"Minkätähden puiden vesoja on niityllä sidelty monenvärisillä langoilla ja resuilla?" kysyin minä eräänä ruoka-aikana isännältä.Ilmari Havun kirjasta Pietari Päivärinta, kirjallisuushistoriallinen tutkimus s. 124 selviää, että J. F. Gutzén Oulunsalosta oli kertonut samaa systeemiä käyttävästä susivoudista Oulun Wiikkosanomissa 24.2.1855: "Tämä täällä mainio Susivoudi asuu Iin pitäjässä Hauki-Putaan seurakunnassa; ja lieneekin hänellä tämän toimensa alla monta pitäjässä." Havun tietojen mukaan kyseinen mies "lienee sukuisin Kurtteja".
"Puiden vesoja sidelty! -- Onhan vielä jotain muutakin tehty", sanoi isäntä ja katsoa muljautti jokaista erikseen silmiin, ikäänkuin peläten, että joku vaarallinen keskustelu olisi syntymäisillään.
"Niin ja pensasten latvoja on vedelty kummallisiin solmuihin", lisäsin minä.
"Ne ovat tarpeellisia laitoksia ne", sanoi isäntä umpimielisesti.
"Mihin ne ovat tarpeellisia?" kiilasin yhä.
"Ne ovat sutten pelättimiä ne", selitti isäntä jo avonaisemmin.
"Sutten pelättimiä! Kuka niitä on laittanut?"
"Susivouti." [...]
"Ilmaiseksiko hän tekee tuota kauhean isoa hyvää työtään?"
"Ei; mitäs mahdotonta."
"No, mitenkäs sitten?"
"Hänelle maksetaan kapat."
"Kapat! Jyväkapatko?"
"Niin."
"Joka talosta koko piiristään?"
"Joka talosta, missä hän vaan käypi kapoillaan."
"Hän on sitten rikas?"
"Eipä niinkään."
"Mihin se hyvyys sitten joutuu?"
"Hän on juoppo."
"Mutta jos ei huolisikaan maksaa hänelle kappoja?"
"Hän kostaisi."
"Miten?"
"Hän syöttäisi karjan susilla."
"Joutavia! Mistä hän ottaisi sudet karjoja syömään, koska ei niitä ole olemassakaan näin metsättömillä mailla ja koska hän luulee sudet karkoittaneensa pois mailta halmeiltakin, kenties aina Viron maalle asti?"
"Kyllä hän sudet saa löytymään vaikka maanraosta, silloin kun hän niitä tarvitsee", arveli isäntä toimessaan.
Kuva susista ote Fritz von Dardelin piirroksesta "Wargjagt i Westergötland." En släde med tre män och en gris förföljs av två vargar. Nordiska museet, Wikimedia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti