torstai 24. tammikuuta 2013

Kolme yli 100-vuotiasta

Vuonna 2009 julkaisin täällä tietoja vanhoiksi eläneistä suomalaisista: Yksi 112 vuuen vanha ukko ja Muita vanhoja. Tuolloiset sanomalehtihaut eivät osuneet Turun Wiikko-Sanomien juttuihin, jotka löytyivät äskettäin selailulla.

Edesmenneesä Helmikuusa tänä vuonna kuoli Perniön Pitäjässä, Ajantakan Torpasta Pärristen kartanon alla, leski vaimo Kaisa Martin Tytär 103:en vuoden vanhana, ja jälkeensä jätti 2 lasta, 3 lastenlasta, ja 8 lasten-lapsien-lasta. Hänellä oli ollut raitis ruumis ja hyvä terveys aina vimeisiin elämänsä aikoin asti. Vähä ennen kuolematansa meni hän vielä puolen penikulman matkaa omin voimin Kirkkoon. — Niin kuin ennen tämän vuotisisa Sanomisa on mainittu, löytyi vuonna 1820 Suomesa ainoastaan kaksi yli 100 vuoden vanhaa ihmistä, ja tämä vaimo oli toinen niistä. (T W-S 14.6.1823)

Harvastaan on se meidän aikanamme ja meidän maassamme tapahtunut, että ihmiset ovat ennättänet korkeempaa ikää kuin sitä tavallista 60 ja 70 vuotta, sentähen on se mainittava jos joku sadan vuoden vanhaksi tule ja sen ylihte. Yhteisen kansan tiedoksi siis tämän kautta annetan: että sinä 15:nä päivänä Huhtikuussa edesmennenä vuonna kuoli Oinolan kylässä Nummisten Kappelissa ja Lohjan Pitäjässä Sotamiehen Leski Anna Antin tytär 102 vuoden jässä. Hän syntyi mainitussa kylissä vuonna 1721. Hänen Isänsä oli Sotamies samassa kylässä Anders Åström ja Äiti Anna Heikin tytär. 35:nellä vuodella nai hänen Sotamies Johan Möller Myllykylästä Karja Lohjalta, ja hänelle oli tämän kanssa, joka kuoli Saksan sodassa, kaksi tyttöä, joista nuorempi viellä elä naimatoin, mutta vanhempi naitin Thusbyn Pitäjän, ja hänelle on miehensä kanssa siellä viisi lasta, jotka kaikki jo ovat naidut ja sanotan heille olla elossa 14 lasta, jotka siis ovat Leski vainajan Lasten-lasten-lapset. Leskenä eli hän 59 ajastaikaa ja oli kaikena elinaikanansa lahjoitettu raitiilla ruumilla ja hyvällä terveydellä, paihti niitä kahta viimeistä vuotta edellä kuolematansa, joina hän tuli heikoksi ja voimattomaksi niin että hän erinomattain viimeisellä vuodella enämmitten oli tautivuoteella, siksi että hänen päivänsä hiljaisudessa loppuivat.(T W-S 19.6.1824)

Fältwabelin Leski Sara Juliana Masalin omaa sukua Stenroth, nukkui hiljaisesti Tystadalin talossa Pielaveden Pitäjässä 10 p. Huhtik. 100 ajastajaan, 2 kuukauden ja 8 päivän ijässä. (T W-S 11.6.1831)

Kuvituksena Daniel Nyblinin mv-valokuva  Alexander Barkoffin maalauksesta Kehruumummo.

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Paikallishistoriaa elämäkerrassa

Muistin, että E. N. Setälä oli muuttanut Kokemäeltä pois jo lapsena, mutta hain kirjastosta kuitenkin tietokantaharhailuissa löytyneen Salme Setälän kirjan Nuori sanaseppä. Kertomus E. N. Setälän elämänpiiristä hänen lapsuusvuosinaan ja kouluaikanaan. Alaotsikon mukaan teksti on kerronnallinen, mutta esipuheen ja lopun lähdeluettelon perusteella perustuu lukuisiin tiedonantoihin.

Voi, kuinka mielelläni olisin lukenut ne sellaisenaan, enkä romaanina. Setälä on vähäisiinkin Kokemäen sivuihin saanut esiin minulle ennennäkemätöntä tietoa. E. N. Setälän isästä Otosta saadaan pieni, mutta elävä kuva.
Ja siinä se Ottokin jo hatun naulaan heitettyään on asettunut pirtin pitkän pöydän päähän ja ennenkuin ruokaa on eteensä saanut, kaivanut taskustansa Porin kaupungista ostamansa kirjan ja uppoutunut sen sisällystä ahmimaan, ikäänkuin ei muuta nälkää olisikaan.
Kirjallinen kulttuuri kulki sukupolvesta toiseen, Oton isän nimi löytyy Gottlundin Otavan tilaajaluettelosta. Otto ei tyytynyt lukemiseen vaan kirjoitti Tähti-lehteen ainakin kahdesti. Tästäkään en ollut kuullut. Mutta vertaamalla vuosia sitten tekemääni sanomalehtikoosteeseen voin todeta, että Setälän lainaama teksti tosiaan painettiin Tähteen 15.6.1866 varustettuna nimikirjaimilla O. S. Samoilla nimikirjaimilla oli julkaistu Tähdessä Kokemäeltä kirje 8.12.1865. Setälä on lainannut myös 24.5.1867 Sanomia Turusta -sanomalehdessä ilmestynyttä kirjoitusta, jonka allekirjoitus on myös O.S.

Sivitys ei rajoittunut talon miehiin, Setälän kertomuksen mukaan. Luvussa Vierasketju kerrotaan Sonnilan emäntien kahvikerhosta, jossa jaettiin sekä kuulopuheita että kirjaviisautta. Sarjassa tallentamatonta historiaa.

Kuvituksena Pekka Halosen maalauksesta Pihamaalla (1903) Daniel Nyblinin mv-valokuva.

tiistai 22. tammikuuta 2013

Suomi ei ole (vain!) ruotsalainen


Oikealla oleva kuva esittää, kuten alla lukee, Aukusti Mäkipeskaa. Leikkasin sen Kyläkirjaston Kuvalehden numeron 6/1887 kannesta. Kuvan ympärillä oleva juttu alkoi:
Selvästi tuntuu läpi koko Suomen historian suomalaisen kansallistunteen punainen lanka, joka yksin olikin mahdollinen luomaan, ajan kypsyessä, omantakaisen suomalaisen valtion. Tämä kansallistunne heikontui kuitenkin tuntuvasti Ruotsin mahtavuuden aikana. Sen loistossa joutui tuo kaukainen Suomen maakunta liiaksi varjoon; kävi liian houkuttelevaksi olla ruotsalainena.
Mistä päästään Yleisradion äskettäin aloittamaan tv-sarjaan "Suomi on ruotsalainen". Joka on kuulemma herättänyt runsaasti verkkokeskustelua ennen ensimmäistä esitystäänkin. Minkä ymmärrän hyvin. Suomen kielessä "pallo on punainen" tarkoittaa, että koko pallo on punainen eikä yhtään minkään muun värinen. Eli "Suomi on ruotsalainen" on lauseena yhtä puutaheinää ja totta kuin "Suomi on karjalainen", "Suomi on venäläinen" tai "Suomi on saamelainen".

Yritin katsoa ensimmäistä jaksoa, mutta kärsivällisyyteni petti jo vaakunaleijonan kohdalla. Kyllä, se on ruotsalaisten valitsema. Dah? Arvatenkin jatkossa todettiin, että vaikka Suomen valtiolippu on päätetty itsenäisesti, mallissa päädyttiin skandinaaviseen.
Sarjan aikana selviää muun muassa, että Suomen kielessä on ainakin 4000 ruotsista peräisin olevaa lainasanaa. Entä kuinka suomalaisia lihapullat oikeastaan ovat?
Lainasanoista on näköjään hyvä Wikipedia-artikkeli. Englanninkielisessä Wikipediassa esitellään lihapullakulttuureita maailmanlaajuisesti ja Suomestakin on löydetty jotain "suomalaista". Suostun uskomaan, että Suomessa on porukkaa, joka luulee, että lihapullat on keksitty Suomessa, mutta ehkä heille päinvastainen viesti olisi mennyt perille paremmin toisen otsikon alla? Ja kun/jos on tarpeen muistuttaa muiden kulttuurien vaikutuksesta kansaamme, voitaisiinko se tehdä monipuolisesti? 

Ei, sillä historian kirjoittaminen ja esittäminen on politiikkaa, mutta voihan sitä toivoa. Että joku päivä Suomen poliittinen tilanne ei vaatisi sen paremmin hajurakoa Ruotsiin kuin Venäjäänkään. Mutta tähän asti ollaan oltu idän ja lännen välissä. (Jason Laveryn luentosarjasta jäi jotain päähäni, jee!)

Lopuksi vielä Wikipediasta itseni aikanaan herättänyt karttakuva, jossa nykyisen Suomen rannikolla on "pohjois-eurooppalaista" kulttuuria jo 5000 vuotta sitten - aikana, jolloin Ruotsia ei ollut sen enempää kuin Suomeakaan.  Museoviraston nuorakeraamisen kulttuurin kartta on tutumpi ja johtaa helposti ajatukseen, että nuorakeraaminen kulttuuri oli Suomelle erityinen ja että maa eli erityksissä. Mutta kun ei tuolloin, eikä sen jälkeenkään. Ja silti on olemassa erityistä suomalaisuutta, jonka itse tunnistan Jorma Eton runosta, ja, jota en salli kutsuttavan muun maalaiseksi. Kun se on mielestäni suomalaista.


Porvarissäätyyn ja säädystä pois

Uudellamaalla syntynyt Jacob Mattson vietti oppivuotensa Dantzigissa (nyk. Gdansk) Wellam Bruunin palveluksessa. Porvariksi hän kuitenkin halusi Tukholmaan ja sponsorinsa esitteli nuoren miehen asian 25.9.1622. Ehdotukselle ei asetettu suurempia esteitä, mutta Jacobin piti sitoutua menemään naimisiin ja noudattamaan porvareita koskevia oikeuksia ja velvollisuuksia.

Suomessa syntynyt Henrik Sigfridsson sai porvarioikeudet Tukholmassa 8.5.1620. Kuusi vuotta myöhemmin hän ei pystynyt hoitamaan asemaan liittyviä vaateita, asui Södermalmilla ja kaipasi Suomeen. Kaupunginoikeudessa hän pyysi 4.10. ja 7.10.1626 päästä asemastaan ja muuttolupaa. Nämä hänelle myönnettiin.

Stockholms tänkeböcker från år 1592 utgivna av Stockholms stadsarkiv, Del XIII 1622-1623. (1978) s. 84, Del XV 1626 (1990) s. 99, 252, 318

Pas-caart van de Oost Zee : verthoonende alle de ghelegentheydt tusschen 't eylandt Rugen ende Wyborg (1673)

maanantai 21. tammikuuta 2013

Jälleenrakentavasti

Spostilaatikkooni solahti perjantaina Trafiikki-museoiden tiedote digitointihankkeesta, jossa opetus- ja kulttuuriministeriön tuella vuosina
"2011–2012 toteutetussa hankkeessa on digitoitu muun muassa n. 10000 valokuvaa, n. 800 postikorttia, n. 460 yksikköä filmimateriaalia, n. 880 esinettä, n. 300 karttaa sekä esitteitä ja julisteita. Aineistot ovat peräisin vuosilta 1945–1974. Yhteensä digitoituja aineistoja on lähes 14000. Digitoinnissa käytettiin myös uudenlaisia tekniikoita, muun muassa kuvaamalla 46 jälleenrakennuskauden autoa, mopoa, moottoripyörää ja polkupyörää 360° pyörivällä videokuvaustekniikalla."
Sisältöä kehutaan monipuoliseksi, mutta sen käytöstä ei puhuta mitään. Ohjataan verkkosivulle, jossa "hankkeessa digitoitua aineistoa". Sivu ohjaa edelleen kolmeen paikkaan.

1) Mobilian 360° autovideot ovat katseltavissa verkkosivulla ja ilman selainlisäkkeitä ei-interaktiivisesti YouTube-videoissa. Upeita autoja on kiva katsella, mutta jalankulun ystävänä en ehkä saa tästä kaikkea mahdollista irti. Videoiden tekijänoikeuksista ja jälleenkäyttömahdollisuuksista ei ole sivuilla näkyvissä mitään. YouTube-videoissa on "Tavallinen YouTube-käyttölupa" eli on tulkinnanvaraista saako niitä esimerkiksi näyttää koululuokille.

2) Mediamuseo Rupriikin linkki lupaa viedä suoraan oikeaan paikkaan Museosolmussa, mutta hetken harkinnan jälkeen huomaan sivulla tekstin, jonka mukaan
"Laajemmin digitalisoituihin kuviin voi tutustua Tampereen museoiden julkisen tietokannan Siirin kautta (http://siiri.tampere.fi/). Projektin aikana digitalisoidut yli 2500 kuvaa löytyvät Siirin valokuvien tietokannasta kirjoittamalla kuvan aiheeksi jälleenrakennuskausi." 
Neuvottu haku tuottaa  2467 osumaa, joka ei ole yli 2500, mutta mitäs pienistä. Pääsääntöisesti kuvissa on mallikkaasti kuvausaika ja hyvin tarkka kuvauspaikkakin, joten Tamperetta tuntevat voivat tarkennetulla haulla rajata osumat itseä kiinnostavaan paikkaan. Kuvia ei ole vesileimattu, vaan niistä saa suhteellisen katsottavan kuvan ruudulle klikkaamalla.

Hakutuloslistauksessa näkyvät "Lisää tilaukseen" linkit antavat vinkkiä siitä, että kuvat eivät ole vapaasti käytettävissä ja tälle saa vahvistuksen info-sivulta (jossa tosin ei ole sanaakaan mediamuseo Rupriikista). Vielä mukavampaa olisi, että a) oikeudet(tomuus) näkyisi suoraan käyttöliittymässä ja b) pienet kuvat olisi saatu vapaaseen jakeluun. Tekijänoikeuskysymykset kilpistynevät teos-määrittelyyn ja koska nämä ammattilaislehtikuvaajien...

3) Kolmas linkki vie Arjen historiaan, jossa sanotaan olevan "Tekniikan museon Liikkeelle - Suomi sodan jälkeen -hankkeessa digitoimia jälleenrakennuskauden kuvia". Koodisana olisi ollut kiva. Linkkiin on upotettu haku "Strömberg" - tarkoituksellisesti vai ei? Kun vuodelta 1945 olevien päällimmäisten kuvien aiheina on "Käskynvälitin TL-4323A" ja "Kauko-osoitinlaite, vastaanotin.", voinevat liittyä jälleenrakennukseen?

Tekstihaulla "jälleenrakennus*" tulee ulos 8 kuvaa ja ainakin yksi on Työväenmuseo Werstaan, joten ei liity hankkeeseen. Mitkähän kuvat liittyvät? Kaikissa testatuissa on vesileima, jonka ymmärtää kun ajattelee esim tämän jauhesammutinotoksen jälleenmyyntiarvoa.

Koska tekstissä mainittuja kuvia ei ilmaiseksi voi käyttää, niiden sijaan kuvittajina: Rhian vK (Flickr), Leo-setä (Flickr), ckroberts61 (Flickr) ja Mervi Eskelinen (Flickr)

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Tammikuun keskeltä

9.1.
[Purku-klubiin liittyvät twittit yhdessä kasassa.]

10.1.
11.1.
 13.1.
  • Tieteiden pv taas. Esiintyjiltä pyydettiin lupa videointiin varttia ennen alkua, suullisesti. Nyt selvää mitä tallenteella voidaan tehdä?
  • Pieni juhlasali vielä tyhjähkö, vaikka yhden esitelmän otsikossa jatkosota. Mutta vain talvisota varma vetonaula? 
  • Esiintyjistä 75% naisia, yleisössä 90%. Korrelaatio, kausaalisuus... 
  • Paperista luettu esitelmäteksti liian monipuolinen omaksuttavakseni. Harvoin saa tähän nykyään harjoitusta.  
  • Glossan esitelmä veti salin melko täyteen. Molemmat sukupuolet ja monet iät edustettuna. 
14.1.
15.1.
16.1.
  • Eilen Kansalliskirjastossa selvisi, että asuintalossani toimi 1923-1924 "Amerikkalainen Huonekalujen Kiillotusliike". Kaikkea sitä on ollut.  
  • Omien muistinpanolappujeni koko sentään moninkertainen. Emily Dickinson's Scattered Scraps of Poetry
  • Marimekko esillä Kemin taidemuseossa | Yle Uutiset | yle.fi 
  • Roskia viedessä kurkkasin alakerran 1700-lukufanin ikkunaan. Siellä istuttiin kynttilänvalossa. 
  • Eilen selailin uutuuskirjan Turun vanhoista valokuvista (mihin jäi Kakola?), tänään W. Lomax ja Tampere.  
  • Musliminaisten huiveja kauhisteleville sopisi näyttää Lomaxin kuva Lempäälän kirkolta. Pikkutytöillä päähuivit
17.1.
18.1.
19.1.

Talvinäkymiä Helsingistä

Daniel Nyblinin mustavalkoiset valokuvat maalauksista ovat parhaimmillaan näissä talvimaisemissa, joiden voi lähes kuvitella olevan valokuvia.

Fredrik Ahlstedt: Töölönlahdella (1887) ...taustalla sokeritehdas ja eläintarha
Albert Edelfelt: Helsingin Eteläsatama (1890)
Albert Edelfelt: Helsinki Mustikkamaalta (noin 1893)
Albert Edelfelt: Kohtaus Helsingin Kauppatorilta (1885)
 Albert Edelfelt:: Ensilumi (1903)
Sergei Wlasoff: Suomenlinnaa helmikuussa