ovat siihen asti katkeamatta tilanneet.
Alla Helsinki Runebergin päivän iltana kuvattuna Velikullassa 3/1907.


keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Ihmisiä Helsingin kaduilla

Tuskin ehdin edellisen kuva-avauksen katsastaa niin Valokuvataiteen museo jakoi Flickrissä pyöreitä vuosia täyttävän I. K. Inhan Helsinki-kuvia. Niissä on pääosassa maisemat, mutta tarkan digitoinnin ansiosta esiin on poimittavissa menneisyyden ihmisiä, jotka eivät poseeranneet vaan elivät elämäänsä.













Rikoksista syytettyjen kuvia

Viime viikon lopulla Gallen-Kallelan museo avasi Flickrissä lähes 400 vanhan valokuvan kokoelman CC BY 2.0 -lisenssillä. Kuten arvata saattaa a) silmäilin kuvat läpi ja b) kiinnitin huomiota rikoksiin liittyviin otoksiin.

Kaikki nämä kuvat ovat Porista, jossa Akseli Gallen-Kallela syntyi, mutta ei enää asunut useimpien otosten aikaan. Ilmeisesti näitä on myyty suurelle yleisölle. Myytiinhän Patrik Österholminkin valokuvaa, mutta luulin, että hän oli "kuuluisuutena" erikoistapaus. Mutta vuonna 1878 kuvaamisen ja kuvan hankkimisen arvoinen oli myös "Ulrika Erling, naimaton romaninainen Hamberin kylästä Sysmän pitäjästä, syytetty varkaudesta 26.2.1878." Siitäkin huolimatta, että nimellään ei löydy pienintäkään sanomalehtiuutista.

Hiskissä Sysmän kastetuissa on isänä vuonna 1827 "kalastaja ja romani" Gustaf Erling Storbyn Lopperissa ja samassa kylässä vuonna 1852 aviottoman lapsen äitinä romani Christina Erling. SSHY:n hakemistojen perusteella Suurkylässä on talo Hampeli, jota "Hamberi" tarkoittanee.

Toisessa esimerkissä "Murhaajaksi syytetty Gustaf Ferdinand Alén, kotoisin Kirkkonummen pitäjästä, vangittu Porissa 25.7.1893."

Sanomalehtien mukaan kyseisenä päivänä vangittiin Hoskarin murhaaja Alén (Satakunta 12.8.1893). Valokuva otettiin ilmeisesti seuraavana päivänä (Satakunta 27.7.1893). Lehtijutussa on kerrottu hänen oma tiivistelmänsä elämästään: "seitsemäntoista vuotta olen harjoittanut rosvon-ammattia; seitsemännentoista kerran minut nyt taottiin rautoihin; seitsemän kertaa olen kärsinyt korkeimman ruumiinrangaistuksen ja kaksi murhaa olen tehnyt."

Lisää Hoskarin murhasta ja Alénista Juha Vuorelan blogitekstissä.


Matts August Kemilä tai Kemiläinen, vangittu murhasta 22.11.1894.

Tästä miehestä löytyy sanomalehdistä jotain ennen näkemätöntä: etsintäkuulutus. Tarjolla oli sadan markan palkkio henkilölle, "joka kiinniottaa ja tämän kaupungin vankilaan tuottaa työmiehen August Kemilän, kotoisin Salon pitäjästä Oulun  lääniä, joka viimekuluneen syyskuun 19 p:nä tässä kaupungissa on tappanut puusepänpojan Johan Viktor Lindfors'in Kaasmarkun kylästä Ulvilan pitäjää. August Kemilä on 37 vuoden vanha, lyhyt ja paksu kasvultaan sekä vaaleaverinen punahkolla tukalla." (Satakunta 25.10.1894)

Satakunta kertoo 15.11.1894, että "Kiinniotettu pahantekijä August Kemilä on passitettu Turun lääninvankilaan." Kiinniotto oli tapahtunut Petäjävedellä. Päivämäärien perusteella valokuva on ilmeisesti otettu ensimmäisen oikeuskäsittelyn yhteydessä, sillä siitä kerrottiin Satakunnassa 24.11.1894.

tiistai 3. helmikuuta 2015

TMA:n lainhuudatuskortisto, käytännön esimerkki

Arkistolaitos on digitoinut TMA:ssa usein pläräämäni lainhuudatuskortiston. Se on ensiarvoisen tärkeä apuneuvo 1800-luvun tilakauppojen selvittäjälle - ellei sitten halua tehdä asioita vaikeamman kautta ja selata ilmoitusasioiden pöytäkirjoja vuosi kerrallaan.

Esimerkkinä viime kesän sarjakirjoitukseni Nappari, Kokemäen Ylistarosta. Oliko veikkaukseni sen siirtymäkuvioista oikea? Kortit on järjestetty tilojen nimien mukaan aakkositain, pitäjä kerrallaan. Kokemäen laatikosta saan muutaman sadan klikkauksen jälkeen eteeni Napparin ja lainhuutoketjun, joka vastaa arvauksiani.
Paitsi, että Severin Tigerstedt loistaa poissaolollaan poikansa ja von Knorringin välissä.

Toisinaan selitys voi olla puuttuvassa lainhuudossa tai sen kortissa, mutta tässä tapauksessa piti pakittaa Napparin aloituskorttiin.
Tätä ja kaltaisiaan ei pidä lukea niin, että Napparia pitäisi hakea vain toisten nimien alta, vaan että sitä pitää hakea myös sieltä.
Ja näin on tiedossa viite, josta saisin varmuudella tietää, että Severin Tigerstedt osti tilat nimenomaan Eugen von Knorringin perikunnalta. Pieniä haasteita muistaakseni tulee siitä, että viitteet ovat nimenomaan TMA:ssa oleviin aineistoihin, mutta pykälät yleensä auttavat perille. Vastaavia olen nimittäin käyttänyt Kansallisarkistossa ja vanhimpia näitä on nykyään digitoitukin.

Täydellisyyden vuoksi vielä kesälläkin mainittu Torkkelin myynti eteenpäin.

maanantai 2. helmikuuta 2015

Historian harrastamisen termitalkoot, osa n+1




Keskustelun jatkuessa Sampsa Heinonen kertoi @museo2015-hankkeen museoiden kokonaisarkkitehtuuriryhmän käyttävän termiä 'harrastaja-ammattilainen' englanninkielisen 'citizen scientist' käsitteen vastineena. Ottaen huomioon 'harrastajan' ja 'ammattilaisen' mitäänsanomattomuuden, en ihastunut uutuudesta.

Minusta citizen scientist, joka on usein käytössä joukkoistushankkeista puhuttaessa, viittaa siihen, että tavalliset kansalaiset voivat olla mukana (eli avustaa) "todellisen"/"oikean" tieteen tekemisessä. Vastaava vire on termissä 'citizen historian'. Kansalaishistorioitsija?

Kansalaisjournalismi on suomeen juurtunut käsitteenä (joka on wikipedian mukaan kuitenkin muuttunut vuosien varrella). Se sisältää nyt myös kansalaisten oma-aloitteisen julkaisemisen.

Olen toisinaan käyttänyt nimikettä ITE-historioitsija, mitä vastaa parissa verkkotekstissä esiintyvä 'outsider historian'. ITE-taiteen tapaan tässä on yksilöllisempi vire. Omien polkujen kulkija, joka ei ota mallia ammattilaisilta eikä kaipaa koulutusta.

Kolmas termi historian harrastajatuottajalle englannissa on 'DIY historian' eli 'tee-se-itse historioitsija'. Siinä on minusta fiilis tarkoituksesta saada valmiiksi jotain käyttökelpoista, omien kykyjen rajoissa. Tee-se-itse on harrastamista, jota voi tehdä erilaisilla intensiteeteillä ja taidolla. Harrastamisessa ei minusta ole (edelleenkään) mitään oleellisesti parempaa/ laadukkaampaa/ arvokkaampaa kuin ammattilaisuudessa.

Niin, englannissa tunnetaan myös 'hobby historian' eli historian harrastaja. Tein pikaisen haun sanomalehtikirjastoon ja löysin Suomen Julkisista Sanomista 28.2.1859 ensimmäisen maininnan historian harrastajista. Heitä kutsuttiin hyödyntämään arkistoaineistoja - sillä Suomessahan on pidemmät perinteet ei-akateemisella historiantutkimisella kuin akateemisella. Kuten ympäri maailmaa.

Huom! leikkeessä on mahdollinen termi ylierinomaisille harrastajille: uurastaja.

Cakewalkin saapumisesta Suomeen

Englanninkielinen Wikipedia (josta myös oheinen kuva) kertoo tanssin Cakewalk alkuperäksi Yhdysvaltojen etelävaltioiden plaantaasien orjien huvihetket. Se sai julkisuutta näyttelyssä 1876 ja levisi sitten näytöstanssina.

Artikkeli ei kommentoi tanssin leviämistä Eurooppaan, Suomesta puhumattakaan. Suomalaisista sanomalehdistä löysin ensimmäiset maininnat ulkomaanuutisista (Nya Pressen 13.2.1900, Hufvudstadsbladet 14.2.1900). Muutama vuosi myöhemmin cake walk esitellään Pohjois-Amerikasta Pariisiin saapuneena muotitanssina, joka on jo kaukana alkuperästään (Tammerfors Nyheter 20.2.1903, Hufvudstadsbladet 13.03.1903). 

Velikulta 7/1903 kertoo, että "Amerikan neekerien leipätanssi "Cake-walk"" saapui Suomeen 17.3.1903, "jolloin Hufvudstadsbladet julkaisi sen nuotit. Ja heti paikalla muuttui se täälläkin hyvin suosituksi tanssiksi." Mitä todistettiin piirroksella, joka oikeasti kommentoi ajan ruokajonoja.

Puoli vuotta myöhemmin cake walk on Hämeenlinnan huvituksen osana (Hämetär 3.10.1903). Sitä kutsutaan neekeritanssiksi (Hämeen Sanomat 7.10.1903). Pari kuukautta myöhemmin Turun palokuntatalossa järjestetyssä iltamassa Cake-Walk on merkitty monilla huutomerkeillä ja se tanssittiin "alkuperäisissä neekeri-puvuissa" (Uusi Aura 31.12.1903). Toisella puolella Suomea Seurahuoneen salissa vaatetus ilmoitetaan samantapaisesti (Itä-Suomen Sanomat 16.1.1904).

Tanssi oli jo niin hyvin tunnettu, että se sopi Tuulispään 3/1904 poliittisen kansikuvan aiheeksi.


Velikullassa no 7/1904 Cake-walk on "käytännöllinen lämmönjohtaja talvipakkasessa".
Kesään 1904 mennessä tanssille oli muotoiltu jo suomenkielinen muoto "Kakkuvalssi" ja Velikullassa 15/1904 todistettiin sen esittäminen valokuvalla, jossa ei näy "alkuperäisiä neekeri-pukuja".

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Eemil Salmelan jälkiä

Uudesta Kuvalehdestä huomattu Eemil Salmela vaivaa edelleen. Yhdellä kirjastokäynnillä tarkistin Kirjailijamatrikkelin tiedot ja jouduin pettymään: ei mitään biograafisia tietoja. Eli vaivaus jatkuu. Ilmeisesti kyse on nimimerkistä.

Jos Salmelan ja Emil/Eemil Salmelan tekstit ovat samasta kynästä ja niin omaelämänkerrallisia kuin antavat ymmärtää, auttavatko eteenpäin?

Epäsointua. Uusi Kuvalehti no 3/1891. Ei minä-kertojaa. Nimimerkki Salmela
Menetetty Paratiisi. Uusi Kuvalehti no 7/1891. Ei minä-kertojaa. Nimimerkki Salmela
Kesän helteet. Uusi Kuvalehti no 7/1891. Ei minä-kertojaa. Nimimerkki Salmela
Hyvin hauska kesä. Uusi Kuvalehti no 11/1891. Salmela lähtee Helsingistä setänsä maatilalle kesäksi. Ylioppilaslakkinsa ammuttiin säpäleiksi.
Veljen kamarissa. Uusi Kuvalehti no 2/1892. Ei minä-kertojaa. Nimimerkki Salmela
När jag var "in o läsa". Följetong. Farmaceutisk notisblad 1-7/1892 ...? Nimimerkki Salmela kertoo mukamas kiinalaisesta farmaseutin koulutuksesta.

Isänmaan malja. Aamunairut: aikakauslehti raittiutta ja eläwää kristillisyyttä varten 15-16 ja 17-18/1896. Ei minä-kertojaa. Nimimerkki Salmela
Kuningas ja perunapaistikkaat. Uusi Kuvalehti no 19/1896. Ei minä-kertojaa. Nimimerkki (?) Eemil Salmela
Eräs hautapatsas. Uusi Kuvalehti no 20/1896. Minä-kertoja rivihaudan äärellä. Nimimerkki (?) Eemil Salmela
Asiata kaupunkiin. Uusi Kuvalehti no 23/1896. Savosta, ei minä-kertojaa. Nimimerkki (?) Eemil Salmela
Maaliskuun-ilta. Kansanopisto 2/1897. Nimimerkki (?) Eemil Salmela aloittaa "Puolivälissä maaliskuuta vuonna 1896 astelin taaskin L:n kauppalan kaduilla. [...] Mieleeni juolahti ajat parisen vuotta takaperin, jolloin minäkin aina aamuin ja illoin tuiversin tuota samaista toripihaa myöden kansanopistoa kohden mieli täynnä aatteita ja innostusta."

Ensimmäinen luottamustoimeni. Uusi Kuvalehti no 4/1899. Herkullinen teksti, joka alkaa "Siitä on jo kolmattakymmentä vuotta, taisin olla 10 vuotias kirjoituskykyinen miehen alku, kun sain toimittaa ensimäisen tärkeän luottamustoimeni.". Nimimerkki Eemil Salmela
Kun minä rupesin eläinsuojelukseen. Uusi Kuvalehti no 8/1899. Minä-kertoja lapsuudessaan. Nimimerkki Eemil Salmela
Farmaceuten författar. MDS 1/1901. Farmaseuttien lehdessä nimimerkki (?) Eemil Salmela "tuntee" apteekkioppilaan, joka jo nuorena sai novellinsa maaseutulehteen, voitti pienempiä palkintoja kirjoituskilpailuissa ja julkaisi lopulta kirjan. Vaimonsa "myös farmaseutti".

Fennican ja kirjalijamatrikkelin tunteman Emil Salmelan kirja Vakan alta oli julkaistu vuonna 1900, joten sen tekijän voinee yhdistää apteekkialalla olleeseen. Mutta kirjoittiko sama mies kaikki edellä olevat tekstit ja kuka hän "oikeasti" oli? Apteekkarimatrikkelista ei ollut apua eli todennäköisesti kyse on nimimerkistä.