Pikapyörähdys Forssan museossa

Sunnuntain paluumatka isäni kanssa Kokemäeltä Helsinkiin laitettiin epätavallisesti poikki Forssassa. Sillä pitihän minun päästä katsastamaan Forssan museon uusi pysyvä näyttely Kirjavan kankaan kaupunki, jonka rakentamista olin museon blogissa seurannut. Isä veikkasi autossa, että olisimme päivän ensimmäiset ja ainoat vieraat, mutta oli väärässä.

Käynnissä oli joulunaloitustapahtuma, museoon ilmainen pääsy ja porukkaa lähes tungokseen asti. Ei siis parhaat mahdolliset olosuhteet perusteelliseen museokoluamiseen. Kosketusnäyttöjen hipelöinti jäi väliin, mutta yritin saada kokonaiskäsityksen.

Tavallisemmissa olosuhteissa olisin todennäköisesti tarkistanut lipputiskiltä, mistä kierros kannattaa aloittaa. Nyt olin "tavallisempi" kävijä ja tupsahdin kakkoskerroksen vanhojen tavaroiden vitriinin ja tehdasyhteisön pienoismallin luo enkä tiennyt minne jatkaa matkaa. Kronologisesti selvempää olisi ollut lähteä liikkeelle kolmannen kerroksen päädystä, jossa hieman myöhemmin kuuntelimme pätkän yleisöopastusta.

Kulkusuunnat jäivät siis epäselviksi, mutta muuten näyttelyarkkitehtuuri oli ilmava ja selvän oloinen. Esineitä oli esillä säästäväisesti ja laminoiduilla infolapuilla mahdollistettiin sekä vilaiseva että intensiivisempi vierailutyyli. Testausluetut laput selostivat esineet kiitettävän perusteellisesti. Haulimyllyn toiminta tuli selväksi ja hetekan taustatarina oli koskettavan yksityiskohtainen.

Tehtaan perustajan ja kartanoelämän osuus oli minusta sopivan pieni ja tavallinen paikallinen elämä esillä. Isoon joukkokuvaan oli luukkujen taakse piilotettu elämäntarinoita, jotka toivottavasti sopivat itseäni lyhyempien ihmisten luettavaksi. Itse en ihmispaljoudessa viitsinyt tukkia liikennettä kyykkimällä kulkuväylällä.

Ja tietenkin tulin iloiseksi, kun esillä oli krinoliineja. Ja siitä, että isäni älysi osoittaa ne minulle. Todisti, että hänelle oli jäänyt jotain mieleen kirjastani Suomen naisellista historiaa, jossa laajensin Orpanassa julkaistua krinoliiniartikkeliani.

Kirjailija-keittäjän jälkiä etsimässä

Kirjoitukseni Elvi Mela, tulenkantaja (osa1 ja osa 2) oli tarkoitettu loppuyhteenvedoksi, mutta yhteenvetoja kirjoittaessa tapaa tulemaan mieleen jatkotutkimusmahdollisuuksia... Niinpä poikkesin viime torstaina pitkästä aikaa Helsingin kaupunginarkistoon hyödyntämään poliisin osoitekortistoa.

Yllätyin iloisesti. Tiskin takana ei enää ollut nyrpeää vahtimestarimiestä, asiakaspalvelua ei tarvinnut odottaa käytävässä seisoen eikä oltu keksitty henkilötietoviritelmiä, joita ehdin pelätä. Eli pääsin hyvin sujuvasti mikrofilmilukijan ääreen tarkastamaan Hilda Rintasesta tehtyjä merkintöjä.

Niiden muodoista heräsi lähdekriittinen kysymys: milloin ja miten kirjauksia kortteihin tehtiin. Asiakaspalvelussa ollut osasi ottaa esiin kortiston perustamista kuvaavan tekstin Helsingin Poliisilaitoksen historiasta, mutta siitä en saanut selvää päivitysten mekaniikasta. Eli Kansalliskirjastossa hätäisesti vilaistujen osoitehakemistojen ja  maalaisjärjen perusteella tulkiten...

Hilda Rintanen ei ollut Helsingissä vuoden 1907 jälkeen ennen marraskuun ensimmäistä päivää 1918, jolloin hänen osoitteensa oli Rahapajankatu 1. Päiväykseen 9/XIII (?!) 1919 liittyy muutto Turkuun vai Turusta? Viimeistään (alkaen?) 26.1.1920 Vuorimiehenkatu 5 as 17 ja sieltä poismuutto (?) 17/VI 1920.

Viimeistään (alkaen?) 8/9 1921 Tehtaankatu 32. Suluissa nimi Hjelt eli osoitehakemistoihin 1919-21 ja 1921-22 verraten Rintanen on todennäköisesti ollut palvelijana Allan Hjeltin taloudessa.

Viimeistään (alkaen?) 1/1 1922 Tynnyrintekijänkatu 2. Suluissa nimi Clementti ja osoitehakemiston 1922-23 mukaan samassa osoitteessa asui "verkmäst" Henrik Clément. Poismuutto (?) 7/4 1923.

Viimeistään (alkaen?) 19/3 1924 Erikinkatu 9 as 3. Suleissa nimi Veckman, mutta mitään vastaavaa ei näkynyt osoitehakemistoissa. Asuminen jäi hyvin lyhytaikaiseksi, sillä korttiin on merkitty poismuutto Naantaliin 19/4 1924.

Viimeistään (alkaen?) 1/1 1925 Hertonäsin vallitie 20 ja nimi Hagelstam. Osoitehakemiston 1924-25 mukaan Wentzel Hagelstam asui kyseisessä osoitteessa.

Tullut Loviisasta 14/12 1928 ja uusi osoite Keijontie 21 as 1 sekä suluissa nimi Lehtimäki. Osoitehakemiston 1927-28 mukaan Keijontiellä asui Väinö A. Lehtimäki. Rintanen osoitteessa vielä 1/1 1929. Muutto Korsoon 23/5 1929.

Viimeistään (alkaen?) 1/1 1930 osoite Huvilakatu 1, samoin kuin 1/1 1931 ja 1932. Ei nimeä suluissa, mutta kyseinen talo oli Frenckell-perheen. Tarkistin nopeasti Rose-Marie Peaken kirjasta Villa Frenckell, Huvilakatu yksi : idyllin värikkäät vaiheet liitteen palvelijalistan, jonka mukaan Rintanen oli kaksi vuotta keittiöapulaisena ja vuoden keittäjänä. Talon kuva oheen leikattu SLS:n Flickrssä jakamasta kuvasta.

30-luvun merkinnöissä on pitkähkö aukko, sillä seuraavaksi tiedetään vasta, että viimeistään (alkaen?) 1/1 1939 Hilda Rintanen asui osoitteessa Topeliuksenkatu 28 A 6, jonne hän oli muuttanut Helsingin pitäjästä. 24/5 1939 lähtö (?) Vaasaan. Paluumuutto 16/12 1941 Korsosta osoitteeseen Yrjönkatu 24 E 12, jossa vielä 1/1 1942. Poismuutto 30/12 1943 "Tuusula, Järvenpää".

Monta aukkoa jäi jäljelle. Kirkonkirjat tuskin pysyivät Rintasen perässä, mutta henkikirjat...? Tuskin tämä tähänkään jää.

Joulukalenterien luukut aukevat

Do-diin, adventin aika ja Facebookin seinällä yksi ja toinen laitos tarjosi kauniita kuvia joulukalenterien merkeissä. Muualla verkossa tiedossani toistaiseksi

• Lopun aikoja elävän Sveaborg-Viapori projektin kalenteri
• Teatterimuseon joulukalenteri, joka pyörii jo kolmatta vuottaan
• Muistaakseni myös kolmatta vuotta on Tukholman kaupunginmuseolla videokalenteri. Teemana Brott och straff i Stockholm (jee!) ja ensimmäisessä luukussa paljastuu vahdin kiinniottoväline. 
• Lisäys 1.12.2013 19:57 Kadonneen kulttuuriperinnön metsästäjät
• Lisäys 2.12.2013 8:17 Kuopion museon joulukalenteri 
• Lisäys 2.12.2013 9:30 Forssan museon joulukalenteri 

Lisään linkkejä tänne myöhemmin, jos jotain kiinnostavaa vastaan tulee. Tässä blogissa ei edelleenkään ole syntynyt tarvetta eikä tilaa 24-osaiselle sarjalle, mutta kun joulukalenterit lopettavat, on täällä luvassa ennen vuodenvaihdetta loppuva jatkokertomus.

Kokemäeltä Amerikkaan, osa 122

Ancestryn tilaus pruttu, joten viime hetket tehdä lisäys Kokemäeltä lähteneisiin siirtolaisiin. Aikaisemmilta hauiltani piiloutunut mies löytyi Hathi-haravoinnissa. Suomalaisen kansallis-raittius-veljeysseuran juhlajulkaisu 25-vuotisen toiminnan muistoksi (1912) nimittäin sisälsi seuraavan tekstin

 

Ja matkustajalistat vahvistavat, että 29-vuotias "Frans Wikter Kava" saapui New Yorkiin Liverpoolista laivalla Celtic 22.6.1907 28-vuotiaan vaimonsa Eva Mathildan kanssa. Fransin syntymäpaikan litterointi "kakennaki" ei, kas kummaa, ollut osunut hakuihini. Ilmeisesti avioliitto oli tuore, sillä vuoden 1910 väestönlaskennan mukaan he olivat avioituneet vuoden 1907 paikkeilla. Vuoden 1899 paikkeilla syntynyt tytär "Valo Tyna" on siis jomman kumman aikaisemmasta avioliitosta (?) ja vuoden 1908 paikkeilla Ohiossa syntynyt Katri yhteinen.

Osoitekalentereiden mukaan perhe asui Ohion Ashtabulassa 1908, 1910, 1913, Minnesotan Duluthissa 1913, Michiganin Marquettessa 1916 ja Oregonin Astoriassa 1920, jossa heidät myös väestönlaskentaan kirjattiin. Tuolloin perheessä oli 11-vuotias Katherine eli edellä mainittu Katri, 6-vuotias tytär Nelma ja 3-vuotias poika Kakuo (? Kauko?).

Myöhempiä tietoja en löydä. Kotiarkiston syövereissä voisi olla. "Hupaisa" detskuhan tässä tapauksessa on nimittäin se, että mummoni täti naitiin Kavan emännäksi.

Lähteet:

Ancestry.com. New York, Passenger Lists, 1820-1957

Ancestry.com. U.S. City Directories, 1821-1989

Ancestry.com. 1910 United States Federal Census Year: 1910; Census Place: Ashtabula Ward 1, Ashtabula, Ohio; Roll: T624_1152; Page: 4B; Enumeration District: 0003; FHL microfilm: 1375165.
Ancestry.com. U.S., World War I Draft Registration Cards Registration State: Michigan; Registration County: Marquette; Roll: 1675812; Draft Board: 1. 
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census Year: 1920; Census Place: Astoria Ward 3, Clatsop, Oregon; Roll: T625_1492; Page: 11B; Enumeration District: 65; Image: 794. 

Monikulttuurinen maamme ja suomalaisuus

Törmättyäni Karimo-illassa käsitteeseen "Isänmaallinen lukukirja" löysin sellaisen omistakin varastoistani. Ja kiinnitin uutuuskirjoissa huomiota nimekkeeseen Monikulttuurisen maamme kirja. Siinä on esisanojen mukaan haluttu näyttää, että suomalaisessa kulttuurissa "on sekaisin kaikenlaista ainesta. Suomen kieli elää ja muuttuu kulttuurin mukana."

Kovin kauaksi isänmaallisesta lukukirjasta ei kuitenkaan oltu päädytty, sillä on haluttu esitellä "suomalaisen kulttuurin tärkeitä tekstejä, jotka ovat monella tavalla vaikuttaneet siihen, mitä suomalaisuus on". Mukana ovat siis kaikki tutut: Agricola, Kalevala, Runeberg, Kivi, Topelius, Aho, Pakkala, Leino, Jotuni, ... Näiden jatkoksi liitetyt rocklyriikat ja pari maahanmuuttajan tekstiä eivät mielestäni merkittävästi muuta minulle tuttua kuvaa suomalaisuudesta. Eikä tainnut olla tarkoituskaan.

Tekstit ovat lukukirjassa erillisiä ja niiden väliin mahtuvat ajatukset syntyvät lukijoiden päässä. Itse jäin miettimään m.m. kulttuurin ja kirjallisen kulttuurin olennaisia eroja.

Suomalaisuudesta puheen ollen

• Pitkälä, Pekka: Pyramidit, pyhät raamit. Sigurd Wettenhovi-Aspan (1870–1946) näkemykset suomen kielestä ja suomalaisten historiasta
• Ruuska, Petri: Kuviteltu Suomi: Globalisaation, nationalismin ja suomalaisuuden punos julkisissa sanoissa 1980-90 -luvuilla
• Sahila, Mikko; Rouvinen, Mikko: "Nigeriassa ei opeteta Kalevalaa" - Suomalaisuudesta
• Häkli, Jouni: Who is the Finn? : Globalization and Identity in Finland  
• Kyyrö, Jere:  Kansalaisuskonnon ulottuvuudet suomalaisessa tutkimuksessa - Käsitehistoriallinen analyysi 
• Nummila, Hanna:  Kokon yhteen kokoomat - Amerikansuomalaisen identiteetin vaiheet 1936-2010 Amerikan Uutisten juhannusartikkelien valossa (*)
• Pitko, Maija; Rikkola, Marika: Historia yhteiskunnan peilinä? Historian ja yhteiskuntaopin opetussuunnitelmat suomalaisessa postmodernissa yhteiskunnassa 
• Elio, Keijo: Ruotsinkielinen vähemmistö Suomessa 20. ja 21. vuosisadan vaihteessa : Historian ja yhteiskuntatiedon opetus vahvistamassa kansallista yhteenkuuluvuutta 
• Kosunen, Kaisa: Isänmaantoivoista maailman kansalaisiksi. Terveysopin oppikirjojen ja opetussuunnitelmien sisällön muutokset ja tekstien retoriset keinot 1944-1984  
• Sjöstrand, Per Olof: Hur Finland vanns för Sverige : en historia för nationalstater
• Hyvönen, Arja; Kansainvälisesti adoptoidun juuret. Juurien sisällöllinen määrittely ja niiden tärkeys adoptioneuvonnan, adoptoitujen ja adoptiovanhempien näkemänä  
• Ruottinen, Laura: Kiveen veistetty kansakunta : Suomen kansallismuseon ulkoveistoskoristelu
• Timonen, Riia: Mesikämmenen muotokuva : karhuaihe suomalaisen taiteen historiassa

Ajatella, että täällä elettiin vuosituhansia miettimättä kansallisuutta tai sen määritelmää! Pertti Haapala totesi äskettäin 

On kummallista, että mitä globaalimmaksi maailma tulee, sitä vahvemmin pyritään kansallisvaltioissa etsimään kansallista kaanonia, jonka mukaan tehdään historian oppikirjat ja selitetään kansakuntaa. Tutkimme miten “Suomi” on syntynyt ihmisten arjessa ja heidän päässään, miten Suomen historia keksittiin ja miten se on sittemmin ymmärretty kansallisena kertomuksena

Eilen ilmestyi Tampereen yliopiston Aikalaisessa mainiot Irma Sulkusen ja Ville Kivimäen haastattelut: Suurmieskultti yhä voimissaan ja Isänmaallisuus oudoissa käsissä.

(*) Suomalaisuutta yritettiin muuten Amerikan siirtolaisten keskuudessa ylläpitää julkaisemalla Lukukirja amerikan suomalaisille lapsille. 

Blogin huolelliset ja pitkäaikaiset lukijat tuskin yllättyvät siitä, että kuvitus ei ole Suomea nähnytkään. Luminen metsä on Tukholman ympäristöstä ja Carl Curmanin 1880-luvulla ottaman valokuvan tarjosi RAÄ Flickrissä.

Marraskuun loppua

19.11.

• Opistotalossa odottamassa kolmen vanhemman miehen kanssa Suomen asutuksen alkua. Toivottavasti alkuasukkaat olivat vetreämpi ryhmä.
• Turha toivioretki, luento peruttu. Muutama muukin oli ajatellut istua putkeen geneettisen sukututkimuksen, jota en taida jaksaa odottaa.

20.11.

• Se tunne, kun on aloittamassa isompaa lähdeharavointia ja huomaa ajoissa pari vuotta sitten tehdyn version. Jota voi jatkaa toiston sijaan.
• Lihankulutuksen motiivit juontuvat kulttuurihistoriasta ja muuttuvat hitaasti
• Samu Nyström ja Kallion teatteri. Porukkaa jo salin täydeltä.
• Haa, Kalliossa Helsinki ekan maailmansodan aikana vetää heterogeenisemmän yleisön kuin olen aikoihin hissan parissa nähnyt. Jopa nuoria!
• Samu Nyström käytti väitöstutkimukseensa apuna tietokantaa, jossa lähteet ja ajankohdat.
• Ominaista yleisökysymyksille Pitkänsillan tällä puolella on h*lvetin pitkät monologit. Koska tämä on keskusteluosuus?
• Ensimmäinen kysyjä/keskustelija jaaritteli opiskeluhistoriansa ja sukutaustansa ennenkuin pääsi yleisempään aiheeseen.

21.11.

• Rosemary A. Joyce: Women as Leaders in Early Christianity: Fairy Tales?
• You Need a Right to Use Your Data
• Jyväskylän yliopiston kulttuurihistoriallinen näyttely avaa ovensa pitkän tauon jälkeen
• Vaikean S-nimen museo osti vaikeamman S-nimen taulun Sothebystä. Hienoa, jee! [eli Harvinainen Schjerfbeck noin 150 000 eurolla Suomeen | Yle Uutiset | yle.fi]

22.11.

• Kolme vuotta sitten tehty Disney-lahjoitus odottaa Kansalliskirjastossa luettelointia ja sen rahoittajaa. 
• Friday Video: Beautiful Needlework by an Eleven-Year-Girl, 1671
• Tuore sukututkimusblogi kertoo raikkaasti tutkimuksen iloista - niin kohteille kuin tekijällekin.

• Kenneth Ahlfors antaa ymmärtää, että AHAA-ajallakin keskitytään kontekstin eikä sisällön kuvailuun. #Sisällönkuvailupäivä
• Kenneth Ahlfors "toivoo" että sisällönkuvaukseen saadaan "tutkijat" mukaan. #Sisällönkuvailupäivä
• Tuottaako sisällönkuvailun joukkoistaminen hajaannusta ja vielä vaikeampaa löydettävyyttä? #Sisällönkuvailupäivä
• Arkistolaitos päätymässä ratkaisuun, jossa "mömmö" käsitellään Finnassa. Ahaassa "tutkijoille" oikeuksia lisäyksiin. #Sisällönkuvailupäivä
• Selvää skeptisyyttä vapaampaan kuvioon. Eikä ilmeisesti mahdollisuutta erotella eri tyyppisiä sisällönkuvauksia. #Sisällönkuvailupäivä
• Finnassa käyttäjien tuottama metatieto erikseen. Erikseen haettavissakin?  #Sisällönkuvailupäivä
• Rohkaiseva yleisökommentti yleisön jo Finnaan lisäämästä metatiedosta. Ilmeisesti ei mukana indeksoinnissa. #Sisällönkuvailupäivä
• Positiivisen hetken jälkeen Ahlfors ottaa taas esiin "kauhukuvan" kommenttikenttiin lisätystä asiattomuudesta. #Sisällönkuvailupäivä
• Näköjään ei ole vielä syntynyt ohjeistusta Finnan kommenttien moderointiin. toistaiseksi ei "räävittömyyksiä". #Sisällönkuvailupäivä
• [Jotain syvällistä suomalaisten historiallisesta suhteesta karhuun]
• Lahden kaupunginmuseo jää kauas yleisötavoitteistaan | Yle Uutiset | yle.fi
• Pekka Tikka luki Jokisipilän ja Könösen teoksen ”Kolmannen valtakunnan vieraat”

 24.11.

• Jalkaisin kiersi Keuruun kulttuuripolun, jota ei tunnettu kaupungintalolla laisinkaan.
• Terveysneuvoja Vaasasta vuodelta 1786. En ole aiemmin törmännyt moiseen julkaisuun. [Paitsi, että tietenkin olin. Nimikkeen alusta puuttui vaan sanat Konsti elää kauwwan eli ]

25.11.

• Tältä näyttää kun karttojen georeferointi joukkovoimalla mahdollistetaan, eikä siitä vain puhuta. 
• Yle (aluetoimitus) on löytänyt minulle uuden selityksen napituksen sukupuoliriippuvaisille suunnille
• "Vuonna 1987 [...] Easynet. Sillä saattoi hakea tietoa yli 850:stä tietokannasta ympäri maailman."
• Övertorneån tuomiokirja 1700-luvulta ei taida läpäistä käytettävyystestausta.
• Hurmioitunut aktivoitui Pohjois-Karjalan museossa

26.11.

• Kulttuurin määrittely, kaksi kertaa
• Jotain laatukontrollia saisi olla lasten ja nuorten tietokirjallisuudessa. Tosin kökköä kirjaa ei lueta tänne asti?

 

27.11.

• Dick Harrison selostaa blogissaan (på svenska) berliininmunkin historiaa
• Uusi sivusto/blogi (?) "Opintokokoelma. Turun kaupunginkirjaston vanhan kokoelman jäljillä" 
• Kotkaniemi-museon kohtalo Senaattikiinteistöjen käsiin | Yle Uutiset | yle.fi
• How Did Binge-Watching Become a High-Culture Pursuit? 
• Jari Halosen Kalevala floppasi | Yle Uutiset | yle.fi 
• Anneli ajatteli arkistoissa kuvaamista. Mistä tuli mieleen: KA:ssa maksullinen skannauspiste, pakolliset hanskat (!).
• @reijovalta luki @teijafor 'n väitöskirjan autoilun historiasta 
• Ida-Maria piti enemmän kengistä kuin terrakottasotilaista 
• Kaisa Viitala iloitsee painosta tulleesta historiakirjastaan. 

 28.11.

• Ablak a múltra / Window to the past. Vanhat kuvat upotettu uuteen, upeita näkymiä menneisyyteen.
• Kaurismäen Kristiina-leffaan haetaan avustajia (Turussa arkisin helmikuun alusta maaliskuun loppupuolelle saakka).
• Helsingin kaupunginarkistossa ei enää (tänään?) hapanta vaksia. Palvelu nyt ystävällistä ja tehokasta.
• Odotan Halosen Kalevalan näytöksen alkua. Jos tämä jää viimeiseksi twiitikseni...
• Että oli tuskainen leffakokemus. #kalevala #ohi_on

29.11.

• Nostalgiaa postiauton kyydissä - Kainuu tallentui lyhytelokuvaan 60-luvulla | Yle Uutiset | yle.fi
• Biografiliiketoimintaa ja elokuvia. Outi Hupaniittu äänessä
• #FFfi @historiablogit , jonka pykäsin tänä aamuna jakamaan mielestäni parhaiden historiablogien tuoreita kirjoituksia. Ja tietenkin omaani.
• Kansallisarkiston luentosarja 11.12.2013-2.4.2014 johdattelee parlamentarismin juurille 
• ”Viipurissa 2.9.1939”-paperikirjaan perustuvat suomen-, englannin- ja venäjänkieliset e-kirjat julkaistaan 30.11.2013 
• Väitös: Finska hushållningssällskapet i europeisk, svensk och finsk kontext 1720–1840  
• Väitös: Maisemavalokuva suomalaisessa maantieteessä 1920-luvulta 1960-luvulle
• Väitös: Esitysareena, rekisteri ja paikallinen laji länsi-inkeriläisessä kalevalamittaisessa runossa

Kalevala katsastettu

Eilen oli se päivä, kun huomasin olevani oikeassa mielentilassa kohtaamaan Jari Halosen Kalevalan. Trailerin perusteella arvelin, etten elokuvaa tule arvostamaan, mutta pitihän tämä uustulkinta historianharrastuksen nimessä käydä katsastamassa.

Olin oikeassa: en tykännyt yhtään. Lähes jokainen sekunti oli tuskaa.

Halosen viestistä tajusin sen verran, että hänestä ruotsalaisten tulo oli tuhonnut suomalaisen onnelan ja henkisyys oli hukassa. Ottaen huomioon, että Halonen on morkannut Lönnrotia, oli hieman erikoista, että leffassa Väinämöinen tervehti Ilmatarta äitinään...

Enempää en jaksa kokemusta muistella, joten jatkan lainauksin.

Jari Tapani Peltonen tiivistää juonen

Leffa sijoittuu sekä nykypäivään että Väinämöisen jengin kultavuosiin. Menneisyydessä hunnutettu Louhi ja ulkomaanpellet kieroilevat jaloja perussuomalaisia vastaan. Nykyajassa pahan pöllähtäneen turhapurospeden firma suunnittelee virtuaalitodellisuusvehjettä, joka saattaa syöstä ihmiset yhä kauemmas hengellisestä totuudesta.

Turun Ylioppilaslehdessä Jouko Luhtala tiivisti elokuvan otsikkoon Sontaa! ja lauseeseen "Lopputulos on Laihian Nuukuuren museon rahoittaman fantasia-aiheisen toriesityksen ja huumorittoman The Joulukalenterin (1997) yhdistelmä." En ole Joulukalenteria nähnyt, mutta todennäköisesti osuva vertaus.

Elokuvan oman sivuston eilisen päivityksen mukaan

Tähänastisissa arvioissa liikutaan ihmetyksestä ihailuun, ja hämmentävästi vähätähtisten kritiikkienkin sisältö on katsomista kannustava. Elokuva liikkuu ikään kuin omalla asteikollaan.

Jep. (Halosen ajatuksista täällä aiemmin todettua.)