Kirjallisuudessa ja mummon tarinoissa on esiintynyt lato- ja nurkkatanssien paheellisuus, jota minun on ollut vaikea ymmärtää. Varmaankin siksi, että en kouluaikoina lähtenyt Lallintalon diskoon, enkä ystävieni tavoin myöhemmin harrastanut lavatanssia. Olisin saanut perspektiiviä. (Kuva yllä Tuulispäästä 34/1911)
Erityisen vaikeaa on ollut ymmärtää mitä pahaa tanssissa tai piirileikeissä oli 1800-luvulla. Mikään ei ollut silmissäni siveellisempää kuin kansallistanssiesitysten kuviot ja ala-asteikäisenä meille opetettiin "viimeinen pari uunista ulos" -meininkiä, jonka piti olla sitä entisaikaista ja lapsillekin sopivaa.
Senkään jälkeen kun olin historian harrastuksen myötä oppinut, että Kalevala ja kansallispuvut olivat muokattua ja jäädytettyä kansanperinnettä ei juolahtanut mieleen, että kansantanssille on tehty sama. Silmäni avautuivat vasta kun lainasin kirjastosta pienen Petri Hopun toimittaman vihkosen
Suomen kansan oudot tanssit (2006).
Johdannossa Hoppu toteaa, että seksuaalisia ja eroottisia piirteitä sisältävät tanssit ovat jääneet julkaisematta "tai sitten niitä on jotenkin muutettu kansantanssinharrastajien arvomaailmaan sopiviksi". Eroottisuutta oli usein tanssin säestyksenä käytetyissä lauluissa ja toisinaan myös tanssiliikkeissä. "Vaikka kaikki eivät tuolloin pitänetkään hyväksyttävinä rivoja tansseja tai tanssilauluja, ne eivät olleet mikään outo ja vieras ilmiö kontekstissaan, alempien sosiaaliryhmien tanssitilaisuuksissa." "Vaikka näiden tanssien olemassaolo on ollut jossain määrin tiedossa, ne on työnnetty taka-alalle marginaalisena ja merkityksettömänä ilmiönä, joka ei kuulu suomalaiseen kansantanssiin."
Lambadansa ollut heilläkin. Valitettavasti paikoissa, joissa kansanperinteenkerääjät eivät olleet paikalla. Tai vaikka olisi ollutkin, Petri Kauppisen sanoin, "Näitä tansseja on pidetty rivoina ja sopimattomina, minkä vuoksi niitä on usein voinut jäädä taltioimatta."
P.S. Pari opinnäytelinkkiä
