Kirjanjulkistus, nukketeatteri ja väitös

Olen viime viikkoina enemmän jättänyt menemättä  kuin mennyt kuten almanakkaotteestani yllä näkyy. Tosin siitä näkyy myös se, että osallistuin  3.2. SHS:n miniseminaariin, jossa julkistettiin kirja Yhteisöllisyyden perintö. Paikalla puhunut artikkelikokoelman toimittaja perusteli aihetta viime aikojen menneisyyden nostalgisoinnilla: silloin ennen kun olimme kaikki kuin yhtä perhettä.

Perhe on pahin, eivätkä yhteisöt koskaan täysin ristiriidattomia. Sisällysluettelon perusteella kirjan artikkelit vaikuttivat palvelevan arjen historiasta kiinnostuneita. Ne myös toivat mieleen ruotsalaisen kokoelman Usla, elända och arma, sillä syntyneet ja säilyneet lähteet kertovat yhteisön normeista nimenomaan suhteessa marginaaliin?

Mistä jatkaen. Viime viikon tiistaina oli Helsingissä mahdollisuus nähdä turkulaisten nukketeatteriesitys, jossa "Lontoolaisen ristiinpukeutuja John ”Eleanor” Rykenerin tarina avautuu aitojen 1300-luvun kuulustelupöytäkirjojen kautta. " Timo Väntsin ja Tom Linkisen esitys onnistui historian elävöittämisessä tai realisoinnissa (?!) paremmin kuin odotin. Hienoa, että "ihan oikea tutkija" on lähtenyt tällaiseen popularisointiin. (Linkinen puhuu perinteisempään tapaan otsikolla 'Rakkaudesta miesten kesken ja naisten kesken keskiajalla' Glossan tilaisuudessa tänä torstaina.)

Toiseen yhteiskunnan marginaaliin siirtyen. Viime viikon lauantaina Alex Snellman väitteli Helsingin yliopistolla otsikolla Suomen aateli: yhteiskunnan huipulta uusiin rooleihin 1809-1939. Lektionsa oli informatiivinen, mutta ei tietenkään voinut tiivistää kaikkea 400-sivuisesta väitöskirjasta. Varsinkaan kun sen sivut ovat kokoa A4, teksti kahdessa sarakkeessa ja pienikokoista. (Tiivistelmä toisin sanoin on luettavissa verkossa. )

Jäi siis vaivaamaan, että mitä se aatelin valta oli (vrt. aiempi valitusvirteni) itsevaltiaan hallitsemassa maassa. Ja jos pari aatelin edustajaa oli kuiskausetäisyydellä keisarin korvasta, niin tarkoittaako se, että koko ryhmä oli "yhteiskunnan huipulla"? Väitöstilaisuuden mittaan selvisi, että Snellman oli valinnut 8 esimerkkisukua, jotka antoivat "aatelin historialle kasvot", nimenomaan niistä, jotka olivat aktiivisimpia/merkityksellisimpiä 1800-luvulla. Miltä olisivat näyttäneet aatelin kasvot satunnaisotannalla? Tylsemmiltä ja merkityksettömimmiltä?

Jos todella haluaisin kysymyyksiin vastauksen, tietenkin lukisin Snellmanin väitöskirjasta edes 1800-luvun osan. Mutta elän nyt toisella vuosisadalla ja yritän pitää (kerrankin) kirjaprojektin raiteilla alusta loppuun. Eli menot pysyvät vähäisinä seuraavatkin viikot.

Kuva Kaarlo Kari. Tuulispää 17.4.1903.

Arkeologiaa lapsille ranskaksi ja suomeksi

Syksyn Ranskan reissulla yritin välttää materian keruuta, mutta sorruin ostamaan Raphaël de Filippon (teksti) ja Roland Garriguen (kuvat) kirjan L'archéologie à petits pas. Kuvitus näytti hauskalta ja kouluranskani näytti riittävän lapsille suunnatun tekstin ymmärtämiseen. Sisäkannen perusteella tekemisessä oli ollut mukana Ranskan kansallinen arkeologiainstanssi, joten arvelin sisällön asialliseksi.

Enkä joutunut pettymään. Aloitettiin arkeologian historiasta, käsiteltiin erilaisia jäännöstyyppejä (asuinpaikat, kätköt, haudat, yms.), säilyneitä materiaaleja (keramiikka, metalli, lasi, ihmis- ja eläinjäänteet jne.), kohteiden löytämistä (paikannimet, ilmakuvat, geofyysiset menetelmät), kaivausten tekemistä dokumentointia myöden sekä ajoitusmenetelmiä.

(Kuvaesimerkissä kasvillisuudessa näkyvät maanalaiset asiat, joihin olen törmännyt Time Team -ohjelmissa, mutta en suomenkielisessä kirjallisuudessa. Ruotsalaisen esimerkin perusteella mahdollisuuksia täälläkin?)

Teksti oli tiivistä ja asiallista, siinä ei ollut mitään erityistä lapsille suunnattua lässytystä eikä pedagogisia kysymyksiäkään. Kevennys oli kuvituksen varassa. Aikuisen silmään kokonaisuus toimi, mutta jäi kylläkin irtonaiseksi lasten maailmasta.

Syksyllä ilmestyneessä Aino Nissinahon kirjassa Muinaishaudan salaisuus ja kuinka se paljastetaan. Arkeologian opaskirja nuorille on päinvastainen lähestymistapa. Siihen oli rakennettu kehyskertomus "Raatomäen mysteeri", jossa seikkailevat koululaislapset. Se jää hieman irtonaiseksi, sillä pääosa kirjaa on "kirja", jota lapset lukevat (s. 10), ja jossa he ovat itse mukana (s. 60-62)?!

Keskiosan faktat ovat lähes yhtä kattavia kuin ranskalaisessakin kirjassa ja käsittelevät nimenomaan Suomen oloja. Kirjoitustyyli on selvästi lapsille suunnattu ja sisältää sekä retorisia kysymyksiä että osallistavia kommentteja, kuten "On kuitenkin muutamia hyvän löytäjän niksejä, joita sinäkin voit opetella." Tekstin lomassa on myös selviä harjoitustehtäviä ja linkkejä lisämateriaaliin.

Kirjan monipuolisuus ulottuu kokeelliseen arkeologiaan asti (s. 89-111) ja olin kokonaisuudesta iloisesti yllättynyt. Mukana oli paljon asiaa ja rakenne toimi. (Lukuunottamatta kehystä.)

Tein pääkaupunkiseudun kirjastoille hankintapyynnön kirjasta heti kun siitä kuulin. Markkinointiargumenttina käytin nuorille suunnattujen suomalaisten arkeologiakirjojen harvinaisuutta. Aivan olematon genre ei Suomessa ole, sillä kirjastokannasta löysin Minna Lehtolan kirjan Madon reikä arkeologiaan (2011). Siinä oli katettu suuri määrä asioita isoilla kuvilla ja vähällä tekstillä. Vaatii aktiivista lukijaa?

Mysteerirakennus

Laitoin tähän postaukseen tunnisteen "Kuva Suomesta", mutta oikeastaan en tiedä mitä olen esittämässä. Arkistolaitoksen digitaaliarkiston polku Oikeuskanslerinvirasto - Oikeuskanslerinviraston arkisto - Lääninhallitusten lähettämät rangaistusten täytäntöönpanopäiväkirjojen otteet - Täytäntöönpanopäiväkirjat 1927-1927 sai odottamaan päiväkirjoja tai ilmoitusta "näyttörajoitettua aineistoa". Mutta taitavatpa olla nämä kuvat väärällä polulla. Tunnistaako joku rakennusta?

Puutteellisellakin metatiedolla oletan, että näissä on tekijänoikeudet rauenneet. Jos täyttäisivät valokuvateoksen tunnusmerkin, olisi kai skannattu suoraan?

Teemaviikoista ja kasvokuvista

Tämä viikko oli valtakunnallinen mediataitoviikko. Hankkeen verkkosivuilla on oppituntimateriaali Kuvia sinusta ja minusta, jonka sisältöön liittyy etusivulta saatava juliste "Otin kuvan kaverista ja haluun laittaa sen nettiin. Mitäs nyt". (Jotain voisi tähän väliin kommentoida verkkosivuista, joiden osiin ei voi luoda linkkejä ja oppimateriaaleista, joilla ei ole CC-lisenssiä.)

Julisteen ohjauksen mukaan kaverin kuvan verkkoon laittaminen on OK, jos kuva on hyvä, ja kaverilta on lupa ja kuvasta ei voi seurata harmia tai draamaa. Pitää olla myös varautunut siihen, että kuka tahansa voi jakaa kuvan ja lopuksi "Jos tuntuu, että kuva sais isoäitis punastuun, niin on suuri mahdollisuus, että joku muukin pitää kuvaa epäsoveliaana."

Mutta entäs jos kuva on isoisoäidistä, joka on kuollut jo ennen kuin itse synnyit? Mitä menneisyyden pari olisi ajatellut siitä, että Elkan työntekijä nosti heidät esimerkiksi "koetellusta, kestävästä ja turpeeseen sidotusta juurevasta rakkaudesta, jolle nykyinen vaalenapunaiseen utuun ja tinapaperiin kääritty hiilihydraatti-rakkaus on ehkä vieraampaa.". Anneli mietti tällä viikolla tätä ja totesi "Ehkä en kuitenkaan välttämättä haluaisi vaikka isoäitini kuvaa johonkin ihan vieraaseen yhteyteen." ja "Pahinta siinä, että joku julkaisisi oman (vaikka jo kuolleen) sukulaiseni kuvan toisessa yhteydessä, olisi, jos kuvaa kommentoitaisiin asiattomasti."

Herättää kysymyksiä. Mitähän ne kaikki nimettömät kasvot, joita olen käyttänyt täällä kuvituksena ajattelisivat päätymisestään (teoriassa) maailmanlaajuiseen julkisuuteen? Tai mitä mieltä olisivat ne menneisyyden henkilöt, joiden kuvien päälle myös tällä viikolla käynnissä olleella "ilmaisella viiden päivän kulttuurilomalla Eurooppassa" (FB-sivu) liimailtiin "heidän" ajatuksiaan?

(Myönnän, harkitsin osallistumista. Mutta halusin etsiä oman pohjakuvan. Monesta muusta palvelusta se olisi käynyt ripeästi, mutta Europeana-allergiaani on syy.  Katso näyttökaappaus, joka on vain murto-osa samannäköisistä hakutuloksista, joiden kuvat olivat useamman klikkauksen takana.)

Slatessa Rebecca Onion kritisoi Twitterin vanhoja kuvia tarjoavia (erittäin suosittuja) tilejä. Hän oli todennut materiaalin itseään toistavaksi. Kuvien lähteitä ei kerrota, osa otoksista on paljastunut väärennöksiksi.

By failing to provide context, offering a repetitive and restricted view of what “history” is, and never linking to the many real historical resources available on the Web, these accounts strip history of the truly fun parts: curiosity, detective work, and discovery.

Kun kuvissa ei ole lähdetietoja, on niistä (jokseenkin) mahdotonta löytää lisätietoa. Tämä harmittaa itseäni suomalaisissa kuvia pursuavissa FB-sivuissa. Erityisesti lehtileikkeiden yhteydessä olisi "kiva" nähdä lähdeviite.

P. S. Heräsi kyllä tällä viikolla hupilehti Tuulispäätä selatessani ajatus tarjoilla sen kuvia ja vitsejä isompana klimppinä jollain kanavalla. Mutta niiden löytäminen alkuperäisessä yhteydessään oli itsestäni niin hauskaa, että onko reilua viedä ilo muilta? Sorruin kyllä laittamaan yhden sukututkijoille ja historiantutkijoille läheisen aiheen blogin FB-sivulle.

"Esimerkki siitä, miten haastavaa/vaikeaa/mahdotonta on asiakirjojen perusteella arvata millä nimellä menneisyyden henkilöä on kutsuttu.
"En minä ookkaan paljas Viija, minoonkin Serafiija., sano Lapposka lukemaan huudettaissa." (Tuulispää 1/1907)"

Tilanhoitajan uraa

Jos sattuisit kaipaamaan 1900-luvun alussa koottua matrikkelia Suomen metsänhoitajista niin älyäisitkö hakea Kansalliskirjaston digitoimista aikakauslehdistä Suomen metsänhoitoyhdistyksen julkaisuja. no 23/1906? Itse en ainakaan ja törmäsin matrikkeliin aivan sattumalta.

Elämänkerrat eivät olleet lyhyimpiä mahdollisia ja yksi yhteys Kokemäellekin löytyi. Knut Ferdinand Regnell oli syntynyt 21.3.1837 Kokemäenkartanossa, jossa isänsä Per Erik oli tilanhoitajana. Kurkistus rippikirjaan kertoo, että perheen oleskelu Kokemäellä oli varsin lyhytaikainen. He olivat tuleet Yläneeltä vuonna 1836 ja lähtivät Orimattilaan vuonna 1837.

Yhteydet Kokemäen ja Yläneen välillä tähän aikaan liittyivät Sahlbergeihin, jotka omistivat maatiloja molemmissa pitäjissä. Oliko sama syy Regnellien muuton takana?

Näköjään, sillä avioituessaan 30.9.1823 mademoiselle Wilhelmina Carolina Hällstenin kanssa Per Erik oli Sahlbergin omistaman Uudenkartanon pehtoori. Esikoisen kasteen aikaan Per Erikin titteli on muuttunut tehtailijaksi, mutta suhteet professori Carl Reinhold Sahlbergiin ovat kunnossa, sillä hän on kummien joukossa.

Rippikirjassa nuoripari oli Uudessakartanossa vuosina 1824-25, 26 (?), Uudenkartanon kangastehtaalla 1827-30, Tourulassa 1830-31 ja 1833-35. Tourulassa, jonka rippikirjan mukaan omisti turkulainen kauppias Kingelin, Per Erik oli pehtoorina. Hän sai osaamistaan esille Åbo Tidningarin numerossa 3.2.1836, jossa julkaistiin hänen kirjeensä Tourulan ojitusten hyödyllisyydestä. Liekö tästä auennut tie Kokemäenkartanoon?

Maanmittaushallitus - Maanmittaushallituksen uudistusarkisto  - Kokemäki - Kokemäen kartano; Peltokartta ja selitys 1834-1834 (A41:24/1-3)

Tämän Ruotsissa 1798 syntyneen miehen uran jatkoa en Orimattilasta löytänyt. Mutta Kotivuoren ylioppilasmatrikkelissa on poikansa Karl Vilhelm ja tässä yhteydessä Per Erikin sanotaan olevan Hämeenlinnan linnanvouti.Mitähän moinen teki 1840-luvulla?

Kokemäenkartanoon tuli sittemmin paljon ruotsalaisia maanviljelysosaajia. Onkohan tätä muuttoliikettä 1800-luvulla isommassa mittakaavassa jo tutkittu?

(Per Erikin vaimo oli rippikirjojen mukaan syntynyt Turussa 12.1.1801. Tarkemmin sanottuna kuitenkin Paimion Räpälässä vänrikki Joh. Gust. Hellsténin ja Johanna Fredr. Sevonin tyttäreksi.)

Kylän toimellisin ihminen

Pietari Päivärinnan kirja Jälkipoimintoja II: Omistaan eläjiä on nykyään saatavilla Lönnrot projektin sivuilla. Ei ollut silloin kun esittelin kylän laiskinta miestä, mutta nyt voidaan verkkojulkaisun tuella käsitellä tarinan Kylän toimellisin ihminen. Kyseessä tietenkin nainen.

Hän oli näöltään noin neljänkymmenen vuoden ikäinen roteva nainen. Pitkänsolakkana seisoi hän siinä, ja vaikka hän oli nokisessa työssään jotenkin siintynyt, loisti hänen kasvoissaan kuitenkin täydellinen naisellisuus. Hänen kasvonsa ja koko ruumiinsa oli täyteläinen, ja hänen olentonsa osoitti terveyttä, hyvinvointia ja mielenmalttia.

Ilmari Havun (Pietari Päivärinta, kirjallisuushistoriallinen tutkimus s. 143-144) mukaan oli selvää, että näin esiteltiin Aitta-Priita eli Briitta Kaisa Mikontytär Aittaniemi (s. 1829, tullut Kokkolasta 1868, k. 1905).

Aitta-Priita oli lyhyt, vahva ihminen. Hän viljeli kaupungin maata pohjoiseen menevän maantien varrella ja veti sinne hevosella risukasoja ja puunkuorta, jotka sitten poltti höysteeksi. Hän harjoitti elinkeinonaan myös lehmien hoitoa laitumella ja elukoiden parantelua. Päivärinta on kuvausta tuntuvasti muutellut ja ymmärtääkseni tehnyt Priitasta miesmäisemmän kuin hän todella oli.

Ilmeisesti kaupungilla tarkoitetaan Raahea. Havu mainitsee aviottoman pojan Kustaa Adolf. Sopiva kastemerkintä löytyy lokakuussa 1841 Raahesta, äitinä "Dej. Britha Caisa Pyhäluoto". Nimeen Aittaniemi saan kiinni Havun mainitsemalla veljenpojalla Kaarle Aukusti (s. 1852). Hänen isänsä on kastemerkinnän mukaan Carl August Aittaniemi. Pieni googlailu ja hiskeily viittaa siihen, että Brita Kaisa on syntynyt Kokkolan Långön kylässä 22.4.1829 isänään "Michel Michss. Storkrokvik", joka on sittemmin muuttanut Raaheen. Mikä ei edelleenkään auta Britan löytämisessä kirkonkirjoista.

Havun tieto ulosmuutosta Kokkolasta 1868 sentään saa vahvistuksen listoista: syyskuussa rippikirjan sivulta 309, josta näkyy tulo Raahesta 1864. Vastaavaa ulosmuuttoa ei näy Raahessa 1863 eikä 1864, sillä eihän tämän helppoa ole tarkoitus olla. Rippikirja sentään vahvistaa syntymäpäivän Kokkolassa. Kokkolan maaseurakunnan kanssa minulla on ollut joskus ennenkin ongelmia eikä nytkään oikeaa paikkaa eli langanpäätä löydy Britan elämän seuraamiseksi.

Kuva Tuulispää 28.4.1905

Kommentti talouselämän vaikuttajista

Parhaillaan on käynnissä Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisun julkistamisseminaari.Täh? pääsi minulta kun siitä ensimmäisen mainoksen näin eikä Tapio Onnelan (tiedotteesta kopioima?) teksti Agricolan uutisissa selvennä sekaannustani. Julkistaminen kokonaisuudelle, joka on ollut verkossa iät ja ajat? Pettääkö muistini?

Ei. Internet Archive (toistaiseksi?) näyttää tilanteen 9.9.2009, jolloin talouselämän vaikuttajia oli jo jonkin verran verkossa.

Nelisen vuotta artikkeleita on siis voinut vapaasti käyttää (ja olen niihin muistaakseni täällä linkittänytkin) ja nyt ne on "julkistettu" maksumuurin taakse.

Ilmeisesti alkuperäistä laajempana kokonaisuutena. IA:n kaappauksista projektin kehitys on jossain määrin jäljitettävissä. Tuossa syksyn 2009 sivustossa kerrottiin:

Talouselämän vaikuttajat -hankkeessa kirjoitetaan kaikkiaan yli 2 300 elämäkerta-artikkelia suomalaisen talouselämän julkisen tunnustuksen saaneista vaikuttajista 1700-luvulta 2000-luvulle. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julkaisee artikkelit ensin verkossa viimeistään 2010.
Uusin kokoelma kattaa 266 Ruotsin ja Venäjän vallan ajan vaikuttajien pienoiselämäkertaa. Vuonna 2008 valmistui hankkeen ensimmäinen osajulkaisu, joka sisälsi 291 itsenäisyyden ajan vuorineuvoksen elämäkertaa. Kaikki artikkelit ovat vapaasti luettavissa.

Tekstiä oli täydennetty 25.1.2010 mennessä virkkeellä

Toukokuussa 2010 julkaistaan kolmas kokonaisuus, joka sisältää kaikkien maanviljelysneuvoksen arvonimen saaneiden elämäkerrat. 

joka korvaantui 22.10.2010 mennessä kappaleella

Kolmas kokonaisuus, joka sisältää kaikkien maanviljelysneuvoksen arvonimen saaneiden elämäkerrat, julkaistiin 20.5. Kokoelma julkistettiin maatalousseminaarissa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran juhlasalissa. Kaikki artikkelit ovat vapaasti luettavissa. 

Kokonaisaikataulu muuttui ja hankekuvaukset täydentyivät 21.2.2011 mennessä:

Talouselämän vaikuttajat -hankkeessa kirjoitetaan kaikkiaan noin 2 300 elämäkerta-artikkelia suomalaisen talouselämän julkisen tunnustuksen saaneista vaikuttajista 1700-luvulta 2000-luvulle. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julkaisee artikkelit ensin verkossa 2011.
Vuonna 2008 valmistui hankkeen ensimmäinen osajulkaisu, joka sisältää 291 itsenäisyyden ajan vuorineuvoksen elämäkertaa. Toinen kokoelma kattaa 266 Ruotsin ja Venäjän vallan ajan vaikuttajien pienoiselämäkertaa. Kolmas kokonaisuus sisältää kaikkien maanviljelysneuvoksen arvonimen saaneiden elämäkerrat. Neljäs julkaisu kattaa sata kauppaneuvosta vuosilta 1918–1948. Kaikki artikkelit ovat vapaasti luettavissa.

Viimeisen lauseen eteen ilmaantui virke "Viides osajulkaisu sisältää 400 tasavallan ajan kauppaneuvoksen elämäkertaa." 25.9.2011 mennessä. Valmistumisen tavoitevuosi muuttui 2011:stä 2012:een 26.12.2011 mennessä ja vuoteen 2013 9.9.2012 mennessä. Tuolloin oli lisätty myös lause "Kuudes julkaisu sisältää 200 teollisuusneuvoksen elämäkerta-artikkelit."

Lause "Kaikki artikkelit ovat vapaasti luettavissa." hävisi 13.10.2013 mennessä ja tämän jälkeen sivusto on tainnut blokata IA:n robotit.