torstai 3. heinäkuuta 2014

Seurakunnan sakottamat

Kolmatta päivää verifikaattilöytöjä. Turun tuomiokirkon tilit ovat tosiaan (kuten eilen kävi ilmi) läänintilien joukossa eikä seurakunnan arkistossa. Niinpä läänintileistä (ainakin tositekirjasta 1774) on löydettävissä seurakunnan sakkotulojen listasta entisajalla rangaistusta vaatineita tekoja (KA 7680:4613v). Enimmäkseen sukupuolista kanssakäymistä ilman asianmukaista siviilisäätyä, näköjään.


Kun en ole moista listaa aiemmin nähnyt, vaikutti erikoiselta, että pari miestäkin oli saatu maksamaan sakkoja. Ylioppilas Hartlinia ei voi Kotivuoren ylioppilasmatrikkelista täydellisellä varmuudella tunnistaa, mutta todennäköisesti kyseessä on eilen mainitun Antti Piimäsen poika. Lisävahvistusta saa Hiskin kastettujen kannasta, jonka mukaan...

Qvinspersonen Catharina Borgman on synnyttänyt kolme lasta (Anders s. 4.2.1771, Hinric s. 9.1.1773 ja Margaretha s. 11.11.1774), joille on merkitty isäksi yliopppilas Henric Hartlin. Ylioppilasmatrikkelin mukaan pari meni vihdoin naimisiin vuonna 1774 eli samana vuonna kuin heidät molemmat on merkitty sakkoluetteloon. Olikohan Catharina aiemmissa yksinään?

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Antti Piimäsen kynänjälki

Eilistä teemaa jatkaen. Tositekirjasta 1774 (KA 7680) silmään pisti ensin tottumattoman näköinen kynänjälki ja sitten suomen kieli. Antti Piimäsen allekirjoittamia ja ilmeisesti myös kirjoittamia kuitteja oli niteessä ainakin kolme. Ne sopivat Wikipedian kertomaan
Piimänen tuli vuonna 1727 kirvesmieheksi Turkuun ja eteni ammattikunnan vanhimmaksi, joka mm. valvoi Turun tuomiokirkon rakennusasioita.
Hän oli myös kirkkojen rakentaja, mutta alla siis toisenlaista kädenjälkeään. Ilahduttavaa, että tuomiokirkon kirjanpitoon hyväksyttiin muutakin kuin ruotsia ja latinaa.

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Satunnainen sitaatti: Näkemys länsisuomalaisista

Ernst Lampénin Taivaallisia tarinoita ilmestyi vuonna 1918 ja käsittelee sisällissotaa omaperäisellä tavalla. Mielessään on m.m. kysymys "Oliko koko tämä punaisten verisota vaan länsisuomalainen ilmiö, hämäläinen sielun humala. Karjalaiset ja pohjalaiset eivät ottaneet siihen osaa." Hänelle länsisuomalaiset ovat vieras heimo, josta hän kirjoittaa seuraavasti.
Olen usein ennen kirjoituksissani koettanut kuvata sen Suomen heimon luonnetta, joka asuu Päijänteen ja Kyminjoen länsipuolella. Se on tuo kaino, hiljainen, hienotunteinen väki, joka ei koskaan selvällä päällä ääneen naura. Sen silmät vaan kiiluvat niin salaperäisesti kuin suon silmä. Ei tiedä, syvätkö ne ovat vai matalat? Ei tiedä mitä tuumia silmien takana pyörii, ystävällisiäkö vai vihamielisiä. Suu ei niistä koskaan hiisku sanaakaan. Ei suon silmästäkään tiedä, mitä sen alla lepää, ei tiedä syväkö se on vai matala, se vaan aina kiiluu muuttumattomana. Ei ilman tuuletkaan sen pintaan kose, se on aina vain välkkävän tyyni. Samoin kuin länsisuomalaisen silmä. Pienet tunteenpuuskat eivät saa sitäkään muuttamaan ilmettään, se vain hohtaa epämääräistä loistoaan, tai kainoutta, tai hienotunteisuutta.
Olen aina ollut ymmällä tämän silmäyksen edessä, olen siihen tuijottanut kuin antilopi boan silmän luontiin. Minulta jää suu kiinni tämän näyn edessä. En Länsi-Suomessa puhele vieraan, ainoastaan vanhojen tuttujen kanssa. Minä pelkään lähestyä tätä kiiluvaa silmää, minä pelkään sitä kuin suon silmän reunoja. Niistä ei tiedä, vaikka ne olisivat "ijätiviepiä", niinkuin Karjalassa sanotaan.
Mutta tiedän, että kiihotustilassa tämä länsisuomalaisen silmä muuttaa muotoaan. Silloin näkymättömät pohjamudat kohoavat pinnalle. Kainous muuttuu röyhkeydeksi, hiljaisuus karjunnaksi, ja hienotunteisuus väkivallaksi. Olen nähnyt ja kokenut sen, kun länsisuomalainen on ollut viinan vallassa. Silloin olen karannut tieheni, sillä näky on ollut sietämättömän hurjaa. Raskaista psykillisistä kahleista irtipäässeen henkiolennon hurjistelua, sitä ei jaksa katsella. Se ei ole iloa, se ei ole riemastusta, se ei ole vapauden tunnetta, se on orgiastista raivoa, mieletöntä, tajutonta.
Selvittyään taas hän on kaino, hiljainen, hienotunteinen ja silmä kiiluu epämääräistä ilmettään, äsken karjuva suu on tukossa. Mutta muuten hän on Suomen uutterin, luotettavin ja ystävällisin mies.

Pohjanmaan rykmentin vaivat

Pari vuotta (eli muisti-inflaation huomioon ottaen 4-8 vuotta sitten) yritin Kansallisarkistossa käydä läänintilien verifikaatteja järjestelmällisesti läpi erästä projektia varten. Aivan toivotonta, kun osa oli mikrofilmattu ja osa ei.

Nyt on osa digitoitu (ja osa ei), mikä tekee samasta harjoituksesta hieman helpomman. Edelleen tosin joutuu kärsimään siitä, että tilien alussa on vaihtelevasti ja vaihetlevalla tarkkuudella sisällysluetteloita. Mutta - positiivisesti ajatellen - selaamaan joutuessaan löytää asioita, joita ei osaisi hakeakaan.

Kuten Hangon niemen linnoitustöihin osallistuneiden Pohjanmaan rykmentin sotilaiden sairasluettelon tositekirjasta 1802 (KA 7826:3848). Oma esi-isäni samassa rykmentissä oli joko toisella työmaalla tai terveenä, mutta ehkäpä joku toinen sukututkija löytää tästä tiedonripun? Yläkulman mukaan kyseessä jäljennös, onko vastaavia sotilaslähteissä?

(Ote, jatkuu vielä samalla ja seuraavalla sivulla.)

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Tietoja Maailman kansoista

Tartuin vuonna 1860 julkaistuun oppikirjaan Tietoja Maailman kansoista, joka aloittaa toteamalla, että
Sekä uskontomme pyhät alku-tiedot, että muutkin kansojen vanhimmat muistojutut viittaavat siihen, että ihmis-kunnan alku-perä on ollut Keski-aasiassa.
Kiitettävästi alkuperää ei siis väitetä totuudeksi vaan referoidaan lähteitä ne mainitenkin. Kansatkin ovat yhtä pätevät vaan "vaikka monenlaiset seikat ovatkin estäneet heitä samaan kuntoon pääsemästä". Suomalaisia lukuunottamatta eurooppalaiset lasketaan kaukaasialaisiksi eli luokaksi, joka
on kaikista etevimpänä pidettävä. Sillä tämä on se ainoa, johon sivistys on oikein päässyt juurtumaan ja josta se sitten on levinnyt toisille kansa-kunnille. Sentähden voimmekin sen sanoa ihmiskunnan johdattajaksi. Hänen jalo kutsumuksensa näyttää olevan sivistyttää vielä raakuudessa eläviä veljiänsä. Myöskin ihmiskunnan historia kertoilee melkein ainoastaan tähän kuuluvien kansojen vehkeistä ja edistymisestä.
Se, joka itsensä historiaan kirjoittaa, sinne kuuluu? Todennäköisesti suomalaisen toimittajan eli Jaakko Forsmanin kädestä eikä saksalaisesta alkuteoksesta on mongolialaisten kohdalla huomio "Suomalaiset ovat tässä luokassa melkein ainoat, jotka ovat päässeet korkeampaan sivistykseen."

Sivistystähän ei ole se, että kykenee valloittamaan suuria osia Euraasiasta? Ainakaan, ellei ole Aleksanteri Suuri tai Rooman valtakunta. Mongolian sivistyksen jälkiä haetaan National Geographicin joukkoistusprojektissa Valley of the Khans, joka on ollut käynnissä jo useampia vuosia.

Vuoteen 1911 mennessä mongolialaisjuuremme olivat jo vitsin aihe. Lehdessä Kissa-Viikko julkaistiin tuolloin "Historiallis-kielitieteellinen esitelmä Mongooliasta", jossa todettiin m.m.
Mitä eritoten meihin suomalaisiin (suomaalaisiin) tulee niin me olemme tältä lahjakkaalta, yli maailman tunnetuksi tulleelta sukulaiskansaltamme perineet kaiken sivistyksemme, yksinpä porsaitemme ja lehmiemme nimetkin. Sittenkin uskaltavat ulkomaalaiset (kateudesta tietenkin) epäillä läheistä sukulaisuuttamme mongoolien kanssa. Polveutumisemme tästä nerokansasta on kuitenkin eittämätön. Todistaahan sitä jo ulkomuotommekin. Onhan verrattain paljon helpompi tuntea mongooleita kantaisiksemme kuin esim. apinoita, joitten esi-isyyttä suhteemme ei kuitenkaan kukaan sivistynyt suomalainen epäile. 

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Lisää kesäkuuta

12.6.
  • FB-keskustelussa muistelevät YO-aineen aiheita ja pisteitä. Muistan vain opettajan ilmoittaman pilkkuvirheiden määrän ja loppuarvosanan.
  • Muuttuva kulttuuriperintö @tiedekulma on vetänyt pienehkön ja naisvaltaisen yleisön. Takanani puhutaan arkeologiasta ja vallasta. [Blogikirjoitus tilaisuudesta]
  • "Can we just..." In Our Time vie hermot, mutta melkein kaikki jaksot tulee kuunneltua.
13.6.
15.6.
 16.6.
17.6.
 18.6.
  • Kaupunkisuunnittelun (ikuista?) hitautta ja innovatiivisuutta Velikullassa 18/1909.
 19.6.
20.6.
21.6.
  • Olen kirinyt kaksi päivää @tangiblethings kurssia kiinni. Vielä yksi kysymys museoista ja voin siirtyä toisen verkkokurssin laiskanläksyihin
22.6.
23.6.
24.6.
25.6.
26.6.
27.6.

Palkitut opettajat vuonna 1904

"Henrik Johan Fontell, lastenopettaja Korsnääsin Moikipään kylässä, synt. 1816. Hän on kykynsä mukaan opettanut lapsille lukua ja kristinoppia Moikipään ja Korsbäkin kylissä. Samalla on hän pitänyt pyhäkoulua ja sunnuntaiaamusin koonnut kyläläiset laulamaan virsiä ja lukemaan päivän evankeliumia. Viime vuosina ei hän, vuoteen omana ollen, ole jaksanut tätä työtänsä jatkaa. Hän on köyhä mutta ei kuitenkaan ole tahtonut seurakuntaa rasittaa köyhänapua pyytämällä."

"Ulriika Matintytär, itsellinen Hattulan Kosken kylästä, syntynyt 1817. Noin 50 vuotta on hän opettanut seudun lapsille lukutaitoa saamatta kunnalta tai koulupiiriltä minkäänlaista palkkaa. Hänen opettamansa lapset on huomattu kansakouluun tullessaan erittäin hyviksi lukijoiksi."
Ilmeisesti tarkoitettu Kosken kylässä mylläri Matts Jacobssonin ja Hedvig Eliasdotterin 26.10.1817 syntynyttä tytärtä, joka asui Kosken kylässä koko elämänsä muutaman vuoden Hämeenlinnan jaksoa lukuunottamatta. Ulrica ei mennyt naimisiin, mutta sai pojan Henrik vuonna 1849. (RK 1812-1818, 1819-1825, 1826-1832, 1834-1840, 1841-1854, 1855-1861, 1862-1868, 1869-1875, 1879-1889 s. 231, 1890-1899 s. 213)
"Bror Lars Stenbäck, synt. Rautalammilla 1820, sai valtakirjan koulumestarin ja kirkonvartijan toimiin siellä v. 1839. Mainittuja toimia hän on huolellisesti hoitanut aina vuoteen 1900, jolloin hän korkean ikänsä tähden erosi niistä. Nykyään elää hän varsin köyhänä."
Sursillin sukutaulun mukaan Bror Lars oli Rautalammin lukkarin poika.
Tekstilainaukset: Suomalainen Wirallinen Lehti 15.1.1904
Tunnelmakuva: Daniel Nyblinin mv-valokuva Hjalmar Munsterhjelmin maalauksesta Hämeestä
Tausta: Tammikuun 14. päivän rahasto